Eläinlääkäriaseman ovi käy tiuhaan joulukuisena torstaina. Sisään rapsuttelee karvainen potilas toisensa jälkeen. 

Viiden galgon eli espanjanvinttikoiran porukka on tullut kontrolliverinäytteisiin. Galgot ovat Espanjasta pelastettuja rescue-koiria. Eirvetin eläinlääkäri Tanja Hakkarainen on erikoistunut juuri rescue-koirien hoitoon ja trooppisiin tauteihin. Asiakkaita käy välillä Lapista saakka.

Kaikille eläinklinikoille rescue-koirat eivät ole yhtä tervetulleita. 

“Niiden pelätään tartuttavan tauteja, vaikka riski on minimaalinen. Se kertoo joskus enemmän asenteesta kuin faktatiedosta.” 

Yksi koirista pyrkii koko ajan rapsutettavaksi, mutta muut pysyttelevät sivummalla. Galgot suhtautuvat taustansa takia varovaisesti ihmisiin. 

Hakkarainen tuo galgoja Suomeen perustamansa Galgos del Fénix -yhdistyksen kautta. Yhdistys tekee yhteistyötä espanjalaisten eläinsuojeluyhdistysten kanssa, jotka pelastavat kodittomia galgoja turvatarhoihin.

Espanjalaiset eivät juuri adoptoi galgoja. Maailman terveysjärjestö (WHO) on arvioinut, että maailmassa on ainakin 200 miljoonaa koditonta koiraa ja vielä enemmän kodittomia kissoja. Yli 900 galgoa on jo saanut uuden kodin Suomesta yhdistyksen kautta.

“Osa suomalaisista eläinlääkäreistä kokee, että galgoja pidetään hengissä liian pitkään. Minä ajattelen, että jos ennuste on hyvä ja voimme parantaa eläimen elämänlaatua, meillä on velvollisuus tehdä se.”

Hakkarainen kokee aina olleensa eläinlääkärikunnan musta lammas. Jo opiskeluaikana hän vierasti ajatusta, että asiakas on eläimen omistava ihminen.

“Kävi hyvin selväksi, ettei kyse ole ainoastaan eläinten auttamisesta vaan ihmisten haluista ja tarpeista. Ihminen on asiakas, joka maksaa hoidon.”

Hakkarainen toivoisi voivansa asettaa eläimen ykköseksi, mutta eläinlääkärin arjessa se ei ole aina mahdollista.

“On aika haastavaa tasapainoilla sen välillä, että omistaja on tyytyväinen, eläin voi hyvin ja liiketoiminta on kannattavaa.”

Tanja Hakkaraisesta piti alun perin tulla egyptologi tai diplomaatti arabimaihin, minkä vuoksi hän vieraili usein Egyptissä. Yhdellä matkallaan hän näki pyramideilla koiranpennun, jolla oli avomurtuma. 

“Päätin, että haluan kyetä auttamaan tällaisia eläimiä. Olen aina tuntenut enemmän empatiaa muita lajeja kohtaan.”

Lapsena Hakkarainen kantoi kotiin siipirikot linnut ja apua tarvitsevat siilit. Hänellä oli myös kissoja, koiria, jyrsijöitä ja skorpionikin.

“En missään nimessä pitäisi enää lemmikkejä niissä oloissa. Toivon, että ihmiset eivät ostaisi halpoja eläimiä lapsille leluiksi. Ne elävät äärimmäisen harvoin oloissa, joissa niiden kaikki tarpeet huomioidaan.”

Tanja Hakkaraisella itsellään on neljä galgoa. Hän kokee ristiriitaa niiden pitämisestä. 

“En pidä oikeana sitä, että hallitsen koiran koko elämää: milloin se pääsee ulos, mitä se syö ja milloin. Mutta jos en olisi ottanut niitä, ne kuolisivat tappotarhoille tai kadulle.”

Espanjassa galgoja kasvatetaan metsästyskilpailuja varten. Pentuja tuotetaan ensin valtavia määriä, ja sitten niistä seulotaan nopeimmat ja lupaavimmat yksilöt. Jos koira ei kelpaa kilpailuihin, se hylätään tai tapetaan. Galgoja varten on erityisiä kunnallisia tarhoja, joihin eläimen voi jättää.

Vuonna 2022 Suomeen tuotiin Ruokaviraston mukaan noin 4500 koiraa ulkomailta, mutta ne kaikki eivät ole rescue-koiria.

Hakkaraisen mielestä Suomessa kohdellaan kissoja jossain määrin samoin kuin Espanjassa galgoja. Suomen Eläinsuojeluyhdistys on arvioinut, että Suomessa hylätään ainakin 20 000 kissaa vuosittain.

“Johtuuko se siitä, että kissat pysyvät tunnepohjaisesti etäämpänä ihmisestä kuin koirat vai siitä, että pentuja syntyy niin paljon, että niiden rahallinen arvo on pienempi?”

Rescue-koiria tuodaan myös esimerkiksi Itä-Euroopasta ja Välimeren maista. Espanjasta tulee eniten galgoja ja podencoja, kun taas muualta tuodaan eniten sekaroituisia koiria. Vuonna 2022 Suomeen tuotiin Ruokaviraston mukaan noin 4500 koiraa ulkomailta, mutta ne kaikki eivät ole rescue-koiria.

Useimmat galgot kotiutuvat nopeasti, mutta traumatisoituneella galgolla voi kestää kuukausia tai vuosia, että se alkaa luottamaan omistajaansa ja sisätiloissa asumiseen. Yhdistys seulookin tarkasti galgoille kotia tarjoavat ihmiset ja etsii perheen tarpeisiin sopivan galgon. 

“Galgot sopivat hyvin ensimmäiseksi koiraksi, koska ne ovat niin rauhallisia. Valtaosa ihmisistä ottaakin pian toisen galgon.”

Myös rescue-koiria asetetaan arvojärjestykseen: sinisilmäiset ja erikoisemman väriset koirat ovat suosituimpia. Mustat ja ruskeat koirat odottavat kotia usein pidempään. Myös Leishmania-tartunta hidastaa kodinsaantia – Hakkaraisen mielestä usein aivan turhaan.

“Leishmaniasta on usein käsitys kuolemantuomiona, vaikka suurin osa koirista on oireettomia läpi elämänsä. Lisäksi eteenpäin tarttumisen riski on Suomen oloissa olematon.”

Hakkarainen on huomannut, että espanjalaisten eläinlääkäreiden etiikka on erilainen kuin suomalaisten. 

“Useat pitävät Suomea maana, jossa eläin lopetetaan herkällä liipaisimella. Jos Suomesta löydettäisiin koira, jolta puuttuu tassu ja jonka ihon jokin aine on lähes kauttaaltaan syövyttänyt, se todennäköisesti lopetettaisiin. Tällaisesta koirasta tuli iloinen kaverini, joka juoksentelee pitkin pihaani.”