Egyptin pääkaupungista Kairosta Aleksandrian satamakaupunkiin johtavaa moottoritietä kutsutaan aavikkotieksi. Vielä parikymmentä vuotta sitten tienvarsimaisemat olivat asumatonta aavikkoa. Sittemmin moottoritien varteen on rakennettu niin asuinalueita, liikekeskittymiä kuin tehtaita ja maatilojakin.
Kun matkaa kohti Aleksandriaa on taitettu noin seitsemänkymmentä kilometriä, tien varrella vastaan tulee iso rautaportti, jolla päivystää poliisipartio. Näin on ollut jo muutaman vuoden ajan: Egyptin valtio huolehtii kristillisten kohteiden, kuten luostarien ja kirkkojen, turvallisuudesta.
Terrori-iskut kristittyjä ja kirkkoja kohtaan ovatkin toistaiseksi jääneet historiaan.
Rautaportin takaa löytyy Egyptin ortodoksisen koptikirkon Anafora-yhteisö, jonka on perustanut koptikirkon metropoliitta Thomas.
Anaforassa elää kaksikymmentäkolme nunnaa ja kymmeniä vapaaehtoisia. Virallinen nunnaluostari se ei ole, vaikka nunnat elävätkin luostarimaista elämää.
Anaforassa neljätoista vuotta asunut nunna Ilaria, siviilinimeltää Gezell George, koki paikan kodikseen heti astuessaan portista sisään vuonna 2011.
”En koe kuuluvani vähemmistöön. Me kristityt olemme Egyptin alkuperäisiä asukkaita. Koulussa meille opetettiin Koraania, ja vanhempani sanoivat, että siinäkin kirjassa voi olla hyviä elämän opetuksia”, Aleksandriassa vuonna 1987 kristittyyn perheeseen syntynyt Ilaria sanoo.
Noin kymmenen prosenttia egyptiläisistä on kristittyjä.
Ilaria opiskeli taiteen maisteriksi Aleksandrian yliopistossa. Opiskelutoverit olivat sekä kristittyjä että muslimeja.
”Olimme joskus asioista eri mieltä, mutta uskonto ei koskaan ollut syy ristiriitoihin tai konflikteihin”, hän sanoo.
Uskontojen erot näkyvät Ilarian mukaan etenkin avioliitoissa. Ilarialle itselleen uskontojen väliset avioliitot ovat mahdoton ajatus.
Luostarielämä kiehtoi Ilariaa jo nuorena. Rippi-isän neuvosta hän opiskeli ammatin ja työskenteli valmistuttuaan muutaman vuoden. Ennen päätymistään Anaforiaan hän oli ehtinyt kiertää luostareita jo jonkin aikaa.
”Metropoliitta Thomas toivotti tervetulleeksi ja pyysi kokeilemaan, voisinko elää täällä. Muualla oli sanottu, että he testaavat, sovinko heidän luostariinsa.”
Ilariasta tuli nunna vuonna 2014.
”Ihmiset ulkomaailmassa tunnistavat minut kristityksi vaatteistani. Joskus minua tuijotetaan, mutta turvattomuutta en ole koskaan kokenut”, Ilaria sanoo.
Hän myöntää kuitenkin vuoden 2011 vallankumouksen aikoina tehtyjen kirkkopommitusten olleen vaarallista aikaa.
”Menin Aleksandriassa kirkkoon, jossa oli pari päivää aiemmin räjähtänyt pommi. En koskaan unohda sitä näkyä: verta oli paljon. Terrori-isku järkytti myös Egyptin muslimeja.”
Uskontojen erot näkyvät Ilarian mukaan etenkin avioliitoissa. Ilarialle itselleen uskontojen väliset avioliitot ovat mahdoton ajatus.
”Kielenkäytössä ja kulttuurissa on niin paljon eroavaisuuksia. Sellaiset ristiriidat eivät sovi perhe-elämään. Koptit ovat tiivis yhteisö, jonne muslimi ei voi tulla.”
Ilaria toimii Anaforassa metropoliitta Thomaksen sihteerinä ja vastaa Anaforan viestinnästä ja rakentamisesta. Nainen rakennusmiesten johtajana on Egyptissä harvinaisuus.
”Kunnioitan miehiä, ja he kohtelevat minua hyvin. He myös arvostavat rakennusalan osaamistani. En ole kohdannut ongelmia työssäni”, Ilaria sanoo.
Parthena Doss, 22, on juuri suorittanut arkkitehdin kandiopinnot. Myös hän asuu Anaforassa.
”Tulevaisuuteni on avoin, mutta minulla on vahva luottamus Jumalaan. Olen huomannut etenkin monien ulkomaalaisten murehtivan paljon tulevaa, mutta minä en murehdi. Jumala on aina johdattanut minua”, Doss sanoo.
Doss sanoo tajunneensa jo varhaisteini-iässä kuuluvansa kristittynä maansa vähemmistöön. Pelkoa hän ei tunne kokeneensa koskaan.
”Saatan olla metrossa ainoa huiviton nainen. Minulle ei ole ongelma keskustella uskonnosta muslimin kanssa. Tärkeintä on kunnioittaa eri tavalla uskovia ihmisiä.”
Doss kokee kristinuskon olevan vahva osa identiteettiään. Kirkossa hän käy kahdesti viikossa ja juhlapyhinä.
”Usko on osa minua. Vaikka minulla on muutamia muslimiystäviä, en voisi kuvitella avioituvani muslimin kanssa – tai kenenkään muunkaan, jolla on erilainen arvomaailma”, Doss sanoo.
Täytettyään 18 vuotta Doss otti ranteeseensa pienen ristitatuoinnin, jollainen on monilla Egyptin ortodoksikristityillä.
”Risti kaulassani ja tatuoitu risti ranteessani on oma valintani ja merkki uskostani. Olen ylpeä siitä, että olen egyptiläinen kristitty”, Doss sanoo.
Metropoliitta Thomas johtaa perustamaansa Anafora-yhteisöä sekä Ylä-Egyptissä El Qussian ja Mairin hiippakuntaa. Hän on tyytyväinen siihen, että Egyptin valtio nykyään huolehtii paremmin kristittyjen yhdenvertaisesta kohtelusta ja turvallisuudesta.
”Valtion osalta kaikki on nyt hyvin. Terroristit pidetään kurissa, ja kirkkojen rakentamisen ja korjaamisen lupaprosessit ovat helpottuneet”, metropoliitta Thomas kertoo.
Hänellä on kuitenkin myös huolenaiheita. Egyptin valtio vapautti viime vuoden lopussa vankiloista paljon islamisteja.
”Ihmisoikeusnäkökulmasta tämä on tietenkin hyvä asia, mutta meille kristityille tämä aiheuttaa huolta, sillä ääri-islamistit ovat hyvin aktiivisia mielipidevaikuttaja.”
Toinen metropoliitta Thomaksen huolenaihe on Egyptin huono taloustilanne ja korkea inflaatio.
”Moni nuori kokee toivottomuutta; ei ole töitä, hinnat nousevat, ruuastakin on pulaa. Epätoivo ajaa näköalattomia nuoria muuttamaan ulkomaille jopa laittomasti ja isolla riskillä.”
Metropoliitta muistuttaa, ettei kirkko voi olla vain hengellisen elämän airut.
”Et voi pyytää nälkäistä ihmistä rukoilemaan. Ensin hänet pitää ruokkia. Egyptin koptikirkko tekee paljon sosiaalityötä kaikkien egyptiläisten, myös muslimien, hyväksi.”
Hän kaipaa Egyptiin isojen megahankkeiden, kuten uuden hallintopääkaupungin ja maantieverkoston parantamisen, rinnalle myös pieniä kehityshankkeita, joilla tuodaan työtä ja toivoa köyhien ihmisten elämään.
”Minulla on hanke Ylä-Egyptissä aavikolla. Rakennan sinne edellytyksiä maanviljelylle. Tavoitteena on opetella ekologista elämäntapaa ja luonnon kunnioitusta sekä antaa ihmisille uutta toivoa paremmasta elämästä”, metropoliitta Thomas sanoo.