Ensin kurpitsasta tehtyyn kuppiin kaadetaan matepuun lehdistä tehtyä sekoitusta. Sitä laitetaan enemmän kupin toiseen reunaan, ja toiselle puolelle kaadetaan termoskannusta vettä.
”Mutta vain vähän, etteivät kaikki yrtit kastu ja juomasta katoa maku”, kertoo keittiössään matea valmistava opiskelija Camila Romero.
Romeron mukaan sääntöjä on lukuisia. Tärkeintä matekulttuurissa on kuitenkin jakaminen.
”Ensimmäisen maten juot itse, mutta toisen tarjoat.”
Romero juo matea aamulla heti herätessään. Sitten hän ottaa termospullon ja matekupin ja lähtee yliopistolle psykologian luennolle. Päivän mittaan matea kuluu monta kuppia.
Samaan tapaan toimii suurin osa uruguaylaisista.
Uruguaylaiset kuluttavat eniten matea maailmassa henkeä kohden. Juoma on myös Argentiinan kansallisylpeys. Paraguayssa suositaan taas maten kylmää versiota, tereréa.
Mate sisältää kofeiinia sekä vitamiineja ja antioksidantteja. Uruguaylaiset juovat matea ennen kaikkea yhdestä syystä: se on sosiaalinen rituaali, joka tuo ihmiset yhteen.
Montevideon kaduilla matekuppeja kantavat ihmiset ovat osa kaupunkikuvaa. Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa puistossa istuvat Rita Pukin ja Marcelo Torres kertovat juovansa vähintään viisi termoskannullista matea päivässä.
”Mate sopii kaikkiin hetkiin. Se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja antaa mahdollisuuden hengähtää”, Torres sanoo.
Sitten hänkin alkaa selittää sääntöjä. Uruguaylaisille mate-etiketti on tärkeä. Kuten se, että bombillaksi kutsuttava matepilli pysyy tiukasti yrttien seassa eikä heilu. Vesi ei myöskään saa olla liian kuumaa. Jotkut maustavat mateaan esimerkiksi kanelilla tai sokerilla, mutta monille maistuu kitkeränmakuinen juoma sellaisenaan.
Espanjan siirtomaa-aikana monet eurooppalaiset omaksuivat ja omivat maten juomisen tavan paikallisilta alkuperäiskansoilta.
Mate on peräisin alkuperäiskansa guaraneilta, joille se oli tärkeä perinnejuoma. Matea ja uruguaylaista ruokakulttuuria tutkivan antropologi Gustavo Laborden mukaan Espanjan siirtomaa-aikana monet eurooppalaiset, mukaan lukien karjapaimenet, omaksuivat ja omivat maten juomisen tavan paikallisilta alkuperäiskansoilta.
”He yrittivät sitkeästi toimia niin, että maten todellinen alkuperä unohdettaisiin. Osittain niin kävikin.”
Matekulttuuri on muuttunut vuosien saatossa vain vähän. Aiemmin matea juotiin ennen kaikkea kodeissa. Nykyään uruguaylaiset jalkapallotähdetkin tunnistaa siitä, että he kulkevat matekuppi kädessä.
”Sotilasdiktatuurin päättymisen jälkeen 80-luvulla ihmiset alkoivat juoda matea julkisilla paikoilla. Se oli vapauden symboli.”
Uruguaylaiset alkavat juoda matea perinteisesti teini-iän kynnyksellä. Se on siis myös eräänlainen aikuistumisriitti.
”Matea ovat aina juoneet sekä naiset että miehet. Sitä juodaan myös kaikissa yhteiskuntaluokissa”, sanoo Laborde.
Laborde johdattaa vanhan kaupungin ytimessä sijaitsevaan kansallismuseoon, jossa on käynnissä Uruguyan ruokaperinteiden historiaa esittelevä näyttely. Tärkeä osa sitä on myös matekulttuuri. Vanhoissa valokuvissa ja maalauksissa moni poseeraa maten kanssa.
”Koronapandemian aikana ihmiset eivät voineet jakaa matea. Jotkut pelkäsivät, että matekulttuuri ei enää palaa ennalleen, mutta pelko oli turha.”
Perinteinen matekuppi on tehty kurpitsasta, mutta nykyään niitä tehdään monista eri materiaaleista. Laborden mukaan matekupista ja termoskannusta voi joskus päätellä niiden kantajan yhteiskuntaluokan.
Iltaisin Montevideon kilometrien pituinen rantakatu täyttyy erilaisista kupeista ja termospulloista. Auringonlaskun aikaan ihmiset kerääntyvät sinne juomaan matea. Jotkut nostavat auton takakontista muovituolit ja istuvat niillä matea juoden. Baareja ja ravintoloita on vain vähän, sillä ihmiset viihtyvät paremmin kadulla.
Laborde muistuttaa, että mate on Uruguayn suosituin juoma, mutta sitä ei myydä baareissa tai kahviloissa. Jokaisella matea juovalla on oma kuppinsa ja termoskannunsa. Siksi mate on Uruguayssa joka puolella.
”Sitä voi juoda parlamentissa, televisiossa, ja oikeastaan missä tahansa.”
Jutun on kirjoittanut Maailman Kuvalehden Espanjan kirjeenvaihtaja, joka on nyt työmatkalla Etelä-Amerikassa.
