1. Työskentelet Japanin kehitysjärjestöjen kattojärjestön JANICin neuvonantajana sekä yliopistotutkijana ja -opettajana. Millaisia asioita tutkit ja opetat?
Opetan kansainvälisiä suhteita ja kehitystutkimusta. Tutkin kansalaisjärjestöjen ja valtiollisten kehitysyhteistyötoimijoiden välistä yhteistyötä. Olen aiemmin tutkinut etenkin Kanadaa, mutta nyt vierailen Suomessa ja muualla Pohjoismaissa, koska teillä on kiinnostavia ohjelmia.
2. Kehitysyhteistyö elää nyt mullistavia aikoja. Yhdysvallat on lopettanut käytännössä koko kehitysapunsa, ja myös monissa muissa rikkaissa maissa leikataan. Mikä tätä ilmiötä selittää?
Muutokset eivät liity vain kehitysapuun tai kansalaisyhteiskuntaan vaan ulkopolitiikan muutokseen ylipäätään. Yksi syy on äärioikeiston nousu. Suomessa perussuomalaiset ovat hallituksessa. Ruotsissa ruotsidemokraateilla on valtiopäivillä enemmän paikkoja kuin millään hallituspuolueella. Alankomaissa äärioikeistopuolue on suurin puolue. Saksassa ja Ranskassa hallitus joutuu huomioimaan äärioikeistopuolueiden mielipiteet, koska ne ovat kasvattaneet paikkamääräänsä parlamentissa. Kyse ei ole vain politiikan muutoksesta, vaan myös yleisön mielipiteet ovat muuttuneet esimerkiksi maahanmuuton suhteen.
3. Onko leikkaustrendi pysyvä?
Vaikea sanoa. Äärioikeistopuolueita on ollut olemassa vuosikymmeniä, mutta miksi niiden tuki kasvaa juuri nyt? Sitä kysyvät monet kaltaiseni tutkijat sekä toimittajat ja muut ulkopolitiikan parissa työskentelevät.
Toivon, että tämä ei ole pysyvä trendi, mutta en usko, että muutosta nähdään ainakaan lyhyellä aikavälillä. Paljon riippuu vaaleista. Esimerkiksi Japanissa, kuten muissakin maissa, konservatiiveilla on ydinkannattajajoukkonsa, mutta usein he ovat ”heiluriäänestäjiä”, jotka muuttavat äänestyskäyttäytymistään kaikissa vaaleissa. Meidän pitää siis odottaa ja katsoa, miten käy.
4. Japani on maailman neljänneksi suurin avunantaja. OECD:n tilastojen mukaan se leikkasi apua viime vuonna kymmenisen prosenttia kuuden vuoden kasvun jälkeen. Mistä se johtuu?
Japanin kohdalla tilanne on vähän monimutkaisempi. Valuuttamme devalvoitiin, ja lisäksi tilikautemme alkaa eri aikaan kuin monilla muilla avunantajamailla. Rahat käytetään usein vasta seuraavan vuoden ensimmäisinä kuukausina. Pitäisi siis tarkastella useampaa vuotta, jotta saataisiin tietää, onko apu tosiasiassa laskenut. Ennen vuotta 2023 apumme itse asiassa kasvoi, mikä tosin johtui enemmän koronapandemiasta ja Ukrainan sodasta.
5. Millaista kehitysyhteistyötä Japani tekee?
Japani on ainutlaatuinen avunantaja siinä, että se painottaa taloudellista infrastruktuuria, liikennettä, energiaa ja viestintää. 60–70 prosenttia avusta annetaan lainoina. Toteutamme isoja projekteja. Esimerkiksi liikennehankkeissa voi mennä viisi vuotta suunnitteluun ja kymmenen vuonna rakentamiseen, ja rahat kanavoidaan vähitellen hankkeiden edetessä.
6. Onko teillä samanlaista apukriittistä keskustelua kuin Euroopassa ja muualla länsimaissa?
Japanin haasteena on ikääntyvä väestö ja tuloerojen kasvu, joka vaikuttaa etenkin yhden vanhemman perheisiin. Aiemmin pärjäsimme OECD-maiden suhteellisen köyhyyden tilastoissa hyvin, nyt olemme yksi huonoimmista. Jotkut ihmiset – eivät kuitenkaan monet – ovat alkaneet sanoa, että ennen kuin annamme rahaa oman maamme ulkopuolella oleville, meidän pitäisi auttaa oman maamme köyhiä.
7. Esimerkiksi Ruotsi on vähentänyt rajusti tukea kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle. Suomessakin leikkauksia on tehty. Miten tärkeänä näet järjestöjen roolin kehitysyhteistyössä?
Tällä hetkellä noin 12–15 prosenttia OECD-maiden kehitysavusta kulkee järjestöjen kautta. Niillä on tärkeä rooli, sillä niillä on kokemusta jo noin 60 vuoden ajalta. Erityisen hyviä ne ovat maaseudun asukkaiden ja syrjityimpien tavoittamisessa.
8. Millaisia vaikutuksia leikkauksilla tulee olemaan?
Leikkausten vaikutukset näkyvät jo esimerkiksi Afrikan terveystilanteessa. Kävin maaliskuussa Thaimaassa, jossa monet ihmisoikeus- ja demokratiajärjestöt ovat saaneet suoraan tai epäsuorasti rahoitusta Yhdysvaltain kehitysapuvirasto USAIDilta. Ne eivät vielä tienneet, kauanko ne selviävät. Tilanne on muuttumassa vakavaksi.
9. Mitä järjestöjen pitäisi tehdä? Pitäisikö niiden tottua siihen, ettei julkista tukea enää tipu?
On tärkeää keskustella muista rahoitusmalleista ja innovatiivisista varainkeruutavoista, mutta en silti usko, että hallitusten antaman rahoituksen suhteenkaan pitäisi luovuttaa. On myös tärkeää vahvistaa yleisön tukea kehitysyhteistyötä kohtaan. Monissa maissa kehitysyhteistyön tuki ei ole vähentynyt niin paljon kuin luulemme, vaan 0,7-tavoitteelle ja avun lisäämiselle on edelleen kannatusta.
10. Edustamallasi kattojärjestöllä JANICilla on 125 jäsenjärjestöä. Minkälainen kehitysyhteistyöjärjestöjen kenttä on Japanissa? Kansalaisyhteiskunta on Japanissa aika uusi juttu. Vuoteen 1989 asti järjestöillä ei ollut oikeudellista asemaa, ja niitä pidettiin enemmän vapaaehtoistoimijoina. Järjestöjen kehitysyhteistyö alkoi siis jopa parikymmentä vuotta myöhemmin kuin muissa teollisuusmaissa. Edelleenkin vain noin prosentti kehitysyhteistyöstä ohjataan järjestöjen kautta, joten monet toimivat vapaaehtoispohjalta. Lahjoituskulttuurimmekaan ei ole vahva. Arvioimme, että isoimpia järjestöjä ovat kansainvälisten järjestöjen Japanin-toimijat, kuten Lääkärit ilman rajoja, Plan International ja World Vision.