Afrikan sarvea koettelevat pahimmat tulvat sataan vuoteen. Liki 1,6 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa Somaliassa, Keniassa ja Etiopiassa.
Rankkojen sateiden aiheuttamat tulvat saivat alkunsa lokakuussa. Kotinsa jättäneille on avattu jo pitkälle toista sataa leiriä.
“Varoitus tuli kaksi kuukautta sitten, mutta valtioiden varautumiskeinot eivät riittäneet”, kertoo kenialainen Evans Kituyi. “Nyt ihmiset yrittävät vain selviytyä.”
Tulvien taustalla on El Niño -ilmiö, jota ilmastonmuutoksen tiedetään voimistavan.
YK:n mukaan vuodesta 2023 on tulossa koko maailman mittaushistorian kuumin. Maailman ilmatieteen järjestö on arvioinut, että ilmaston lämpeneminen tapahtuu nopeammin kuin vielä vuonna 2015 ennustettiin.
“Miten tämä viesti saadaan poliitikoille ja päätöksentekijöille, jotta ratkaisuja syntyy ennen kuin on liian myöhäistä?” Kituyi kysyy.
Tätä kysymystä ilmasto- ja energiapolitiikan konsulttiyritystä pyörittävä Kituyi on miettinyt viimeiset 20 vuotta.
Nyt hänellä on asiaan ainakin yhdenlainen vastaus: ilmastonmuutoksesta ei pitäisi puhua enää vain ympäristöongelmana vaan myös turvallisuuden kysymyksenä.
“Turvallisuuden näkökulmaa ei voi enää ohittaa, ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo nyt niin raadolliset.”
Ihmiset tarvitsevat vettä, ruokaa ja suojaa. Jos jostain näistä on puutetta, ollaan hyvin todennäköisesti konfliktin kynnyksellä.
Ennen tulvia Afrikan sarvea piinasi yli kaksi vuotta kestänyt kuivuus, joka aiheutti laajan vesipulan ja nälänhädän. Myös tämän ennätyksellisen pitkän kuivan kauden taustalla vaikutti ilmastonmuutos.
Afrikan sarven kahdeksasta maasta viisi on Maailmanpankin mukaan määritelty hauraiksi valtioiksi. Somalia, Sudan, Etelä-Sudan, Eritrea ja Etiopia ovat kaikki joko konfliktissa, toipumassa vastikään päättyneestä konfliktista tai luisumassa kohti sellaista.
Ei ole sattumaa, että juuri nämä maat ovat myös kaikkein haavoittuvimpia ilmastonmuutokselle.
“Alue on räjähdysherkkä, ja linkki ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden välillä on kiistaton”, sanoo ilmastonmuutoksen sopeutumisen asiantuntija Linda Ogallo.
Ogallo on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia Somalian konfliktissa ja pyrkinyt lisäämään keskustelua ilmastoturvallisuudesta. Nykyään hän työskentelee NORCAPissa, joka tuo uusiutuvia energiaratkaisuja pakolaisyhteisöihin.
Ogallo muistuttaa, että Afrikka on valtava manner, ja ilmastonmuutos näyttäytyy eri alueilla eri tavoin. Yhdellä alueella on kyse paimentolaisten välisistä konflikteista, toisella ehtyvistä kalakannoista.
Silti taustalla vaikuttavat samat tekijät.
“Asia on tietyllä tapaa hyvin yksinkertainen: ihmiset tarvitsevat vettä, ruokaa ja suojaa. Jos jostain näistä on puutetta, ollaan hyvin todennäköisesti konfliktin kynnyksellä.”
Ilmastoturvallisuus Afrikassa
Ruoka- ja vesipula pahenee kuivien kausien ja tulvien seurauksena.
Pakolaisuus lisääntyy sään ääri-ilmiöiden takia. Erityisesti naisten ja lasten muuttoliike voi kasvattaa ihmiskaupan riskiä. Kun taas paimentolaiset menettävät karjaansa ja joutuvat lähtemään liikkeelle, heimojen välille syntyy konflikteja.
Huono hallinto kärjistää vaikutuksia. Ilman sosiaalisia turvaverkkoja ihmiset ottavat tilanteen omiin käsiinsä. Terroristit voivat käyttää kiristyvää tilannetta keinona löytää uusia jäseniä ja manipuloida yleistä mielipidettä.
Energian puute aiheuttaa köyhyyttä laajemminkin, ja käyttöön saatetaan ottaa epäpuhtaita energiamuotoja. Afrikassa myös sijaitsee suuri osa niistä harvinaisista mineraaleista, joita maailman vihreään siirtymään tarvitaan. Mineraalien louhimisella on yleensä negatiiviset ympäristövaikutukset. Pahimmillaan harvinaisista mineraaleista voi syntyä konflikteja.
Ympäristöongelma, kehityskysymys ja turvallisuusriski – ilmastonmuutos on näitä kaikkia, ja siksi sillä on väliä, mistä näkökulmasta asiaa katsotaan.
Voidaan puhua turvallistamisesta. Termillä tarkoitetaan sitä, että jokin ilmiö määritellään eksistentiaaliseksi uhaksi koko valtion tai yhteisön olemassaololle. Viime vuosina ilmastonmuutos on nähty yhä kasvavissa määrin tällaisena uhkana, ja siksi se on nostettu korkeammalle jalustalle esimerkiksi EU:ssa ja YK:ssa – sekä Afrikan unionissa.
“Afrikan unioni on ilmastoturvallisuuden edelläkävijä, se on näyttänyt muille johtajuutta”, Linda Ogallo sanoo.
Ilmastoturvallisuus on nostettu Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvostoon. Monissa Afrikan maissa, esimerkiksi Keniassa, ilmastoturvallisuus on nyt osa kansallista ilmastonmuutoksen toimintasuunnitelmaa.
Turvallisuusuhan muotoon puettuna ilmastonmuutos voi saada enemmän huomiota, ja silloin ilmastopolitiikkakin saattaa olla kunnianhimoisempaa.
Toisaalta taas turvallistamisella voi olla kääntöpuolensa. Hätäiset ilmastotoimet voivat rapauttaa oikeudenmukaisuuden ja demokratian arvoja. Kriisipuhe voi johtaa skeptisyyteen tai lamaantumiseen, ja ilmiöön liittyvät väärinkäsitykset ja epäluottamus saattavat lisääntyä niin, että lopputulos sataa populistisen ilmastoskeptisyyden pussiin.
Sellaista rahaa, jota ei ennen kuulemma ollut, onkin nyt löytynyt. Sama näkyy muuallakin: raha, joka olisi ennen mennyt puolustusvoimille, meneekin nyt ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.
Afrikassa turvallistamisessa nähdään kuitenkin enemmän hyötyjä kuin haittoja. Evans Kituyi mainitsee esimerkkinä Pohjois-Keniassa asuvat paimentolaisheimot.
Viime vuosien kuivuuden takia alueen paimentolaiset ovat menettäneet liki 10 miljoonaa eläintä. Se on ajanut paimentolaiset liikkeelle yli valtioiden rajojen.
“Päättäjät eivät ole ikinä suhtautuneet näihin yhteisöihin vakavasti, ketään ei ole kiinnostanut alueen kehitys. Nyt kun on ymmärretty, että kyse on turvallisuudesta, tilanne on muuttunut”, Kituyi kertoo.
Yhtäkkiä apua onkin ollut saatavilla. Yhteisöille on rakennettu vesireservejä ja tuotu aurinkopaneeleja. Paimentolaiset ovat saaneet koulutusta uusista elinkeinoista ja perinteisten viljelymenetelmien käytöstä.
“Sellaista rahaa, jota ei ennen kuulemma ollut, onkin nyt löytynyt. Sama näkyy muuallakin: raha, joka olisi ennen mennyt puolustusvoimille, meneekin nyt ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Rahoitus on siis lisääntynyt, ja se on tietysti hyvä asia”, Kituyi sanoo.
Samaan aikaan, kun kuivuus koetteli Afrikan sarvea, ennätyskuivaa oli muuallakin. Kuivuuden vaikutukset ihmisiin vaihtelivat rajusti.
Eräs uutisjuttu on jäänyt Linda Ogallon mieleen erityisen hyvin. Samalla kun Somaliassa elettiin muutamalla vesilitralla päivässä, Amerikassa valitettiin siitä, että pihanurmikoita täytyi kastella.
“Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisissa todellisuuksissa eletään. Ihmiset ovat Afrikassa aivan eri tavalla haavoittuvaisia”, Ogallo sanoo.
Eri todellisuuksissa eläminen aiheuttaa haasteita myös rahoitukselle.
Euroopan unionin on Afrikan suurin ilmastorahoittaja. Ongelmana on, että EU:n ilmastopolitiikka keskittyy päästöjen leikkaamiseen ja vaikutusten lieventämiseen. Afrikassa taas on huutava tarve ilmastonmuutokseen sopeutumiselle.
“Euroopassa kyse on riskeistä, Afrikassa hädästä. Kun Euroopassa varaudutaan, Afrikassa puhutaan yhteisöistä, joilla on jo ilmastohätätila päällä”, Ogallo sanoo.
Afrikan johtajilla on Ogallon mukaan vastuu viestiä lahjoittajille, kuten EU:lle, miten rahoitus voisi olla mahdollisimman tehokasta. Ogallo uskoo, että ilmastoturvallisuudesta puhuminen voisi olla keino saada apua myös Somalian kaltaisiin maihin.
“Kukaan ei halua mennä Somaliaan ja laittaa rahaa maan kehitykseen. Mutta jos aletaan puhua turvallisuudesta, uusia mahdollisuuksia voi avautua. Jos mietitään jo ihan pelkästään aurinkoenergiaa, näillä alueilla voi olla todella suuri potentiaali.”
Kuvittele nainen afrikkalaisessa kylässä. Paikalla ravaa ihmisiä eri ministeriöistä. Kaikilla on tarjota ratkaisuksi vain yksi palapelin palanen, koska meidät on opetettu ratkomaan ongelmia omissa siiloissamme.
YK:n ilmastokokous COP28 (31.11.-12.12.) on parhaillaan käynnissä Dubaissa. Afrikaiden maiden toiveesta huolimatta ilmastoturvallisuus ei ole siellä kovinkaan näkyvästi esillä.
“Pyrimme yhä lisäämään tietoisuutta aiheesta. Neuvottelupöytiin on vielä matkaa”, Linda Ogallo sanoo.
Jotain edistystä voidaan kuitenkin havaita. Lähes kaksiviikkoisessa kokouksessa jokaisella päivällä on oma teemansa. Tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa konfliktista toipumisen ja rauhan päivä.
Suurin haaste on Ogallon mukaan asiantuntijuuden sirpaloituminen.
“Kuvittele nainen afrikkalaisessa kylässä. Paikalla ravaa ihmisiä eri ministeriöistä. Kaikilla on tarjota ratkaisuksi vain yksi palapelin palanen, koska meidät on opetettu ratkomaan ongelmia omissa siiloissamme.”
Vielä nykyään ilmastokokouksesta puuttuvat kokonaan turvallisuusalan ihmiset.
“Jos haluamme päästä eteenpäin, ympäristö- ja puolustusministerit täytyy saada samaan huoneeseen keskustelemaan. Meidän täytyy oppia työskentelemään yhdessä”, Ogallo sanoo.
