Mies sytyttää tupakan, nostaa kaasupolttimen ja astuu esiin. Musiikki voimistuu samalla, kun tuli vapauttaa sielun ruumiista.
Hetkeä aiemmin Länsi-Balilla, pienessä kylässä Jembranan maakunnassa metalliset lyömäsoittimet ovat rikkoneet hiljaisuuden. Riisipeltojen halki kulkevaa hiekkatietä pitkin etenee kaksi rekkaa.
Ensimmäisen rekan lavalla kohoaa värikäs torni. Toisen rekan lavalla soittokunta esittää rituaalinomaista gamelan-musiikkia. Kylän asukkaat saapuvat paikalle skoottereilla mukanaan värikkäitä koristeita ja uhrilahjoja. Ihmiset nauravat ja musiikki kiihtyy.
Kyseessä ei ole festivaali vaan rikkaan suvun järjestämä ngaben, balilainen polttohautausrituaali.
Klikkaa kuvaa, niin näet kaikki jutun kuvat.
Balilla kuolemaa ei piiloteta eikä sitä surra hiljaa. Ngabenin tarkoitus on vapauttaa sielu ruumiista – maallisista siteistä. Hindulaisessa maailmankuvassa kuolema ei merkitse loppua vaan välivaihetta. Polttaminen nähdään elämän kiertokulun tärkeänä osana.
Normaalisti rituaali järjestetään usein vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua kuolemasta. Silloin järjestetään joukko polttohautausseremonioita vähävaraisille perheille, kun taas varakkaiden perheiden hautajaiset voidaan järjestää lyhyen ajan sisällä kuolemasta. Ne ovat usein yksilöllisiä ja näyttäviä.
Käytännössä varallisuus määrittää sen, kuinka nopeasti vainajan sielu vapautetaan ruumiista. Rituaalin merkitys ja rakenne ovat kuitenkin kaikille samat.
Ngaben alkaa kulkueella, jossa vainaja kuljetetaan ja kannetaan wadahiksi tai badeksi kutsutussa hautatornissa, joka on koristeltu kirkkailla väreillä ja symbolisilla ornamenteilla. Tornin koko, koristeellisuus ja värimaailma heijastavat usein perheen yhteiskunnallista asemaa, kunnioitusta ja varallisuutta.
Kun lava-auto pysähtyy, miehet kerääntyvät sen ympärille ja nostavat tornin harteilleen. He aloittavat pyörivän liikkeen, jossa tornia kuljetetaan ympäri useita kertoja. Liikkeen tarkoituksena on hämätä pahoja henkiä, jotta ne eivät seuraa vainajan sielua.
Kulkueen aikana soi gamelan-musiikki, joka rytmittää liikettä ja suojelee vainajaa pahoilta hengiltä matkalla tuonpuoleiseen.
Samaan aikaan kylän naiset kokoavat uhrilahjoja papin johdolla Kalille omistetulla alttarilla. Kali on hindulaisessa uskonnossa kuolemaan ja muutokseen liittyvä jumalatar, joka edustaa aikaa, tuhoa ja elämän kiertokulkua. Balilaisessa perinteessä Kali ei ole pahantahtoinen hahmo vaan voima, joka hallitsee siirtymää elämän ja kuoleman välillä.
Uhrilahjat, palmunlehdistä punotut korit täynnä kukkia, riisiä ja suitsukkeita, on tarkoitettu rauhoittamaan kuolemaan liittyviä voimia ja suojelemaan rituaalia. Kalin alttarin läheisyydessä tapahtuva valmistelu korostaa jumalattaren roolia siirtymän vartijana. Hänen tehtävänään on varmistaa, että energia pysyy hallinnassa, kun vainajan ruumis poltetaan.
Miehet laskevat tornin varovasti maahan ja avaavat arkun. Valkoinen kangas peittää ruumiin, ja sen alta paljastuvat sidotut kädet ja jalat. Sidonta estää sielun harhailun ennen viimeistä rituaalia. Rituaalin johtaja pedanda eli korkea-arvoinen pappi tarttuu veitseen ja leikkaa solmut auki.
Kasvojen paljastaminen on osa viimeisiä jäähyväisiä. Rituaalin johtaja lausuu rukouksia ja suorittaa symbolisia tekoja. Hän heittelee yrttejä ja kukkia, roiskauttaa vettä savisista kulhoista ja murskaa lopuksi käytetyn kulhon maahan.
Ihmiset keskustelevat, laulavat ja nauravat. Kuolema ei tarkoita synkkää kokoontumista vaan siirtymän juhlistamista ja sielun matkaa kohti uutta olomuotoa. Yhteisön ilo ja yhdessäolo korostavat sitä, että kuolemaa ei pelätä vaan sitä kunnioitetaan.
Kun rukoukset on suoritettu ja savikulhot tyhjennetty, ruumiiden polttoon erikoistunut mies sytyttää tupakan, nostaa kaasupolttimen ja osoittaa sillä vainajaa. Hän on varautunut muutamalla kaasutankilla, sillä ruumiin polttamiseen menee useita tunteja.
Liekkien levitessä orkesteri jatkaa musiikin soittamista suojellakseen irtaantuvaa sielua. Ihmiset kerääntyvät orkesterin ympärille juhlimaan ja ruokailemaan. Minulle ojennetaan banaaninlehtiin käärittyä paistettua riisiä ja kanaa.
Polton jälkeen luut ja tuhka kerätään, kääritään valkoiseen kankaaseen ja viedään mereen tai jokeen. Joissakin tapauksissa ne jätetään rannalle veden ja luonnon vietäviksi. Tällä viimeisellä vaiheella ihminen palautetaan takaisin luontoon.
Ngaben on enemmän kuin hautajaisrituaali. Se on osa balilaista maailmankuvaa, jossa elämä, kuolema ja luonto kietoutuvat yhteen.