Muovia, lasia, pahvia, ruuantähteitä – takatakaa eli jätettä kaikissa sateenkaaren väreissä silmänkantamattomiin.

Lähdin jäljittämään, mitä omille jätteilleni tapahtuu, ja päädyin tänne. Kawaidan kylässä Nairobin pohjoispuolella toimii Takataka Solutionsin lajittelu-, kierrätys- ja kompostointiyksikkö, yksi Kenian suurimmista.

Olen etuoikeutettu, samoin jätteeni. Asuintaloni ostaa jätepalvelut kierrätysyritykseltä, joka saattelee uuteen elämään noin 95 prosenttia keräämästään jätteestä.

Nairobi tuottaa runsaat 4000 tonnia jätettä joka päivä. Noin neljäsosasta – runsaasta 1000 tonnista – huolehditaan jollain tavalla. Tästä tonnista Takataka Solutions hoitaa noin 5–10 prosenttia.

Yritys kerää joka päivä 60–100 tonnia jätettä, jonka se lajittelee yli 40 kierrätettävään kategoriaan. Suurin osa päätyy paikallisen teollisuuden raaka-aineeksi tai maatalouden lannoitteeksi.

Vauraus näkyy roskaämpärissä. Niillä alueilla, joista jäte kerätään ja kierrätetään, roskahuoneet täyttyvät 70-prosenttisesti muoveista ja pakkauspahveista, eli kierrätykseen sopivista raaka-aineista.

Mitä lopulle 3000 tonnille tapahtuu, on karumpi tarina.

Jo se on Nairobissa etuoikeus, että voi lajitella jätteensä kahteen ämpäriin: vihreään pussiin biojäte ja oranssiin kaikki muu. Takataka Solutions jakaa asiakkailleen pusseja kannustaakseen ihmisiä esilajitteluun. Kierrätettävän raaka-aineen tärkein ominaisuus on puhtaus ja biojäte sotkee kaiken muun.

”Harkitsimme myös keltaista pussia ei-kierrätettävälle jätteelle, kuten kertakäyttövaipoille, mutta luovuimme ajatuksesta. Tilastollisesti katsoen kukaan Nairobissa ei noudata edes kahden pussin järjestelmää oikein”, kertoo yrityksen operatiivinen johtaja Andreas Haueisen.

Kawaidan jätekeskuksessa näen sen omin silmin. Kuorma-autot pudottelevat lastejaan yhä kasvavaan vuoreen: oransseja ja vihreitä pusseja sikin sokin, täynnä sotkuista sekajätettä.

Siitä alkaa lajittelijoiden urakka.

Parasta tässä työssä on se, että me rakennamme uudenlaista ajattelua, jossa jäte ei ole roskaa, vaan raaka-ainetta.

Hihna pyörii yötä päivää, kolmessa vuorossa. Jokainen 22 lajittelijasta noukkii sivuun omat vastuujätteensä ja hihnan päässä jäljellä on vain biojäte. Karkean ensikierroksen jälkeen alkaa hienosyinen lisälajittelu-, puhdistus- ja jatkojalostusprosessi.

Kawaidan jäteuniversumi työllistää yli 120 ihmisiä vakituisesti. Lisäksi portin takana jonottaa joka aamu ihmisiä edes tilapäistyön toivossa. Minun vierailupäiväni neljä onnekasta pääsi sisään.

Lajitteluosaston työnjohtaja Damaris Chepkirui vie minut esittelykierrokselle ylpein äänenpainoin.

”Parasta tässä työssä on se, että me rakennamme uudenlaista ajattelua, jossa jäte ei ole roskaa, vaan raaka-ainetta.”

Yritys toimii Nairobin lisäksi Kisumun ja Mombasan kaupungeissa. Kaikkiaan yrityksen palkkalistoilla on 750 ihmistä. Työntekijöille jätteet antavat vakaan toimeentulon ja tehtävästä riippuen vähintään noin sata euroa kuussa sekä lakisääteiset terveysvakuutukset ja vuosilomat.

Keniassa toimii useita muitakin kierrätysyrityksiä. Perimmäinen vastuu jätteistä on kunnan viranomaisilla, mutta tilanne on vakaan kaoottinen. Kun infrastruktuuri on tehtävään nähden liian ohut, jätteiden ympärillä pyörii villi talous.

Siihen voi tutustua Dandorassa.

Dandora on yhdistelmä kaupunginosaa, slummia ja 12 hehtaarin kaatopaikkaa, jonka terveysviranomaiset julistivat täyttyneeksi vuonna 2001. Vuonna 2021 tuomioistuin määräsi kaatopaikan suljettavaksi ja lähivedet puhdistettavaksi puolen vuoden kuluessa.

Edelleen Dandoraan päätyy joka ikinen päivä 1000–2000 tonnia jätettä.
Kaatopaikalla ja sen reunamilla perheet elävät elämäänsä, lapset kasvavat ja käyvät koulua. Muovinpoltosta syntyvät myrkylliset kaasut aiheuttavat asukkaille muun muassa neurologisia ongelmia, syöpiä sekä munuais- ja keuhkovaurioita.

Joka päivä jätteen kerääjät, swahiliksi ”chokorat”, uurastavat kaatopaikalla aamusta iltaan ja etsivät jätteen seasta tiettyjä muovilajeja ja muuta rahanarvoista.

Takataka Solutions toimii myös Dandorassa. Kaatopaikan lähistöllä sijaitsevassa esilajittelukeskuksessa työskentelee kuukausipalkalla 41 työntekijää ja lisäksi noin 300 epävirallista chokoraa saa elantonsa myymällä yritykselle jätettä.

Parikymppinen Dandorassa kasvanut Kennedy Wambui on elättänyt itsensä kolme vuotta poimimalla jätteitä. Päivätienesti vaihtelee 200–500 shillingin välillä (1,50–3,70 euroa).

”Haastavinta täällä on kova taistelu. Joskus kilpailevat chokorat polttavat minun keräämäni jätteet, jotta en voisi myydä niitä. Pienempiä haasteita ovat kuumuus ja arvokkaiden raaka-aineiden tunnistaminen”, hän kertoo.

Kilpailu on kovaa paitsi jätteenpoimijoiden, myös ostajien välillä. Siksi Takataka Solutions maksaa poimijoille yli minimihinnan.

”Me tarvitsisimme enemmän raaka-ainetta kuin tällä hetkellä saamme”, sanoo Andreas Haueisen.

Dandoran avaran jäteaavikon keskellä lausunto tuntuu epätodelliselta.

Lähtiessämme ohitamme Dandoran pääsisäänkäynnin portin, jossa jonottaa roska-autojen letka. Kunta vuokraa autoja yksityisille ja maksaa autojen käyttäjille palkkion sen mukaan, millaista jätettä he tuovat kaatopaikalle.

Suomalaissilmin tuntuu uskomattomalta, että terveyshaitoista, kielloista ja tuomioistuimen julistuksista huolimatta meno Dandorassa jatkuu.

Jätettä vain on niin paljon. Dandora ei ole ratkaisu, vaan paikka, joka on olemassa, koska jäte on pakko laittaa johonkin”, sanoo Andreas Haueisen.

Hän muistuttaa, että vaikka Dandora todella suljettaisiin, isoimmat kysymykset jäisivät jäljelle. Miten ihmisen pitäisi muuttua, jotta jätettä syntyisi vähemmän? Miten jätteen hyötykäyttöä voisi ratkaisevasti laajentaa?

Isoimmat kysymykset, ja kaikki jäte.

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden Kenian kirjeenvaihtaja.

Lisää kuvia Kenian jätehuollosta näet klikkaamalla alla olevaa kuvaa