Joissakin maissa toimii uskontopoliisi, joka määrittelee, miten ihmisten tulisi elää. Tiukka uskonnolliskulttuurinen tulkinta pakottaa ihmiset muottiin, jonka rikkomisesta saattaa seurata vakavakin rangaistus.
Moniarvoisuutta, suvaitsevuutta ja syrjimättömyyttä arvostavassa läntisessä Euroopassa tällaista toimintaa on paheksuttu, sillä Euroopan unionin arvoihin kuuluvat vapaus, tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.
Nämä arvot ovat viime aikoina olleet koetuksella. Terrori-iskut ovat haastaneet poliitikot ja virkamiehet eri puolilla Eurooppaa.
Jännittynyt tilanne on johtanut ylilyönteihin. Elokuun alkupuolella Cannes’n kaupunki Ranskassa kielsi musliminaisten käyttämän kokovartalon peittävän uimapuvun, burkinin, uimarannoillaan. Kaupungin pormestari totesi, että rannoilla saa oleskella ainoastaan sellaisissa uima-asuissa, jotka ”kunnioittavat sekularismia”.
Eräs johtavista virkamiehistä taas totesi Cannes’n kaupungin haluavan kieltää asusteet, jotka ”viittaavat uskollisuuteen sellaisia terroristiliikkeitä kohtaan, joiden kanssa olemme sodassa”.
Näin myös Eurooppaan on rantautunut tapa, jossa päättäjät pyrkivät kulttuuriin vedoten ohjaamaan kansalaistensa pukeutumista, rangaistuksen uhalla.
Vähäinen ymmärrys uskonnoista ja erityisesti islaminuskosta vaikeuttavat eurooppalaisten päätöksentekijöiden mahdollisuuksia reagoida oikein ääriliikkeiden terroriin. Uskopohjaiset ääriliikkeet nimittäin hyötyvät jokaisesta päätöksestä, joka ajaa eurooppalaisia muslimeja ahtaalle ja tekee eroa heidän ja muiden eurooppalaisten välille.
Pelkästään Ranskassa asuu viisi miljoonaa muslimia. Heitä ei saa kohdella toisen luokan kansalaisina.
Ranskassa pohdittiin 9/11-iskujen jälkeen uskonnon roolia yhteiskunnassa. Tuolloin tehty tutkimus osoitti, että ranskalaisten ymmärrys uskonnosta oli laskenut 1990-luvun aikana. Kansalaisten uskonnonlukutaito oli heikko; osasyynä tähän oli uskonnonopetuksen puuttuminen valtion kouluista. Tuolloisen hallituksen teettämän raportin mukaan uskonnonopetusta olisi parannettava, sillä se voisi edistää yhteisöllisyyttä. Samoin esitettiin, että uskonnon opiskelu auttaisi taistelussa fundamentalismia ja fanaattisuutta vastaan.
Selvitykset eivät kuitenkaan johtaneet Ranskassa suuriin muutoksiin. Tätä voidaan kritisoida, sillä uskonnoilla on edelleen suuri merkitys yhteiskunnassa. Niiden ymmärtäminen on olennaista oikean päätöksenteon aikaansaamiseksi. Terroristeja vastaan on hyödytöntä taistella ennakkoluuloja lisäämällä ja stereotypioita vahvistamalla. Yhdellekään kansanryhmälle ei saisi viestittää, ettei se ole osa yhteiskuntaa. On huonoa tilanteenhallintaa asettaa mikä tahansa ihmisryhmä viholliseksi pukeutumisen perusteella.
Lähiajat osoittavat Euroopan suunnan. Päättäjillä on kaksi vaihtoehtoa. On mahdollista etsiä keinoja lisätä kansalaisten uskonnonlukutaitoa. Tai sitten käyttää enemmän aikaa burkinin ja märkäpuvun välisen eron tekemiseen.
Eurooppalaisten arvojen näkökulmasta katsottuna vastauksen pitäisi olla helppo.