Aiemmin ajatus naisesta suunnistamassa Tansanian erämaassa tai vetämässä safarimatkaa saattoi tuntua joistain sopimattomalta. Maassa, jossa naisia ei ole perinteisesti kannustettu hakeutumaan miesvaltaisille aloille, tällainen työ olisi tuntunut naiselle kaukaiselta unelmalta. Menneisyydessä 23-vuotiaan Agape Mreman päivät olisivat todennäköisesti kuluneet siis kotitöissä tai matalapalkkaisessa työssä, josta hän ei olisi nauttinut.
Mutta hänen elämänsä näyttää erilaiselta. Khakinvärisiin viidakkovarusteisiin pukeutunut Mrema aloittaa päivänsä tarkastamalla nelivetoisen Toyota Land Cruiserinsa – jota hellästi kutsutaan safari-jeepiksi – ennen kuin lähtee uuteen seikkailuun Tansanian halki.
Mreman tarina heijastaa laajempaa muutosta Tansaniassa: yhä useammat naiset päätyvät rooleihin, jotka olivat heiltä aiemmin kiellettyjä. Ura matkailualalla, erityisesti safarioppaana, oli aiemmin naisten saavuttamattomissa. Nyt naiset kulkevat uusia polkuja.
”En ole täällä vain oppaana; olen täällä murtamassa muureja. Ei ole mitään, mitä nainen ei pystyisi tekemään, toisin kuin meille aikoinaan uskoteltiin”, Mrema sanoo.
Matkaoppaana toimiminen Tansanian kansallispuistoissa vaatii voimaa, sitkeyttä ja taitoa – kaikkea tätä Mremalta löytyy. Hän selviytyy ennalta arvaamattomista haasteista aina villieläinten kohtaamisista ajoneuvojen rikkoutumiseen. Mutta hänen unelmansa eivät toteutuneet ilman vastustusta.
Mreman vanhemmat vastustivat aluksi hänen tavoitteitaan, sillä he pitivät niitä sopimattomina naiselle.
”Vanhempani halusivat minun opiskelevan farmasiaa”, Mrema muistelee, ”mutta en halunnut sitä ollenkaan.”
Mrema ei ole ainoa, joka on kamppaillut voidakseen kulkea valitsemallaan tiellä. Vuonna 2018 julkaistu tutkimus osoittaa, että monet tansanialaiset vanhemmat vaikuttavat merkittävästi lastensa opiskelupaikan ja uran valintaan. Erityisesti isät painostavat lapsia hakeutumaan aloille, jotka vastaavat heidän toiveitaan.
Mrema syntyi Arushassa, kaupungissa, josta lähdetään useisiin Tansanian tunnetuimpiin turistikohteisiin, kuten Serengetin kansallispuistoon ja Kilimanjaro-vuorelle. Mrema rakastui luontoon jo nuorena. Myöhemmin hän inspiroitui edelläkävijöistä, kuten Agatha Bernand Mndemestä, joka on yksi Tansanian johtavia naisoppaita, ja vuonna 2018 perustetun pelkästään naisille suunnatun safariyrityksen Afro Lioness Adventuresin perustaja.
Myös Mndemen perhe vastusti hänen uravalintaansa. Silti hän sinnitteli. Mndeme kertoo matkastaan BBC Swahilin haastattelussa. Mndeme sai inspiraation työhönsä yllättävästä lähteestä: tansanialaisen kirjoittamasta kirjasta Hawa the Bus Driver. Kirja kertoo naisesta, joka tulee kuuluisaksi ajotaidoistaan ja rohkeudestaan yhteiskunnassa, jossa ajamista pidetään miehen työnä.
Nykyään Mndeme ei ole vain menestynyt opas, vaan myös mentori, joka rohkaisee naisia seuraamaan hänen jalanjälkiään.
”Se, että saan todistaa yhä useampien naisten työskentelyä matkailualalla, saa minut valtavan ylpeäksi ja iloiseksi”, Mndeme kertoo Maailman Kuvalehdelle.
Mndeme uskoo, että naisten näkeminen erilaisissa rooleissa inspiroi nuorempia sukupolvia.
”Se haastaa vanhentuneita odotuksia ja osoittaa, että naiset voivat menestyä rooleissa, jotka vaativat johtajuutta, sitkeyttä ja asiantuntemusta.”
Myös Mrema on intohimoinen tulevien naisoppaiden mentori.
”Haluan näyttää naisille, että he voivat ylittää esteet ja nauttia maamme kauneudesta. Jos pystyn siihen tässä iässä, yhdenkään naisen ei pitäisi tuntea itseään kyvyttömäksi.”
Mreman vanhemmat ovat sittemmin muuttaneet ajattelutapaansa. Nykyään he ovat hänestä ylpeitä.
”Vanhempani ovat iloisia nähdessään minun tekevän sitä, mitä rakastan. Olen ollut tällä alalla jo viisi kaunista vuotta.”
Siitä lähtien kun Mrema aloitti alalla vuonna 2020 on häneltä jatkuvasti kysytty, miksi hän tekee miehen työtä. Hänen vastauksensa kysymykseen ei koskaan muutu.
”Olen rakastunut työhöni.”
Matkailuala on olennainen ja kasvava osa Tansanian taloutta.
Tansaniassa on useita ikonisia luonnonihmeitä: Serengetin kansallispuiston gnuutien muuttoliike, Afrikan korkein vuorenhuippu Kilimanjarolla ja Sansibarin koskemattomat rannat.
Maassa on myös alkuperäiskansojen yhteisöjä, kuten paimentolaisesta elämäntavastaan tunnettu maasai-kansa ja yksi maailman viimeisistä jäljellä olevista metsästäjä-keräilijäheimoista, hadza-kansa.
Matkailuala on olennainen ja kasvava osa Tansanian taloutta. Sen osuus maan bruttokansantuotteesta oli vuonna 2024 17,2 prosenttia ja se tarjosi yli 1,5 miljoonaa työpaikkaa. Matkailuala tuottaa maalle 3,5 miljardin dollarin (noin 3,1 miljardia euroa) tulot vuodessa. Alan kasvusta huolimatta naiset kohtaavat alalla edelleen esteitä.
Unescon vuoden 2022 raportin mukaan 78,7 prosenttia Tansanian naisista osaa lukea. Miesten vastaava luku on 85,5 prosenttia. Lukutaidon puute vaikuttaa taloudellisten haasteiden ja sukupuolinormien ohella merkittävästi naisten koulutukseen ja työllistymiseen.
37-vuotias Levina Victor on yksi muutoksen edistäjistä. Victor on Women Adventure African -yrityksen perustaja. Yritys on omistautunut naisten voimaannuttamiselle. Yrityksen matka alkoi, kun Victor huomasi räikeän sukupuolten välisen kuilun safarioppaiden työssä.
”Naiset eivät saaneet näitä töitä yhtä helposti kuin miehet”, hän selittää.
Monet naiset halusivat olla oppaita, mutta heiltä puuttui resurssit ja mentorointi. Levina päätti kuroa umpeen tätä kuilua. Hänen yrityksensä työllistää nyt suoraan yli 15 naista ja tukee monia muita koulutuksen ja työmahdollisuuksien kautta.
Maailmanpankin Tansanian talouskatsauksen 2021 mukaan naiset muodostavat 72 prosenttia maan matkailualan työvoimasta. Useimmat työskentelevät kuitenkin matalapalkkaisissa tehtävissä, kuten siivoojina ja tarjoilijoina.
Nämä ”pinkkikaulustyöt” ovat yleisiä monilla aloilla ja ne ovat usein aliarvostettuja. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) huomauttaa, että työt vahvistavat stereotypioita ja rajoittavat naisten pitkän aikavälin potentiaalia.
Victorin yritys osoittaa, että naisille kaikki on mahdollista. Neljän lapsen äitinä hän antaa tunnustusta myös miehensä tuelle.
”Vaimon ja äidin rooli ei ole koskaan ollut este työlleni. Ainoa hetki, jolloin pidän tauon, on äitiysloma, ja mieheni tukee minua – hän on samalla alalla”, hän sanoo.
Victorinkaan matka ei ole aina ollut mutkaton. Jotkut miespuoliset työntekijät myöntävät työskentelevänsä hänen alaisuudessaan vain pakon sanelemana.
”He muistuttavat minua siitä, kuinka voimakas nainen voi olla. Nainen voi luoda työpaikkoja ja haastaa niitä, jotka kokevat sukupuolen rajoittavaksi”, hän sanoo.
Tansanian matkailualalla työskentelevät naiset inspiroivat sekä paikallisia että kansainvälisiä vierailijoita.
”Monille turisteille on uusi kokemus olla naisen omistaman yrityksen emännöitävänä tai vierailla kohteissa naisen opastamana”, Victor toteaa.
”Aluksi he ovat yllättyneitä, mutta aina vaikuttuneita.”
Vaikka muutosta on vastustettu, eivät kaikki miehet ole sitä vastaan. Ally Sulusi on opas yhdessä Tansanian tunnetuimmista matkailuyrityksistä, Asiliassa. Sulusi suhtautuu muutokseen myönteisesti.
”Nyt perheet etsivät todennäköisemmin naisoppaita. He näkevät naiset tarkkaavaisempina ja parempina asiakaspalvelussa. Olen työskennellyt monien naisten kanssa ja he ovat alan parhaimmistoa.”
Sulusi uskoo, että naisten kasvava määrä alalla on ylpeyden aihe, joka auttaa edistämään sukupuolten tasa-arvoa.
Samwel Nsyuka, Tansania Tourist Board -organisaation (TTB) vastaava tiedotuspäällikkö, on samaa mieltä.
”Naisten mahdollisuudet ovat lisääntyneet merkittävästi. He ottavat vastaan rooleja, joita aiemmin pidettiin yksinomaan miehisinä, mikä on laajentanut huomattavasti heidän työllistymismahdollisuuksiaan”, hän sanoo.
Nsyuka antaa maan presidentille Samia Suluhu Hassanille tunnustusta esimerkin näyttämisestä. Vuonna 2021 Tansanian ensimmäinen naispresidentti esiintyi The Royal Tour -dokumentissa, jossa hän esittelee henkilökohtaisesti amerikkalaiselle matkailutoimittajalle Peter Greenbergille Tansanian maisemia, historiaa, ruokaa ja kulttuuria.
”Edistämällä matkailua niin korkealla tasolla presidentti Samia ei ainoastaan vauhdittanut taloutta, vaan myös inspiroi uuden sukupolven naisia alalle”, Nsyuka sanoo.
Eliakeney Njau, 32, kokenut vuoristo-opas ja Kilimanjaro Wander Women Tours -yrityksen perustaja, jakaa tämän mission. Hän on kiivennyt Kilimanjaron huipulle yli sata kertaa ja kannustaa naisia alalle.
”On tärkeää, että naiset ovat sinnikkäitä ja intohimoisia työssään eivätkä anna kenenkään vakuuttaa heitä siitä, etteivät he pysty siihen”, hän sanoo.
Stereotypiat – kuten ajatus siitä, että naisoppaat hakevat vain huomiota ulkomaalaisilta turistimiehiltä – tekevät Njausta vain päättäväisemmän.
”Olemme täällä, koska rakastamme työtämme ja elättääksemme itsemme ja perheemme. Stereotyyppiset ajatukset ovat heikkomielisille.”
Njau on kohdannut elämässään useita haasteita. Njaun isä kuoli, kun hän oli 14-vuotias. Koska Njaun heimon naisilla ei ollut perintöoikeutta, elämä muuttui nopeasti kamppailuksi. Samalla kun perheenjäsenet painostivat häntä varhaiseen avioliittoon, Njau kuvitteli erilaisen polun. Sellaisen, jolla olisi hänelle henkilökohtaista merkitystä ja joka tarjoaisi hänelle itsenäisyyttä.
Njau suoritti äitinsä tuella keskiasteen koulutuksen ja kouluttautui vielä myöhemmin matkailualalle. 19-vuotiaana hän aloitti työskentelyn kantajana Kilimanjaro-vuorella. Määrätietoinen Njau säästi jatko-opintoihin ja valmistui 26-vuotiaana vuoristo-oppaaksi.
Njau on kohdannut ennakkoluuloja jopa muilta naisilta. Jotkut turistit kysyvät miksi hän ei vain mene naimisiin ja olettavat, että hänen elämänsä täytyy olla jatkuvaa kamppailua. Toiset taas epäilevät hänen kykyjään toimia tehtävässä.
”Joskus asiakkaat kyseenalaistavat sen, saanko vietyä heidät huipulle. Mutta kun saavutamme huipun, asiakkaat ovat iloisia ja näyttävät kunnioitusta. Se pitää minut liikkeellä.”
Tällaisista menestystarinoista huolimatta naiset ovat edelleen aliedustettuina matkailualalla. Esimerkiksi Tanzania Women Guides Foundationin mukaan vuonna 2022 alle 50 yli 4200:ta rekisteröidystä Kilimanjaron oppaasta oli naisia.
Tämä kuilu johtuu useista ennakkoluuloista ja käytännön esteistä. Työnantajat olettavat usein, että naiset eivät täytä työn fyysisiä vaatimuksia, kuten päiväkausien vaeltamisesta raskaiden taakkojen kanssa. Työssä on oltava myös pitkiä aikoja poissa kotoa, mikä voi olla vaikeaa yhteisöissä, joissa naisten odotetaan keskittyvän kotitöihin.
Tämän lisäksi monet asiakkaat olettavat edelleen, että miesoppaat ovat kokeneempia, mikä vaikuttaa palkkauspäätöksiin ja ylläpitää sukupuolten välistä kuilua.
Järjestöt, kuten Association of Women in Tourism Tanzania (AWOTTA), ajavat muutosta. Sen puheenjohtaja Mary Kalikawe on vahva naisten oikeuksien puolestapuhuja.
”Naisten tulisi ansaita tuloja, koska he ovat perheidensä ensisijaisia hoitajia”, hän sanoo.
AWOTTA järjestää näyttelyitä ja kehittää maailmanlaajuisia verkostoja tukeakseen naisia matkailualalla. Kalikawe haastaa vanhentunutta ajattelua – kuten ajatuksen siitä, että raskaus tekee naisista vähemmän luotettavia.
”Se on vahvuus. Nainen on luomassa elämää. Se ei voi olla syy evätä häneltä työpaikka tai syy, miksi hänen pitäisi huolehtia työpaikkansa menettämisestä.”
Järjestö ajaa myös äitiysetuuksia ja tasa-arvoista palkkaa sekä kehottaa alaa poistamaan esteitä, jotka estävät naisia kehittymästä.
Haaste heijastuu koko Afrikan mantereelle ja kauemmaskin. Maailmanlaajuisesti naiset muodostavat 54 prosenttia matkailualan työvoimasta, mutta monet heistä toimivat edelleen matalapalkkaisissa tehtävissä. Afrikassa alan työntekijöistä 70 prosenttia on naisia, mutta rakenteelliset haasteet rajoittavat edelleen heidän mahdollisuuksiaan nousta urallaan.
Mrema seisoo korkealla Tansanian erämaan tasangoilla. Hän ei ole vain opas, vaan myös symboli naisten mahdollisuuksille.
”Meidän ei pitäisi enää pyytää tilaa, vaan vaatia sitä – ja ohjata omia polkujamme.”
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden Tansanian kirjeenvaihtaja.