Oletko koskaan kuullut paikasta nimeltä Sokotra? En ihmettele, jos et, sillä paikka on pysynyt melko hyvin suurelta yleisöltä suojassa. Sokotra on hallinnollisesti Jemenille kuuluva, Afrikan sarven kyljessä sijaitseva UNESCOn luonnonperintökohteisiin kuuluva paratiisisaari.

Ja kun sanon paratiisisaari, en tarkoita drinkkien siemailua uima-altaalla palmujen katveessa. Sellaista ei nimittäin Sokotralta löydy. Itseasiassa koko saarella on vain muutama hotelli ja nekin muistuttavat enemmän motelleja, kuin luksushotelleja. Ja tämä on juuri se, mikä tekee Sokotrasta paratiisin: sen koskemattomuus ja luonto, joka on kuin toiselta planteeltalta.

Saari on täynnä erikoisia endeemisiä puita, loputtomia rantoja, luonnon uima-altaita ja dyynejä. Kaiken tämän pääsee kokemaan suorassa kosketuksessa luontoon vailla väkijoukkoja.

Luonto tulee erityisen lähelle, sillä luksushotellin sijaan Sokotralla yövytään teltassa. Luksusta tosin tuo niiden henkeäsalpaava sijainti, sekä se, ettei telttaa tarvitse koota tai ruokaa laittaa itse. Sitä varten mukana kulkee kymmenhenkinen paikallinen tiimi.

Oppaasta, autonkuljettajista ja kokeista koostuvasta tiimistä tuli viikon aikana kuin toinen perhe, jolta opin paljon alueen historiasta ja kulttuurista.

Yleensä en harrasta ryhmämatkoja, mutta tällä kertaa ei ollut vaihtoehtoja, sillä saarella ei ole julkista liikennettä tai autovuokraamoita. Näin jälkikäteen en Sokotralta sitä edes toivoisi.

Oppaasta, autonkuljettajista ja kokeista koostuvasta tiimistä tuli viikon aikana kuin toinen perhe, jolta opin paljon alueen historiasta ja kulttuurista. Yhteistä suosikkipuuhaamme oli soittaa musiikkia autoradiosta ja pistää tanssilattia pystyyn parkkipaikalle, joka sijaitsi milloin missäkin upeissa maisemissa.

Ihaillessamme yhtä saaren kauneimmista maisemista, oppaamme kertoi, että muutaman vuoden päästä siinä kohdalla seisoo luksushotelli. Jäin pohtimaan, kuinka kauan saari tulee enää pysymään koskemattomana.