“On tuliainen!” Romaniassa käynyt suomalaiskollegani kirjoitti minulle Messenger-viestissä muutama vuosi sitten.
Olin antanut hänelle nipun matkavinkkejä Bukarestiin, ja niiden avulla hän oli löytänyt kulttuuriväen lempipaikat. Yhdessä hän joi drinkin nimeltä “Ceaușescu oli oikeassa”. (Se sisälsi mustikkalikööriä, vodkaa ja tonicia ja oli melko makea.)
Kun lopulta sain tuliaisen työpaikan juhlissa, nauroin. Se oli saippuasta tehty muotokuva maan kommunistidiktaattori Nicolae Ceaușescusta.
Sopimaton mutta oivaltava, ajattelin.
Alkuinnostuksen jälkeen siirsin saippuaisen näköispatsaan pois hyllystä. En enää asu Transilvaniassa vaan Tampereella, mutta ironisesti näytillä oleva kommunistidiktaattori tuntui silti vaaralliselta vitsiltä. Tahdittomalta.
Siitäkin huolimatta, että se kutistui jokaisella käsienpesulla.
Romaniassa vanhan kommunismihallinnon suosio sen sijaan on kasvanut ennätyksellisiin lukemiin.
Maailma tuntee Nicolae Ceaușescun julmana diktaattorina, joka ei suvainnut minkäänlaista toisinajattelua ja ajoi maansa köyhyyteen. Hän ja hänen vaimonsa Elena teloitettiin joulupäivänä 1989 vallankumouksen seurauksena.
Silti heinäkuussa julkaistiin kyselytutkimus, jossa kaksi kolmesta romanialaisesta piti Ceaușescua hyvänä johtajana.
Media täyttyi häkeltyneestä analyysistä, ja niin kävi myös minun Facebokissani, kun romanialaiset tuttuni ja tutuntuttuni puivat aihetta ahkerasti.
Nostalgian syynä ei ole mennyt vaan nykyhetki.
Yhden parhaista analyyseistä esitti kolmekymppinen kulttuurintutkija Ștefan Baghiu. Hän arvioi Facebook-päivityksessään, että romanialaiset nostalgisoivat turvallisuutta ja vakautta tilanteessa, jossa talous kasvaa, mutta he kokevat tulevansa kaltoinkohdelluksi. Nostalgian syynä ei ole mennyt vaan nykyhetki.
“Ihmiset eivät idealisoi diktatuuria vaan katuvat sitä, että ovat menettäneet kokemuksen järjestyksestä, vakaudesta ja osallisuudesta. Sellainen puuttuu romanialaisesta kommunismin jälkeisestä demokratiasta, jota hallitsevat korruptio, kaaos ja yhteisen projektin puute”, Baghiu kirjoittaa.
Samanlaisia huomioita nousi Romaniassa esiin kevään presidentinvaaleissa, kun romanialaiset melkein äänestivät valtaan äärioikeistolaisen – kahdesti, koska vaalit keskeytettiin ja aloitettiin alusta.
Länsimaissa tulosta selitettiin lähinnä Venäjän vaalivaikuttamisella. Se kun tuntui järjellisimmältä syyltä.
Ceaușescu ei kuollut, lauloi romanialaismuusikko Ada Milea jo yli 20 vuotta sitten.
Milean mukaan meitä on petkutettu. Ceaușescu elää minussa ja sinussa. Me olemme kaikki edelleen ceaușesculaisia, olimmepa sitten hengissä tai haudassa, laulaja kiteytti reilun minuutin mittaisella kappaleellaan.
Entä saippua-Ceaușescu? No, sillekin voi käydä ohraisesti.
Valtiorahoitteinen kommunismihallinnon rikoksia tutkiva instituutti (IICCMER) teki saippuavalmistajasta keväällä tutkintapyynnön. Heidän mukaansa patsas rikkoi Romanian lakia: se herätti nostalgiaa ja ihaili kommunismihallinnon saavutuksia.
Moni piti instituutin reaktiota ylimitoitettuna. En silti tiedä, mitä tehdä diktaattorin muotokuvalleni.
Pois en sitä kuitenkaan heitä. Saippuainen patsas osuu syvemmälle kuin uskalsin arvata.
Kirjoittaja on Romaniaa seuraava vapaa toimittaja ja romaniankielisen kirjallisuuden kääntäjä.