Monelta suomalaiselta jäi todennäköisesti viime juhannuksen jälkeen huomaamatta, että Kenian pääkaupungissa Nairobissa vallattiin parlamenttirakennus.  

Valtaus muistutti Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin yllyttämän väkijoukon ryntäystä maan kongressiin tammikuussa 2021.  

Keniassa raivo tuntui kuitenkin suuremmalta kuin taannoin Yhdysvalloissa. Mielenosoittajat tuhosivat parlamentin ulkopuolella autoja ja heittelivät poliiseja kivillä. Kun he pääsivät sisään rakennukseen, he tuhosivat huoneita ja sytyttivät osia parlamentista palamaan. Yksikään parlamentaarikko ei kuollut, vaan he pääsivät pakenemaan muun muassa maanalaiseen tunnelin kautta turvaan.  

Valtausta seurasi entistä suurempi kaaos. Poliisi ampui mielenosoittajia, levitti kyynelkaasua ja hajotti väkijoukkoja vesitykkien avulla. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan poliisin väkivaltainen toiminta johti 5 ihmisen kuolemaan ja 31:n loukkaantumiseen.  

Mikä aiheutti näin suuren suuttumuksen?  

Valtaus tapahtui lähes välittömästi sen jälkeen kun kenialaiset parlamentaarikot olivat hyväksyneet maan virallisen budjetin vuosille 2024-2025. 

Budjetti ei ollut kansan mieleen. Siinä määrättiin veronkorotuksista, jotka olisivat nostaneet muun muassa leivän, ruokaöljyn, vaippojen, internetin, rahansiirtojen ja valuutanvaihdon hintaa.  

Jo parlamentin valtausta edeltäneellä viikolla tuhannet, pääosin nuoret, mielenosoittajat olivat marssineet ympäri maan protestina veronkorotuksille.

”Ihmiset eivät enää koe saavansa vastinetta verorahoilleen, ja heillä on petetty olo. Kansan ja hallitsijoiden välinen yhteiskuntasopimus on mennyt rikki.”

”Tyytymättömyys johtui ensisijaisesti siitä, että veronkorotukset olisivat ajaneet ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon”, sanoo brittiläisessä International Centre for Tax & Development -tutkimuslaitoksessa toimiva kenialainen tutkija Eric Magale.  

Taloudelliset vaikeudet eivät kuitenkaan selitä kaikkea, Magale sanoo.  

Hän on tutkinut Kenian aiempia veromielenosoituksia ja huomannut suuren periaatteellisen muutoksen veronmaksajissa.  

”Ihmiset eivät enää koe saavansa vastinetta verorahoilleen, ja heillä on petetty olo. Kansan ja hallitsijoiden välinen yhteiskuntasopimus on mennyt rikki.” 

Keniassa tapahtunut muutos on suuri, sillä maata on pitkään pidetty Keski- ja Itä-Afrikan taloudellisena moottorina ja demokratiaa kohti etenevänä maana.  

”Ihmiset näkevät nyt paljon korruptiota ympärillään”, Magale sanoo. ”He katsovat televisiosta, kuinka kansan palvelivat ajelevat ympäriinsä suurissa autosaattueissa ja lentävät helikoptereilla. Ranteissa välkkyvät kultaiset Rolex-kellot.” 

Myös mielenosoittajien arvostelemalla budjettilailla pyrittiin pönkittämään eliitin taloudellista asemaa entisestään. Siihen oli kirjattu suuria summia parlamentaarikkojen ulkomaanmatkoihin, presidentin ja varapresidentin virka-asuntojen remontteihin sekä näiden puolisoiden tukemiseen.  

Magale ei kuitenkaan pidä eliitin ylellistä elämää ja korruptiota ainoana ongelmana. 

”Keniassa on myös paljon tehottomuutta. Esimerkiksi maan keskushallinnon alaisuudessa toimii peräti 47 maakuntaa, jotka tekevät osittain päällekkäistä työtä. Vertailukohdaksi voi ottaa vaikkapa Etelä-Afikan, jonka talous on neljä kertaa Kenian taloutta suurempi mutta joka pärjää yhdeksällä vastaavalla hallinnollisella alueella.”

Kenialla on 80 miljardia dollaria julkista velkaa, josta noin 35 miljardia on ulkomailta.

Magalen mukaan parlamentin pitäisi valvoa, että kansalaisten verorahat käytetään tehokkaasti ja yhteisesti sovitulla tavalla.  

”Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan parlamentista on tullut presidentin kumileimasin.” 

Presidentti William Ruto perusteli veronkorotuksia sillä, että hallituksen on löydettävä lisää rahaa kasvavien velanhoitokulujen kattamiseksi.  

Kenialla on 80 miljardia dollaria julkista velkaa, josta noin 35 miljardia on ulkomailta, pitkälti Kiinalta ja kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, kuten Maailmanpankilta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä, saatuja lainoja. 

Jos velka jätetään hoitamatta, maan mahdollisuudet lainata rahaa vaikeutuvat, mikä saattaa entisestään lisätä työttömyyttä ja köyhyyttä. 

Tällä hetkellä keskushallinnon tuloista peräti 55 prosenttia menee lainojen korkoihin ja lyhennyksiin. Kaikki tämä raha on poissa muusta kehityksestä, kuten teiden rakentamisesta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta.  

Vaikka Kenian velka on suhteellisen suuri, hieman yli 70 prosenttia maan bruttokansantuotteen koosta, velkaantuminen ei ole millään tavalla poikkeuksellista. Monet Afrikan maat ottivat halpaa lainaa matalien korkojen aikana. 

Velkojen hoitaminen on kuitenkin vaikeutunut, ennen kaikkea syistä, joille afrikkalaiset eivät itse ole voineet mitään. Esimerkiksi koronapandemian, ilmastonmuutoksen ja Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan kielteiset seuraukset ovat pienentäneet afrikkalaisten taloudellista liikkumavaraa. Yli puolet maanosan valtioista on jo ajautunut velkaongelmiin. 

Keniassakin otettiin velkaa suuriin infrastruktuurihankkeisiin, kuten maanteihin, rautateihin, patoihin ja maaseudun sähköistämiseen. 

Osa lainoista on kuitenkin saattanut olla sellaisia, että niitä ei edes yritetty käyttää maan kansalaisten hyväksi, Eric Magale sanoo.  

”Esimerkiksi hallituksen vuonna 2014 liikkeelle laskemien joukkovelkakirjalainojen sisään tuomien kahden miljardin dollarin kohtalo on vieläkin osittain epäselvä, eikä valtiontalouden tarkastusvirastolla ole täyttä varmuutta, miten rahat käytettiin.” 

Magalen mukaan kansalaisten on ylipäänsä hyvin vaikea saada tietoa lainoista. Tämä vie pohjaa veronmaksuhalukkuudelta, etenkin kun veronkorotuksia perustellaan lainojen hoidolla.  

Avoimuuden puute lisää myös kansan piiristä nousevia vaatimuksia järjestää julkisiin lainoihin kohdistuva riippumaton tutkimus.  

Nairobissa asuva Eric Magale sanoo, että kaupungin kaduilla kesäaikaan nähdyt mielenosoitukset ovat laantuneet. 

Presidentti Ruto ei allekirjoittanut budjettilakia kesäkuun lopulla, vaan palautti sen parlamenttiin hylättynä. Ruto on myös kierrättänyt ministereitään, ottanut kabinettiinsa opposition edustajia ja nimennyt erityistarkastajan tutkimaan julkisten varojen käyttöä esimerkiksi rakennushankkeissa. 

Verokapinat näyttäisivät piristäneen maan kansalaisyhteiskuntaa. Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöt ja demokratiaa ajavat tahot esiintyvät päivittäin televisiossa ja radiossa ja pääsevät kertomaan näkemyksistään kansalle, Magale sanoo. 

Myös tavallinen kansa – keskiluokkaa myöten – on aktivoitunut eri tavalla kuin aiemmin. Esimerkiksi lääkärit ja juristit tekivät vapaaehtoistyötä mielenosoitusten aikana, kun he auttoivat poliisin väkivallan ja pidätysten kohteeksi joutuneita mielenosoittajia.  

Magalen mukaan todellinen muutos alkaa kuitenkin vasta sitten, kun ihmisten mielipiteitä aletaan kuulla nykyistä paremmin.  

Kenian perustuslain mukaan hallituksen pitäisi kuulla kansalaisia kaikissa suurissa päätöksissään, kuten esimerkiksi uusien verojen säätämisessä.  

”Nyt tätä ei tapahdu kuin hyvin pinnallisesti, tai poliitikot ohittavat koko vaiheen.”   

Veromielenosoitukset ovat kuitenkin voimaannuttaneet kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa ajavia voimia, Magale sanoo. 

”Ihmisillä on tunne, että nykyistä suuntaa on mahdollista muuttaa ja että he voivat ottaa ohjat omiin käsiinsä.”