Taina Tervosen edellinen kirja Hukkuneet kertoo Välimeren ylitysyrityksessä menehtyneistä ja kadonneista ihmisistä. Valokuvaaja Anna Aution kanssa tehdyssä kirjassa näkökulma on ennen kaikkea heidän, jotka ammatissaan joutuvat tekemisiin haaksirikkojen uhrien kanssa.
Uusi teos Me emme ole täältä pureutuu yhtä lailla lähtemiseen ja siirtolaisuuteen, mutta näkökulmat ovat nyt laajemmat. Tervonen pohtii, mikä saa ihmisen lähtemään kotimaastaan, minkälaisia vaiheita ja haasteita uhkarohkeisiin matkoihin liittyy ja mitä perillä odottaa, mikäli sinne saakka edes pääsee.
Lukija tutustuu Tervosen mukana esimerkiksi Unkarin ja Serbian rajan laittomasti ylittäviä etsiviin rajavartijoihin, kadonneita poikiaan kaipaaviin senegalilaisiin perheisiin ja Bastillen oopperatalon portaille kokoontuneisiin lakkoileviin paperittomiin.
Hukkuneet-kirjastakin tuttuja henkilöitä teoksesta löytyy. Heidän joukossaan ovat esimerkiksi kadonneiden viraston johtaja Vittorio Piscitelli sekä oikeuslääkäri Cristina Cattaneo, jotka ovat kehittäneet toimintatapoja Välimerellä hukkuneiden henkilöllisyyden selvittämiseksi.
Teos sisältää tarinoita 25 vuoden ajalta. Ensimmäisessä tarinassa vieraillaan pieneen ranskalaiseen kylpyläkaupunkiin perustetussa hätämajoituskeskuksessa, jossa oleskeli Englannin kanaalin yli tai ali pyrkiviä ihmisiä.
Ranskassa asuvalla Tervosella on itselläänkin kokemusta maahanmuutosta ja muukalaisuudesta. Ehkä hän juuri tästä syystä tuntuu ymmärtävän syvällisesti kohtaamiaan ihmisiä.
Kirjan viimeisissä kohtaamisissa keskustelujen teemana on syyllisyys. Minkälaisin perustein Eurooppaan pyrkiviä kuljettavien veneiden kapteeneja tuomitaan ihmissalakuljetuksesta? Ovatko he todella syyllisiä vai ainoastaan syntipukkeja?
Maahanmuuttokeskustelu on 25 vuoden aikana muuttunut jyrkemmäksi, ja rajoja valvotaan entistä tarkemmin. Piikkilanka-aitoja on pystytetty sinne, missä aiemmin oli vain pieniä valkoisia kiviä. Kehityksen suunta käy selväksi myös kirjan tarinoiden kautta. Entistä harvemmat ihmiset pystyvät liikkumaan vapaasti. Ja yhä useammat katoavat matkalla.
Kirjaan on sulautettu valtava määrä ajatuksia ja kokemuksia. Ihmisten ja maantieteellisten paikkojen nimet vilisevät silmissä. Välillä tietoa vyöryy vastaan aika paljon ja kokonaiskuva meinaa tukehtua yksityiskohtien ja vilkkaasti vaihtuvien tilanteiden alle. Onneksi teksti kuitenkin säilyy koko ajan esimerkillisen sujuvalukuisena.
Ranskassa asuvalla Tervosella on itselläänkin kokemusta maahanmuutosta ja muukalaisuudesta. Ehkä hän juuri tästä syystä tuntuu ymmärtävän syvällisesti kohtaamiaan ihmisiä. Heihin luotu katse ei hetkeäkään holhoa tai moralisoi.