Tölö Gymnasiumin biologian opettaja on tänään sairaana, joten Mirella Roinisen, 19, ei tarvitse livistää kesken lukiopäivän ehtiäkseen tähän haastatteluun.

Hilja Grönfors on antanut tänään puhelinhaastattelun Suomen Kuvalehdelle ja ajanut Lahdesta siskonsa Helenan kanssa Helsinkiin. Nyt nämä kaksi artistia saapuvat Musiikkitalon kahvilaan. Luvassa on naisten ensimmäinen kohtaaminen.

Hilja Grönfors: Tosi mukava tavata sinut, Mirella. Minullahan ei oikeasti olisi aikaa tähän haastatteluun. Sukumme vanhin mies on kuollut. Mutta tämä hommahan on semmoista, että kun kysytään, on antauduttava yleisön käyttöön.

Mirella Roininen: Kiitos samoin. Olen kuullut sinusta paljon iskältä (Tero Roininen, romanimusiikkia ja räppiä yhdistävän GG Caravan -yhtyeen jäsen).

H: Minä tunnen Teron. Ja mummosi Tuulikin tunnen myös. Sinä olet Tuulikin näköinen.

M: Oonko! Voi juku! Itse en ole mummosta nuoruuden kuvia nähnyt.

H: Todella kauniita naisia olette molemmat. Olisi tosi mukava kuulla millaista musiikkia sinä teet.

M: Se on poppia. Paljon melodioita ja stemmoja. Mutta kumpi meistä kertoo
itsestään ensin?

H: Olen kotoisin musiikkiperheestä. Kuulemma lauloin ennen kuin kävelin.

M: Minäkin olen laulanut ja tanssinut taaperosta asti.

H: Olin 20-vuotias, kun muutin Ruotsiin. Tein siellä ompelijana romaniasuja ja esiinnyin Ruotsin radiossa. Palasin Suomeen poikani kanssa 1986 ja jatkoin ompelemista.

Myöhemmin 90-luvulla hakeuduin romanikielen opettajakoulutukseen. Kiersimme laulamassa laitoksissa ja hämmästyin, etteivät romanit osanneet mitään vanhaa laulua alusta loppuun.

Huolestuin, että vanhat romanilaulut katoavat. Opettajaksi opiskeleminen jäi, kun ryhdyin kiertämään Suomea ja tapaamaan romaneja. Minulla oli pikkuinen rähjä auto, kynä, vihko ja takapenkillä kitara. Soittelin sitä ja ihmiset liittyivät lauluun. Kuulin puuttuvia sanoja ja säkeistöjä ja kirjoitin ne muistiin. Ompelutöilläni maksoin sen keräämisen kulut ensimmäiset kymmenen vuotta.

Myöhemmin olen saanut apurahoja. Sibelius-Akatemia on nuotintanut ison osan kappaleista. Minä lauloin ne laulut talteen sellaisina kuin ne 1950-luvulta muistan. Mutta olen myös säveltänyt ja sanoittanut uutta musiikkia. 20 vuotta olen kiertänyt esiintymässä Amerikkaa myöten.

M: Vau! Tässä tulee paljon uutta tietoa. Arvostan paljon!

H: Minulla on ollut missio, että haluan jättää jäljen. Suomessa on asunut tällainen heimo, jolla on oma kieli, tapakulttuuri ja musiikki.

Nykyisin monet meikäläiset tykkäävät karaokesta, tangosta ja tanssimusiikista. Ehkä 50 vuoden kuluttua ei enää ole romaneja, jotka pukeutuvat näin ja tavat katoavat. Mutta ehkä silloin ihmiset taas kiinnostuvat romaniperinteestä.

M: Ihan uskomattoman kuuloista. Tosi paljon kaikkea!

Minun on vaikea muistaa numeroita, sinä muistat ja olet tehnyt todella paljon.

H: Sä olet nuori, kyllä sinä muistat. Mutta kerro sinä nyt.

M: Minullekin musiikki on aina ollut tosi tärkeää ja tanssi myös. Iskä on tuonut mulle CD-levyjä Whitney Houstonilta ja Céline Dionilta. Äidinkieleni on ruotsi. Jo pienenä minut pantiin musiikkiopistoon. Olen soittanut pianoa, laulanut kuorossa ja lauleskellut sekä klassisella että pop & jazz -puolella. Olen tanssinut nykytanssia, balettia, hiphoppia.

15-vuotiaana voitin Yleisradion ruotsinkielisen Melodi Grand Prix -laulukilpailun. Se oli vuosi 2020. Kaksi vuotta sitten kirjoitin sopimuksen Universal Musicin kanssa. Viime lokakuussa ulos tuli ensimmäinen sinkkuni Sua sattuu.

H: Tosi hienoa!

M: Mulle oli tosi tärkeää, että ihmisillä, joiden kanssa työskentelen, on samat arvot. Musiikkiala on toksinen, mutta onneksi olen saanut ympärille turvalliset aikuiset. Saan toteuttaa tavoitteitani.

H: Se on tärkeää. Jos alkaa matkia muita, joutuu väärille teille. Minä en käynyt kouluja. Olen sitä sukupolvea, joka kiersi hevoskärryillä.

M: Minulla alkaa syyskuussa ylioppilaskirjoitukset. Olen päättänyt hankkia sen hatun. Iskä on esimerkki siitä, että hän antanut kaikkensa kitaralle, mikä on tosi arvostettavaa. Mutta kun hänellä ei ole ammattia, niin ei pääse oikein minnekään, esimerkiksi musiikinopettajaksi. Ne paperit on tosi…

H: Tärkeät.

M: Niin. Siksi olen päättänyt hankkia ne. Jos musiikki ei menisikään hyvin, voin tehdä jotakin muuta.

Se tuntuu pahalta, että nyt kun olen levy-yhtiössä ja noussut listoille, jotkut sanovat, että olen pelkkä levy-yhtiön tuote. Vaikka olen koko elämäni tehnyt musiikkia!

H: Ei kannata välittää. Tiedätkö, minullekin on sanottu, että pitää olla artisti, että saa sitä sun tätä. Mutta mikäs muu minä olen kuin artisti, kun tällä työllä itseni elätän?

Jos laulu vaan lauletaan läpi, ei se kosketa. Tunnetta ei saa pyytää anteeksi. Musiikissa se on kaiken perusta.

M: Me iskän kanssa on puhuttu, että romanitaustamme ei näy ulkoisesti. Se ei ole meillä vaatteissa, vaan sydämessä ja siinä herkkyydessä, mikä tulee ulos musiikissa.

H: Se on oikein! Se on oikea perusta sille asialle.

M: Olen aina kantanut romanivertani ylpeydellä. Vaikka minussa sitä on vain yksi neljäsosa, se on ollut minulle ja pikkuveljelleni arvokasta.

Vappuna junassa yksi poika tunnisti minut ja kysyi, olenko todella romani. Kyllä olen, vastasin. Hän sanoi, että en näytä sellaiselta, kun minulla ei ole niitä vaatteitakaan. Se tuntui pahalta, mutta turha mun on todistella kenellekään. Itse tiedän, mikä ja kuka olen.

H: Juuri niin. Ole oma itsesi ja aina ylpeä romaniudestasi.

M: Kiitos, niin minä olenkin. Pienestä tytöstä asti minulle on sanottu, että miten noin pienestä tytöstä tulee niin paljon tunnetta. Iskän kanssa olemme kuunnelleet paljon romanilaulajia ja soittajia Suomesta ja muista maista. Olen tullut siihen tulokseen, että romaneilla on tosi paljon tunnetta. Johtuukohan se siitä, että olemme hyljeksittyä kansaa?

Mulle on tosi tärkeää se tunne. Jos sitä ei ole, ei siitä kukaan nauti.

H: Se on totta. Jos laulu vaan lauletaan läpi, ei se kosketa. Tunnetta ei saa pyytää anteeksi. Musiikissa se on kaiken perusta.

Olen tehnyt musiikkia, koska rakastan sitä. Kun kuulin, että minulle myönnetään Taideyliopiston kunniatohtorin arvonimi, sanoin ensin, että en ole opiskellut mitään. Mutta työtäni on seurattu ja sille on annettu arvoa. Olen hyvin kiitollinen.

M: Soitetaanko nyt toisillemme omat kappaleemme?

H: Valitse sinä ensin.

M: Soitan sinulle uusimman kappaleeni Luotathan. Esitän sen yhdessä erään räppärin kanssa.

H: Minäkin olen tehnyt räppiä.

M: Oletko?

H: Kyllä! Teimme Palefacen kanssa kappaleen Saapuu elokuun yö.

M: Sä olet kunnon Barbie! Olet tehnyt kaikkea!

H: No en mä nyt kaikkea!

M: No täältä tämä tulee.

(Laittaa soimaan kappaleensa. Naiset kuuntelevat).

H: Tosi hyvä ääni.

M: Kiitos! Halusin kirjoittaa biisin Disney-prinsessa Jasminesta ja prinssi Aladdinista. Minusta on ihanaa, miten ihailevasti Aladdin elokuvassa Jasminelle puhuu ja monta kertaa kysyy: luotathan? Tein kappaleen yhdessä kirjoittajani, tuottajani ja Lauri Haavin kanssa. Esiinnymme myös Laurin kanssa aina kuin mahdollista.

En halunnut lattarirumpukappaletta vaan pyysin iskän soittamaan kitaran itämaista serkkua, baglamaa. Perhetuttumme Mamba (Abdissa Assefa) soittaa itämaista rumpua. Tehtiin musavideo Sisiliassa. Mulla oli hienot mekot päällä. Olin ihan prinsessa.

H: Osaat sinä laulaa.

Laitatko minulta semmoisen kappaleen kuin Resorit. Se on myös itämainen kappale ja varmasti kolmesataa vuotta vanha. Sukuni miehet lauloivat sitä. Kulttuurissamme naiset eivät laula miesten eivätkä miehet naisten kappaleita. Minä tosin olen laulanut kaikkia.

(Käynnistää ja naiset kuuntelevat).

Tässä on itämainen sävelkulku. Sieltä idästähän me ollaan, alun perin. Itäisyys asuu meissä.

M: Vau, on hieno! Olen tosi visuaalinen ihminen ja näen musiikin väreissä. Nyt näin naisia isoissa mekoissa tanssimassa. Mutta tämä kuulostaa tosi vaikealta laulaa.

H: Jokainen säkeistö on eri sävellajissa. Pitää olla todella oppinut laulaja, että pystyy tähän.

Suomen romanimusiikki on säilynyt puhtaampana, koska olemme tulleet tänne peräpohjolaan. Muissakin Europan maissa oli vielä 1930- ja 50-­luvuilla naisten ja miesten laulamaa balladimusiikkia. Sen jälkeen se on sotkeutunut iskelmämusiikkiin. Suomessa niin ei onneksi ole käynyt.

M: Romanimusiikki kiinnostaa minua. Minulla oli Allas Sea Poolilla keikka suomalaisen Anin kanssa. Hänkin on neljäsosaromani, ja puoliksi nigerialainen.

M: Minulle tuli, Hilja, sinun tapaamisestasi tosi lämmin olo.

H: Niin minullekin. Olen myös avoin yhteistyölle.

M: Minä aloin jo suunnitella, miten minä laulaisin tuon sinun kappaleesi. Aion mennä kotiin ja tutkia sinua ja musiikkiasi lisää!