1. Mitä yhteistä seksikaupan uhrien ja maatalouden kausityöntekijöiden kertomuksissa on?

Näitä maailmoja yhdistää äärimmäinen väkivalta ja näköalattomuus. Moni siirtolaisista tulee hyvin köyhistä olosuhteista Afrikasta, Itä-Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Myös koulutuksen ja kielitaidon puute, jopa lukutaidottomuus, asettavat nämä ihmiset haavoittuvaan asemaan. He ovat jatkuvasti alttiina seksuaaliselle ja muulle fyysiselle väkivallalle ja monet ovat laittomasti maassa.

2. Vaikuttaako rasismi siihen, miten ihmiskauppaan ja työvoiman hyväksikäyttöön suhtaudutaan?

Rasismi näkyy etenkin rakenteissa. Kausityöläisiä ei ajatella ihmisarvoisiksi, eikä heille suoda laillista statusta. Työläiset eivät saa esimerkiksi hökkeleitä asukasrekisteriin, vaikka kaikilla Espanjassa oleskelevilla on oikeus ja velvollisuus kuulua siihen. Rekisteriin kuulumattomuus taas jarruttaa oleskeluluvan saamista.

3. Miksi Espanjan maatalouden kausityöntekijät asuvat slummeissa?

Maataloustyö on kausittaista ja monet kiertävät eri puolilla Espanjaa, osa Ranskassakin. Päättäjät haluavat hyödyntää kausityöntekijöiden työpanosta, mutta eivät rakentaa heille infrastruktuuria.

Työvoiman määrä on kasvanut jatkuvasti, mutta infrastruktuuri ei ole parantunut. Työntekijät asuvat slummeissa, koska kunnissa ei ole väliaikaismajoitusta siirtotyöläisille, eivätkä paikalliset halua vuokrata asuntoja etenkään afrikkalaisille siirtotyöläisille.

Sopimusten mukaan työantajien pitää taata majoitus ainoastaan Espanjan ja Marokon välisen ohjelman kautta saapuville marokkolaisille siirtotyöläisille.

4. Millaisia Espanjan slummit ovat?

Osaa näkemistämme slummeista pidettiin siisteinä ja niissä toimi palveluita, kuten kauppa, moskeija ja baari. Osa taas oli hyvinkin saastaisia. Espanjan slummit ovat lohduttomia paikkoja, joissa on paljon päihde- ja mielenterveysongelmia ja tulipaloja. Niissä asuu myös lapsia ja niissä paritetaan alaikäisiä tyttöjä.

5. Onko maatalouden kausityöläisten tilanne ollut aina sama?

Järjestöt työskentelevät siirtolaisten parissa ja auttavat perusasioiden, kuten veden, viranomaisasioinnin ja kielen kanssa. Se ei ole kuitenkaan tuonut pitkäaikaista parannusta heidän elinoloihinsa.

Tilanne on pysynyt samana siitä saakka, kun siirtotyöläisiä alkoi tulla Espanjan maatalousalueille 1990-luvun alussa.

Monet jatkavat velan maksamisen jälkeen prostituution parissa tai siirtyvät maataloustöihin, koska heillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa.

6. Miten laajaa siirtolaisten hyväksikäyttö on?

Kaikista palveluksista pyydetään maksuja ja monet käyttävät toisten ahdinkoa hyödykseen. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön perustuvan ihmiskaupan uhrit saattavat päätyä madameiksi ja hankkia oman tyttörinkinsä. Maatalouden kausitöissä kukaan ei kerro siirtotyöläisille heidän oikeuksistaan, ja myös siirtotyöläisten avuksi palkatut henkilöt käyttävät heitä hyväksi.

Siirtolaisten maanmiehet vuokraavat papereita ja toimivat välittäjinä työsopimuksille ja ottavat samalla osuutensa palkoista. Esimerkiksi haastateltavani Mercy osti slummissa prostituutiolla tienaamillaan ansioilla työsopimuksen, joka paljastui huijaukseksi.

7. Miten naisiin kohdistuva hyväksikäyttö eroaa miehiin kohdistuvasta?

Seksikaupassa etenkin maahanmuuttajanaisiin kohdistuu seksuaalista hyväksikäyttöä ja muuta väkivaltaa enemmän kuin muihin. En tunne yhtäkään seksiä myyvää naista Espanjassa, jota ei olisi pahoinpidelty.

Osa ostajista haluaa tehdä raakaa väkivaltaa kadulla toimiville naisille ja ryöstää heitä, koska he kantavat usein käteistä. Maatalouden puolella monet naiset joutuvat harjoittamaan prostituutiota maataloustyön ohessa ja päätyvät esimiestensä häirinnän ja raiskausten kohteeksi.

8. Mikä saa siirtolaiset pysymään Espanjassa huonoissa oloissa?

Eurooppaan lähtijät ovat kotipaikkansa sankareita, jotka lähettävät valtaosan palkoistaan perheelleen. Niin seksikaupan uhreja kuin maatalouden kausityöntekijöitä pelotellaan väkivallan lisäksi virkavallalla, jonka he kuvittelevat kotimaidensa virkavallan tavoin autoritääriseksi.

Ihmiskaupan uhrin tai hänen perheensä henki voi olla vaarassa. Itä-Euroopassa parittajat antavat ymmärtää, että seurustelevat uhrinsa kanssa, jolloin parittajan ja ihmiskaupan uhrin välille syntyy väkivaltainen riippuvuussuhde. Nigerialaisten seksikaupan uhrien pitää maksaa velka ennen kuin he voivat irrottautua tilanteesta.

Monet jatkavat velan maksamisen jälkeen prostituution parissa tai siirtyvät maataloustöihin, koska heillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa ja heidän pitää elättää perheensä.

9. Eivätkö viranomaiset huomaa ihmisoikeusrikkomuksia?

Suomen vähittäiskauppaketjujen toteuttama valvonta on pintapuolista ja puutteellista. Tarkastuksista ilmoitetaan tiloille etukäteen, mikä antaa niille mahdollisuuden parannella asioita. Toisaalta myös valtion tarkastuksia on liian vähän. Seksiklubien kohdalla tilanne on osittain samanlainen, sillä klubit saavat tiedon poliisiratsioista ja esimerkiksi paperittomat ehditään siirtää muualle.

10. Voiko kuluttaja vaikuttaa maatalouden alkutuotannon oloihin?

Tuotteiden alkuperän selvittäminen on vaikeaa. En esimerkiksi saanut kauppaketjuilta tilojen nimiä. Kuluttajien pitäisi luoda painetta ketjuille, sillä lupaus läpinäkyvyydestä ei pidä ja hyväksikäyttö on kiinteä osa maataloutta. Slummit ja maatilat sijaitsevat espanjalaisissa kylissä vieri vieressä, eivätkä ne ole syntyneet sinne sattumalta. Toivon, että EU:n yritysvastuudirektiivi tehostaisi valvontaa alkutuotannossa.