1. Olemme kuulleet Nicaraguasta huolestuttavia uutisia jo usean vuoden ajan. Millainen median tilanne on siellä nyt? 

Nicaragua on ollut Daniel Ortegan diktatuurin alla vuodesta 2018, ja tilanne on erityisen vakava nimenomaan medialle. YK ja Amnesty International ovat kutsuneet Nicaraguaa Latinalaisen Amerikan verisimmäksi diktatuuriksi. Vainojen seurauksena noin 10 prosenttia väestöstä on paennut maasta, mukaan lukien yli 280 toimittajaa. Moniin toimittajiin kohdistuu pidätysmääräyksiä tekaistuista syytteistä, kuten valeuutisista ja isänmaanpetoksesta – myös minuun. 

2. Miten median vaino näkyy käytännössä? 

Sandinistihallinto on tuhonnut median vapautta systemaattisesti vuodesta 2008. Riippumattomia medioita on suljettu ja journalisteja on vangittu, kidutettu ja uhkailtu. Yli 30 yhteisöradiota on suljettu. Hallinto on aloittanut sensuurin ruohonjuuritasolta estääkseen kansalaisten osallistumista ja tiedonsaantia paikallisista asioista. 

Vuodesta 2020 lähtien lehdistöä on alettu kriminalisoida uusilla laeilla, kuten “kyberrikoslailla” ja “ulkomaisten agenttien lailla” eli niin sanotulla ”Putin-lailla”, jotka mahdollistavat toimittajien vangitsemisen ilman todisteita esimerkiksi valeuutisista tai isänmaanpetturuudesta. 

Esimerkkinä sortotoimien laajuudesta on yksi erityinen tapaus, jossa 52:ta toimittajaa kuulusteltiin tekaistussa lahjus- ja vallankaappaustutkinnassa. 39 pakotettiin maanpakoon.  

3. Hallinto on ottanut myös täyden kontrollin maan koulutusjärjestelmästä. Mitä se tarkoittaa?  

Kaikki yksityiset yliopistot on suljettu ja julkiset alistettu propagandalle perusopetuksesta lähtien. Koulutuksesta on tullut aivopesun väline. Iso osa maan nuorisosta lähtee pois maasta saadakseen koulutusta muualla.. 

4. Miten media käytännössä voi toimia?  

Suurin osa riippumattomasta mediasta toimii maanpaossa tai salassa. Monet ovat muuttuneet digitaalisiksi. Toimittajien yhteistyö on ollut elintärkeää, mutta se altistaa heidät kollektiiviselle vainolle. 

Monet eivät enää voi toimia toimittajina taloudellisista syistä tai turvallisuussyistä. Uusin vallankäytön muoto on kotiaresti, jonka seurauksena toimittajat eivät voi työskennellä, matkustaa tai edes poistua kodistaan ilman poliisin lupaa. Heitä vaaditaan ilmoittautumaan päivittäin poliisiasemalle ja kotikäyntejä tehdään mielivaltaisesti. 

5. Miten kuvailisit maanpaossa elävien toimittajien tilannetta? 

Nicaragualaiset toimittajat elävät ahdingossa, koska he eivät voi työskennellä kotimaassaan eivätkä palata sinne. Monet ovat olleet maanpaossa jopa vuosia. Paluu on estetty: lentoyhtiöt ja rajaviranomaiset eivät päästä meitä maahan, eikä meillä ole mahdollisuutta uusia virallisia asiakirjoja, kuten passia tai henkilötodistusta. Osa toimittajista on poistettu väestörekisteristä. Tämä ”siviilikuolema” vaikuttaa myös heidän kykyynsä elää ja työskennellä ulkomailla, ja jopa huoltajuuden todistaminen omista lapsista voi olla mahdotonta. 

6. Toimittajat ovat kuitenkin kyenneet perustamaan uusia medioita maanpaossa. Mitä voit kertoa niistä? 

Maanpaossa olevat toimittajat ovat perustaneet digitaalisia medioita jatkaakseen tiedonvälitystä. Vuodesta 2018 alkaen Nicaraguassa on suljettu 70 mediaa, mutta sittemmin tilalle on syntynyt 30 digitaalista alustaa, joista osa on naisten johtamia. Uudet mediat ovat monipuolistaneet agendaa ja käsittelevät myös aiemmin sivuutettuja aiheita, kuten alkuperäiskansojen oikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.  

7. Millaisia erityishaasteita naistoimittajilla on? 

Naistoimittajat kokevat kaksinkertaista syrjintää: sekä poliittista sortoa että sukupuoleen liittyvää epätasa-arvoa. He saavat vähemmän resursseja, kärsivät seksuaalisesta häirinnästä ja ovat usein yksinhuoltajia, mikä vaikeuttaa journalistisen työn jatkamista. Johtotehtävissä olevien naisten määrä on laskenut, ja monet ovat joutuneet luopumaan journalismista. 

Naistoimittajat ovat usein viimeisiä, jotka lähtevät maanpakoon, koska kantavat vastuuta lapsistaan ja vanhemmistaan. Heitä kohdistuvat uhat ovat usein perhettä koskevia, esimerkiksi seksuaalisella väkivallalla uhkailua, omaisuuden takavarikointia ja katoamisia. 

8. Olet perustanut naisjournalisteille La Sala -nimisen verkoston. Mikä sen tehtävä on? 

Vuonna 2019 perustettu La Sala tukee naispuolisia johtavassa asemassa olevia toimittajia maanpaossa. Sen tavoitteena on vahvistaa heidän asemaansa päätöksenteossa ja varmistaa, että sukupuolten tasa-arvoa edistävät ohjelmat hyödyttävät aidosti naistoimittajia. Tavoitteena on myös rakentaa alueellista yhteistyötä Keski-Amerikassa. 

9. Millaisia kielteisiä vaikutuksia Nicaraguan diktatuurilla on laajemmin Keski-Amerikassa? 

Nicaragua on esimerkki autoritaarisesta mallista, jota muut Keski-Amerikan maat, kuten El Salvador ja Guatemala, näyttävät seuraavan. Sananvapaus on uhattuna monissa maissa: Hondurasissa on tapettu lähes 100 toimittajaa, Guatemalassa journalisteja on vangittu tekaistujen syytteiden perusteella, ja Costa Rica – perinteinen turvapaikka – on kohdannut valtionjohdon kriittistä retoriikkaa mediaa vastaan. 

10. Millaisena näet tiedonvälityksen tulevaisuuden Nicaraguassa? 

Viralliset mediat levittävät propagandaa, joka leimaa riippumattoman lehdistön pettureiksi ja kaaoksen aiheuttajiksi. Ihmiset pelkäävät jakaa tai kuluttaa riippumatonta tietoa, ja tilanne vaikeutuu, kun valvontaa tuetaan ulkomailta (Venäjältä ja Kiinasta). Kansa saa tietoa lähinnä digialustoilta, mutta tiedonsaanti on sirpaleista ja siihen liittyy vaaroja. Kriittinen media joutuu sensuroimaan sisältöään selviytyäkseen.   

Nicaragualaiset toimittajat kuitenkin jatkavat työtään maanpaossa vaikeuksista huolimatta. Heitä uhkaavat poliittinen vaino, taloudellinen epävarmuus ja sukupuoleen liittyvä syrjintä. Silti he rakentavat uusia medioita, puolustavat lehdistönvapautta ja pyrkivät vaikuttamaan alueelliseen keskusteluun vapaudesta ja demokratiasta.