Maatilayrittäjät Dariusz Janus, 52, ja Grzegorz Wieczerzak, 55, omistavat tuhannen hehtaarin maatilan Linkin ja Plekityn kylissä, noin 250 kilometrin päässä Varsovasta pohjoiseen. Päätuotteet ovat viljakasvit, maissi ja nurmi. Tilalla työskentelee viitisenkymmentä henkilöä. Janus ja Wieczerzak majoittivat tilallaan myös ukrainalaisia pakolaisia useiden kuukausien ajan.
Puolassa on 1,4 miljoonaa maatilaa, jotka ovat keskimäärin kymmenen hehtaarin suuruisia. Viljelijöiden ikä on yhteydessä tilan pinta-alaan: mitä suurempi tila, sitä nuorempi viljelijä keskimäärin.
Puolan pinta-alasta puolet on valjastettu maatalouden käyttöön, ja noin kahdeksan prosenttia puolalaisista työskentelee maatalouden parissa.
Dariusz Janus esittelee saksalaisten jykevästä hirsipuusta rakennetun viljavaraston, joka on yli 120 vuotta vanha, ja säilynyt Puolan itsenäistymisestä lähtien.
“Meillä ei ole tulevaisuutta, ellemme ymmärrä historiaamme”, sanoo Janus.
Janus on seurannut Puolan maatalouden kehitystä kolmenkymmenen vuoden ajan – kommunismin hajoamisesta tähän päivään asti. Hän on työskennellyt suurimman osan työurastaan rahoitusalalla.
”Ukrainalaisen viljan päätyminen Euroopan markkinoille oli ongelma, koska EU:lta puuttui yhtenäinen näkemys laadusta. Ukrainassa tuotetaan myös geenimuunneltua soijaa tai viljaa, joiden kasvattamisessa käytetään torjunta-aineina glyfosaattia”, Wieczerzak sanoo.
Tilan nimi on puolaksi zielona rzodkiewka eli vihreä retiisi. Luomuviljelijä Agnieszka Makowska, 53, rakastui vihreään retiisiin Kirgisiassa, jossa hän työskenteli yli kymmenen vuoden ajan humanitaarisen työn parissa. Järjestötyön jälkeen hän halusi ryhtyä pienviljelijäksi. ”Harmittavasti aloitin tämän työn liian myöhään”, Makowska sanoo.
Nyt Makowska viljelee viiden hehtaarin alueella kasviksia. Hän asuu aviomiehensä Peterin ja poikansa Pavelin, 26, kanssa Plockin alueella Grabowiecin kylässä, joka sijaitsee noin sata kilometriä Varsovasta länteen.
Tilalla kasvaa kokoonsa nähden paljon ruokaa. Kaalit, kesäkurpitsat, retiisit ja auringonkukat kietoutuvat toisiinsa juuristaan ja lehdistään. Kasvihuoneissa kasvaa tomaattia, kurkkua, herneitä, munakoisoa ja paprikaa, joita hän myy asiakkaille Varsovan keskustassa.
Tulevaisuudessa perhe haluaisi viljellä myös viljaa, mutta sitä ennen pitäisi hankkia pieni traktori ja ostaa lisää maata. Makowska haluaisi myös kasvattaa kanoja, ankkoja ja lampaita.
”Luomutila tarvitsee eläimiä, jotta saamme lannoitteita maahan.”
Makowska on ollut mukana perustamassa luomuviljelijöistä koostuvaa yhteisöä, joka myy tuotteitaan suoraan asiakkaille ilman välikäsiä. Ryhmässä jaetaan ilot ja surut sekä parhaimmat opit luomuviljelyyn.
“Olemme onnellisia, jos valtio tukee luomuviljelyä, mutta pyrimme olemaan mahdollisimman omavaraisia.”
Makowska on sitä mieltä, että ruoantuotannon pitäisi olla poliitikkojen suurin huolenaihe tällä hetkellä.
Viime vuoden lokakuussa liberaali oppositio voitti parlamenttivaalit Puolassa. Puolalaisten äänestysprosentti nousi historialliseksi – suuremmaksi kuin vapaissa vaaleissa kommunismin kaatumisen jälkeen vuonna 1989. Maanviljelijöiden asiat ovat nyt tämän hallituksen työpöydällä. Ennen tätä vaalitulosta Puolaa johti konservatiivinen oikeistopuolue Laki ja oikeus.
Puolan nykytilanne on vaIkea myös ilmastokysymysten ja ympäristön kannalta. Ympäristöä kuormittavat fossiiliset polttoaineet, lannoitteet ja torjunta-aineet. Maatalouden ilmastopäästöjen, esimerkiksi mineraalilannoitteista peräisin olevien dityppioksidien ja suboksidien vähentäminen on maassa suuri haaste.
Kestämätön tilanne on myös yksittäisen ruoantuottajan toimeentulon näkökulmasta. Keskimäärin puolalainen maanviljelijä tienaa vuodessa 25 720 zlotya (noin 6000 euroa).
Luomuopiston perustaja ja opettaja Peter Stratenwerth, 62, innostui biodynaamisesta maanviljelystä neljäkymmentä vuotta sitten Saksassa opiskellessaan. Hän on syntyjään sveitsiläinen, mutta asunut kolmisenkymmentä vuotta Grzybówin kylässä Puolassa.
“Kun muutin Puolaan maatilat olivat keskimäärin noin viiden hehtaarin kokoisia. Nyt tilakoot ovat räjähtäneet käsistä.”
Stratenwerth rakensi perheelleen talon ja perusti luomuopiston. Hän on viljellyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan biodynaamisen viljelyn menetelmillä. Tilalla on kaksikymmentä hehtaaria viljapeltoa, kolmekymmentä vuohta, kahdeksan lehmää ja hevonen.
Lannoitteiden hinnat nousivat Venäjän hyökättyä Ukrainaan laajamittaisesti 24. helmikuuta 2022.
”Minulle Puolan maatalouspolitiikka näyttäytyy katastrofina, sillä ennen sotaa valtio on tukenut lannoitteiden ostamista. Niiden raaka-aineista 80 prosenttia tuli Venäjältä, joka käy veristä sotaa”, Stratenwerth sanoo ja kertoo, että aloitti sodan syttymisen jälkeen ukrainan kielen opiskelun ymmärtääkseen Puolaan tulevia Ukrainan pakolaisia.
Luomuopistossa vaikutukset ovat näkyneet ainoastaan dieselin hinnassa. Tilalla käytetään lannoitteena ainoastaan eläinten lantaa, eikä lainkaan kemiallisia torjunta-aineita.
”Biodynaamisessa viljelyssä eläimet ovat keskeisessä osassa. Minulle maanviljelyssä on kyse myös elämänfilosofiasta”, Stratenwerth sanoo.
Stratenwerth kerää yhdessä oppilaansa Sebastianin kanssa kurpitsan jäänteitä traktorin peräkärryyn. Luomuopiston kurssi kestää 14 kuukautta, opiskelijat tekevät työharjoitteluja ympäri Puolaa erilaisilla maatiloilla. Kurssilaisia on tällä hetkellä seitsemäntoista.
Puola on yksi Euroopan suurimmista viljantuottajista. Sen maatalouden tulevaisuus riippuukin paljolti nuorista viljelijöistä.
Tästä on kyse Euroopan viljakiistassa
Monissa Euroopan maissa on nähty hiljattain maanviljelijöiden mielenosoituksia Varsovasta Bukarestiin ja Barcelonaan. Esimerkiksi helmikuussa 2024 puolalaiset maanviljelijät kaatoivat ukrainalaista viljaa rautatiekiskoille ja tukkivat teitä protestoidakseen EU:n maatalouspolitiikkaa. Ukrainan ulkoministeriön tiedottaja Oleh Nikolenko sanoi, että mielenosoitukset heikentävät Ukrainan taloutta ja jopa sen kykyä torjua Venäjän hyökkäystä.
Maanviljelijät ympäri EU-aluetta ovat vihaisia siitä, että Ukrainan viljaa on päätynyt EU:n sisämarkkinoille. Ongelmat saivat alkunsa sen jälkeen, kun Venäjän hyökkäys rajoitti merikuljetuksia Ukrainan satamista, ja EU päätti kesällä 2023 päästää Ukrainan viljaa tulleitta naapurimaiden, kuten Unkarin, Slovakian, Romanian ja Puolan kautta. Myöhemmin EU purki sopimuksen, mutta Puola oli yksi niistä maista, jotka jatkoivat sitä yksipuolisesti.
Viime vuoden satoja tuotettiin ympäri Eurooppaa poikkeuksellisen kalliilla, koska Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset nostivat lannoitteiden ja polttoaineiden hintoja. Euroopan riippuvuussuhde Venäjästä paljasti myös, miten hauras ruoantuotantojärjestelmä on.
EU:n on mietittävä, miten maanviljelijöiden ahdinkoon on vastattava samanaikaisesti, kun käynnissä on verisiä sotia, jotka vaikuttavat jopa globaaliin ruoantuotantoon. Ukrainan viljaa on mennyt aiemmin paljon esimerkiksi myös Afrikan valtioihin. Siirtyykö ruoantuotannon painetta muille Euroopan valtioille? Miten ratkaistaan globaali ruokaturva ja miten toimivat EU:n sisämarkkinat?
Ukraina, jossa on Euroopan suurimmat pellot, on tällä hetkellä maailman miinoitetun valtio. Suuressa kuvassa tilanne on katastrofaalinen: Venäjä on tuhonnut laajoja alueita Ukrainan, Euroopan vilja-aitan, pelloista.
Venäjän aloittaman sodan jälkeen yli 19,6 miljoonaa pakolaista Ukrainasta on ylittänyt Puolan rajan. Puola on tukenut Ukrainaa monin tavoin, mutta samanaikaisesti viljakiista hiertää nyt maiden välejä. Vastakkain ovat solidaarisuus ja kotimaan maanviljelijöiden toimeentulo.