Jo aika moni Beninin Grand-Popossa viivähtänyt suomalainenkin on saattanut kohdata ukkosen ja meren jumalattaren. Nyt on minun vuoroni. Istun voodoopäivää varten rakennetussa katsomossa Guineanlahden ja Mono-joen välisellä kapealla maakaistaleella ja katson voodoon harjoittajien värikästä juhlakulkuetta. Jumalten palvojat näyttävät kulkueessa voimansa ja taikaa tihkuvat temppunsa voodoouskonnon ylipapeille ja yleisölle.
On tammikuun kymmenes, vuotuinen voodoopäivä, kansallinen vapaapäivä Beninissä. Meininki on niin värikästä ja lumoavaa, että todellisuudentajuni meinaa pettää. Joukkosuggestio on voimakas.
Osa kulkuetta seuraavasta yleisöstä seisoo juhla-alueen reunoilla. Kiinnitän huomioni kulkueen huipentavien zangbetojen esiinmarssiin. Kun ensimmäinen zangbeto astuu esiin, voodoon harjoittajat, paikalliset asukkaat ja matkailijat eri puolilta maailmaa alkavat hihkua ja huutaa. Tunnelma tiivistyy katsomossa.
Mukana on useita zangbetoja eri puolilta maata. Grand-Popossa työskentelevä zangbeto-pappi Donald Agbodjakin on kertonut minulle zangbeto-sanan tarkoittavan sekä arvostettua, voimakasta henkeä, että hänelle vihittyä pappia. Niin ikään sama sana tarkoittaa myös värikästä raffialla eli palmukuidusta tehdyllä narulla tai heinillä koristeltua ihmistä suurempaa kartiota, joka pyörii ja liikkuu kuin itsestään. Zangbeto-hengen sanotaan asuvan kartion sisällä.
Saan kuulla toiselta papilta, Amoussou Thierryltä, että zangbeto-henget saivat alkunsa myyttisenä aikana, kun nykyisen Beninin alueella asunut ihmisjoukko pakeni vihollisia ja muuttui näkymättömäksi. Nuo näkymättömät henget ovat nyt siis zangbeto-henkiä.
Lisäksi saan tietää, että zangbeto-papit ovat yhteydessä henkiin legban välityksellä. Legba on eräänlainen toteemi, henkien ja jumalien maailman portinvartija. Jokaisella jumalalla ja hengellä on oma legbansa. Liike on kaksisuuntaista; zangbeto-papit konsultoivat legban välityksellä henkeä, ja henki puolestaan pitää heihin yhteyttä legban kautta.
Ennen voodoopäivää Grand-Popon zangbeto-papit ovat uhranneet legballe, mitä tämä on pyytänyt: vuohen, kanan tai jotain muuta. Lisäksi he ovat kysyneet neuvoa juhlakulkueeseen osallistumista varten.
Kun zangbetot vihdoin ehtivät areenalle, tapahtuu jotain yllättävää. Zangbeto-papit kaitsevat isoa, värikästä pyörivää ja liikkuvaa kartiota kepein ja huudoin. Henki riehaantuu välillä pahemman kerran ja meinaa karata yleisön joukkoon. Lopulta liike lakkaa, ja zangbeto-papit kääntävät kartion ylösalaisin.
Ja kas kummaa, kartion sisällä ei ole mitään. Yleisö huutaa pelosta ja hämmästyksestä. Sitten papit kääntävät zangbeto-kartion uudestaan pystyyn ja hetken päästä taas nurin. Sisältä löytyy pieni zangbeto-kartio. Joskus sisältä löytyy kyyhkynen, kana, lämmin ateria tai mekaaninen lelu.
Silkkaa ihmettä. Silmänkääntötemppuja, voisi joku väittää.
Ei ihme, että zangbetoja kunnioitetaan. Kartio näyttää liikkuvan hengen voimalla.
Papit osoittavat taikavoimansa nielemällä partakoneen teriä ja lasinsiruja ilman, että ne vahingoittavat heitä millään tavalla.
Voimakkaana pidetty zangbeto-henki vartioi kyliä ja kaupunkeja päivin öin niin, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan. Se on siis varsinaisen poliisin ohella varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin.
Zangbetot partioivat kylissä ja kaupungeissa, tarkkailevat ihmisiä, jäljittävät rikollisia ja tuovat nämä yhteisön rangaistaviksi. Aiemmin he saattoivat tappaa tai hakata henkihieveriin rikoksentekijän, varkaan, pahoinpitelijän tai tappajan. Nykyisin sitä ei enää jututtamieni pappien mukaan tapahdu.
Kun kylässä tapahtuu jotain epäilyttävää, zangbeto lähtee liikkeelle. Silloin kylään julistetaan ulkonaliikkumiskielto. Näin tapahtuu kussakin kylässä muutaman kerran vuodessa.
Papit ovat kertoneet minulle, että kaikki zangbetot ovat miehiä, ja zangbeto-henki on maskuliininen. Papeilla uskotaan olevan zangbeto-hengeltä saatuja yliluonnollisia taikavoimia ja kykyjä, jotka karkottavat pahat henget pois. He osoittavat tämän nielemällä partakoneen teriä ja lasinsiruja ilman, että ne vahingoittavat heitä millään tavalla. Juhlamenoissa ja rituaaleissa zangbeto-papit menevät transsiin.
Voodoo-päivän kulkue on zangbeto-papeille suuri ilon aihe. Se on ainoa päivä vuodessa, jolloin kaikki voodoon harjoittajat kokoontuvat yhteen Grand-Popossa, Ouidahissa, Alladassa, Porto Novossa ja muissa isommissa Beninin kaupungeissa. Muina päivinä animistit palvovat jumalia ja henkiä paikallisesti oman kylän tapojen ja perinteiden mukaan.
Voodoon harjoittajat saavat voimaa ja oppivat voodoopäivän aikana uusia toimintatapoja ja temppuja toisiltaan. Juhlat jatkuvat kylissä monta päivää voodoopäivän jälkeen. Myös zangbetot jatkavat juhlintaa.
Tänne täytyy palata uudestaan. Ihmeiden aika ei ole ohi.
Kirjoittaja osallistui tammikuussa Voodoo-päivän viettoon Grand-Popossa Beninissä.
Voodoo – kaikessa asuu henki
Voodoo on Beninissä sekä uskonto että tapaoikeudellinen ja sosiaalinen järjestelmä. Näkymätön maailma on kaikessa mukana.
Voodoo on Beninin pääuskonto kristinuskon ja islamin rinnalla. Se on 3 000 – 4 000 vuotta vanha animistinen uskonto, jonka harjoittajia asuu Beninin lisäksi Togossa ja Nigeriassa. Noista maista voodoo on levinnyt orjien mukana Kuubaan (santeria), Brasiliaan (candomblé) ja Haitiin (voodoo) ja vaikuttanut myös paikallisiin uskontoihin.
Animismissa uskotaan, että jumalat ja henget johtavat myös elollista maailmaa ja päättävät ihmisten ja yhteisöjen kohtaloista. Jumaliin ja henkiin vaikutetaan erilaisin juhlamenoin ja rituaalein.
Voodoon sadat jumalat muistuttavat antiikin Kreikan tai hindulaisuuden jumalia, sillä heilläkin on inhimillisiä piirteitä. Tunnetuimpia jumalia ovat ukkosen, meren, joen, puun, raudan, maan ja metsän jumalat. Jumalat voivat olla miehiä tai naisia, samoin papit.
Voodoossa kaikessa on henki, joka joessa, puussa ja kivessä. Kaikki elää.