Kibambassa, Dar es Salaamin laidalla, Juliana Makumba, 36, seisoo pienen betonisen kojunsa takana. Hän kaataa juomia ja tervehtii asiakkaita hymyillen.

Koju on hänen itsenäisyytensä symboli.

Yksinhuoltajaäiti Makumba työskenteli aiemmin kokkina ja tarjoilijana paikallisessa ruokapaikassa. Hän haaveili omasta yrityksestä, mutta pääoma puuttui.

Hän otti lainan mikrorahoitusyhtiöltä ja panttasi huonekalunsa ja television vakuudeksi. Kun yritys kaatui eikä lainaa pystynyt maksamaan, tavarat huutokaupattiin.

”Se hetki vei minut tuhat askelta taaksepäin”, hän muistelee. ”Jouduin aloittamaan elämän alusta poikani kanssa.”

Hän palasi palkkatyöhön, mutta päätti nousta uudelleen. Hän liittyi säästö- ja lainaryhmään, vikobaan. Niissä jäsenet säästävät säännöllisesti pieniä summia ja lainaavat yhteisistä varoista ilman vakuuksia, paperisotaa tai virallisia ehtoja.

Makumba maksoi 3 000 Tansanian shillinkiä (noin 1,02 euroa) päivittäin yhdessä 19 muun naisen kanssa ryhmässä nimeltä Tufanikiwe Pamoja – ”Onnistutaan yhdessä”.

”Seitsemän kuukauden jälkeen sain lainaa 600 000 shillinkiä (noin 205 euroa)”, hän kertoo. ”Vuokrasin tämän paikan ja aloin myydä juomia. Lähistöllä ei ollut baaria, joten toin juomat ihmisten ulottuville.”

Nyt Makumba ei ole enää riippuvainen luottoyhtiöistä.

”Meillä luottamus riittää lainan vakuudeksi.”

Tansanian talous lepää pitkälti pienyrittäjien varassa – suuri osa heistä on naisia – mutta viralliset rahoituspalvelut ovat useimmille saavuttamattomia.

Vuoden 2017 Finscope-selvityksen mukaan 55 prosenttia Tansanian naisista on vailla rahoituspalveluja. Maaseudulla tilanne on vielä vaikeampi.

Siksi moni nainen turvautuu vastaaviin ruohonjuuritason ratkaisuihin.

Kyse ei ole vain Tansaniasta. Maailmanpankin Global Findex 2021 -raportin mukaan yli 1,4 miljardia aikuista maailmassa elää vailla pankkipalveluja – yli puolet heistä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Lainoille pankit vaativat yleensä maaomaisuutta tai kiinteistöjä vakuudeksi. Useimmilla naisilla ei niitä ole. YK:n naistenjärjestön mukaan vain noin kolmannes Tansanian naisista omistaa maatalousmaata, kun miehistä lähes puolet.

”Ilman maaomaisuuteen sidottua vakuutta moni pankki ei lainaa”, sanoo taloustieteen professori Enock Wiketye Iringan yliopistosta. ”Se osuu erityisen kipeästi naisyrittäjiin.”

Lisäksi ne, joilla olisi maata tai talo, eivät halua ottaa riskiä niiden menettämisestä.

Vain noin viidennes pienyrityksistä käyttää virallisia rahoituspalveluja.

Jotkin mikrorahoittajat perivät jopa 20 prosentin kuukausikorkoja, mikä vaikeuttaa entisestään lainanottajien tilannetta. Paikalliset kutsuvat tällaisia lainoja nimellä kausha damu – ”veret kuivattava” laina.

Maaliskuussa 2025 Tansanian keskuspankki määräsi luotonantajia lopettamaan yli 3,5 prosentin kuukausikorkojen perimisen (vastaa 42 prosenttia vuodessa). Pankki varoitti, että sääntöjen rikkojilta voidaan viedä toimilupa.

Silti Tansaniassa vain noin viidennes pienyrityksistä käyttää virallisia rahoituspalveluja. Muille vaihtoehdot, kuten yhteisölliset säästöryhmät, vikobat, ovat elintärkeitä.

Vuoden 2024 tutkimus Dar es Salaamissa osoitti, että 85 prosenttia naisista pitää säästö- ja lainaryhmiä välttämättöminä arjen kulujen – ruoan, koulumaksujen, vuokran ja terveydenhuollon – hoitamiseen. Monet rahoittavat niiden avulla myös pienyrityksiä ja kotien kunnostuksia.

”Pankit haluavat liian paljon asioita”, sanoo friteerattuja leivonnaisia, samosoja, kotonaan myyvä Leah Nkwama. ”Vakuuksia, takaajan, liiketoimintasuunnitelman. Meille riittää sitoutuminen.”

Säästöryhmät ovat ainoa rahoituspalvelu, jossa sukupuolten välinen kuilu kääntyy päälaelleen. FSDT:n arvion mukaan lähes 70 prosenttia jäsenten enemmistöstä on naisia. Pankit ja mobiiliraha sen sijaan ovat miesten hallussa.

Opettaja Aisha Ahmad, 29, perusti sivubisneksen ja myy vaatteita luotolla omassa naapurustossaan. Hän hakee varaston Kariakoon vilkkaimmalta torilta ja myy enimmäkseen tutuille.

”On helpompi kerätä rahat sillä tavalla”, hän sanoo. ”Halusin vain vähän lisää, jotta eläisin mukavammin.”

Ahmad kiittää säästöryhmäänsä siitä, että pystyy säästämään säännöllisesti ja saamaan isoja summia tiettyinä kuukausina.

”Saan silloin pääomaa kasvatettua. Suunnittelen laajentamista jossain vaiheessa. En vielä tiedä mitä, mutta isompaa.”

Ystävä kertoi ryhmästä, johon oli liittynyt. Kaikki muuttui.

Vaikka vikoba on naisten valtakunta, yhä useampi mieskin on löytänyt niistä hyötyä.

Kibahan kaupungista kotoisin oleva 30-vuotias Peter Samwel Obondo eli aiemmin tilapäistöillä. Säästäminen tuntui mahdottomalta.

”Sitten ystävä kertoi ryhmästä, johon oli liittynyt. Kaikki muuttui”, hän sanoo.

Säästöjen avulla hän perusti betonilaattoja valmistavan yrityksen. Nyt yhdeksän miestä työskentelee hänen alaisuudessaan. Hän säästää nyt toisen tehtaan avaamiseen.

”Meidän ryhmässämme ei peritä korkoa”, Obondo kertoo. ”Saat rahasi ja maksat osuutesi takaisin, jotta seuraava pääsee vuoroon.”

Myös nuoret hyötyvät: monelle vikoba tarjoaa paikan säästää, harjoitella taloudenpitoa ja käynnistää yritys turvallisessa ympäristössä.

Brittiläisen neuvoston tutkimuksen mukaan jo vuonna 2015 yli puolet Tansanian nuorista pelkäsi, ettei saavuta tavoitteitaan. Syynä on ennen kaikkea raha.

Monelle vikoban viehtys perustuu tasa-arvoon ja on selkeisiin sääntöihin.

”Meidän ryhmässämme kaikilla on yhtäläiset oikeudet”, sanoo Sarah Khalifa Shembiru, lasten päiväkotia pyörittävä vikoba-jäsen. ”Yritykseni ei olisi kasvanut ilman ryhmää.”

Shembiru kuuluu kahteen ryhmään, joissa on 15 ja 40 jäsentä. Hän ei ole koskaan käyttänyt pankkeja tai luottoyhtiöitä, koska on nähnyt, että lainanottajia kohdellaan huonosti.

Merkittävintä on, että jäsenet päättävät itse korkotason. Johtajat valitaan vaaleilla.

”Vuoden lopussa jaamme voitot keskenämme. Rahaa ei katoa.”

”Joskus tulee vaikeuksia”, Shembiru myöntää. ”Mutta istumme alas, puhumme ja ratkaisemme ne.”

Teknologian myötä säästöryhmien toiminta muuttuu läpinäkyvämmäksi ja ammattimaisemmaksi. Sovellukset kuten M-Koba mahdollistavat säästöjen ja lainojen hallinnan suoraan puhelimesta. Samalla tunteja kestävät rahansiirrot lyhenivät minuuteiksi.

”Ennen annoimme rahat ryhmän johtajalle”, muistelee 53-vuotias Narindwa Mfinanga, erään ryhmän puheenjohtaja.

”Jos hän olisi kadonnut, olisi seurannut kaaos. Nyt kaikki on puhelimessa, eikä kukaan pääse varoihin ilman jäsenten lupaa.”

Nykyisellään ryhmät tarjoavat noin viidelle miljoonalle ihmiselle väylän vakaampaan talouteen.

”Kun nainen perustaa yrityksen, hän elättää perheensä”, sanoo professori Wiketye. ”Kun naiset tukevat toisiaan, he nostavat koko yhteisön.”

Hänen mukaansa vikoba paikkaa rahoitusjärjestelmän aukkoja, mutta myös virallisilla pankeilla olisi tilaa parantaa.

”Jos lainoissa olisi vähemmän vakuusvaatimuksia, joustavammat ehdot ja enemmän talouskoulutusta, mahdollisuudet lisääntyisivät.”

Kibambassa Makumba palvelee asiakkaita kioskinsa takaa. Vaikka se on pieni, se on uurastuksen ja sitkeyden tulos. Hänelle ja monelle muulle se merkitsee tulevaisuutta, joka rakentuu säästämisen, solidaarisuuden ja keskinäisen tuen varaan.

”Aloitimme tyhjästä”, Makumba sanoo. ”Nyt meillä on jotain, minkä varaan rakentaa yhdessä.”