Artikkelikuva
Se, miten maailman väestökehitys esitetään, ei ole neutraalia, sanoo Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Eppu Mikkonen. Esimerkiksi syntyvyyden kasvuun suhtaudutaan eri tavalla riippuen siitä, missä se tapahtuu.

Väestöpyramidi räjähti yllättäen, mutta mitä se tarkoittaa? – ”Koko maailma käy tämän prosessin läpi”

Ennusteiden mukaan maapallon väestönkasvu pysähtyy jo vuonna 2080. Suurin muutos onkin saavuttanut meidät hiipien: se, että ihmiset kaikkialla Afrikkaa myöten ovat pian paljon nykyistä vanhempia.

Maailman väestönkasvu on hidastunut. Kiinan väkiluku pienenee. Ihmiskunta ikääntyy. Intiasta tuli maailman väkirikkain maa.

Moni väestökehitykseen liittyvistä vakiintuneista käsityksistä on heilahtamassa uuteen asentoon. Miten ne ovat onnistuneet yllättämään meidät?

Vähittäiset muutokset – jollaisia väestökehityksen ilmiöt usein ovat – eivät kiinnitä huomiotamme, arvioi Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Eppu Mikkonen.

”Me olemme tottuneet siihen, että muutosten pitää olla nopeita”, hän sanoo.

Yksi väestökehityksen muutoksista on se, että planeettamme väkimäärä on kääntymässä laskuun, hitaasti mutta varmasti.

Viimeisimmässä väestöennusteessaan YK on esittänyt, että väestö kasvaa vuoteen 2080 asti, jolloin maailman väestö olisi kooltaan noin 10 miljardia. Tämän jälkeen maapallon väkimäärä pysyisi tällä tasolla noin vuoteen 2100 asti, minkä jälkeen se alkaisi vähentyä.

Meidän täytyy ilmaston takia muuttaa tapaamme kuluttaa ja elää. Siinä saattaa olla yhtymäkohtia ikääntyvän väestön luonteenpiirteiden kanssa.

Muutosten seurauksena myös väestökehitykseen liittyvät käsitteet väistämättä muuttuvat.

Väestörakennetta on totuttu kuvaamaan pyramidin muodossa. Alhaalla on eniten ihmisiä, ylhäällä vähiten. Miehet ja naiset on jaettu kahdelle puolen pyramidin keskilinjaa. Ikääntyvissä valtioissa väestöpyramidi ei enää näytäkään pyramidilta, vaan yhä enemmän pylväältä – tai jopa kärjellään seisovalta kolmiolta.

Pyramidi ei ole ainoa päivitystä kaipaava käsite. Maailman tämänhetkinen väestökehitys voidaan karkeasti jakaa nuoreen etelään ja iäkkääseen pohjoiseen. Mikkonen haastaa kyseenalaistamaan tämän ajattelutavan. Se ei auta ymmärtämään käynnissä olevia kehityskulkuja – sitä, kuinka me olemme vähitellen ikääntymässä Afrikan mannerta myöten.

Mikkonen selittää tilannetta väestösiirtymän käsitteellä. Teollisen vallankumouksen jälkeen ihmiset alkoivat elää pidempään ja kuolleisuus laski. Vähitellen tästä ollaan siirrytty tilanteeseen, jossa väestö alkaa olla yhä vanhempaa.

”Koko maailma käy tämän prosessin läpi”, Mikkonen sanoo.

Eurooppa on väestösiirtymässä jo pitkällä, kun taas viime vuosikymmeninä Aasiassa muutos on tapahtunut nopeasti. Myös Afrikassa siirtymä on käynnissä, vaikka se jakautuu vielä epätasaisesti eri maiden välillä. Jossain vaiheessa sielläkin väestö ikääntyy.

Afrikan sijaan erityisesti Aasia on ajankohtainen esimerkki. Pyramidin muotoinen väestörakenne alkaa jo todella monessa maassa olla historiaa, Mikkonen sanoo.

Hän kuvailee muutosta pysäyttäväksi, koska se on tapahtunut poikkeuksellisen nopeasti, muutaman vuosikymmenen aikana.

”Euroopassa siinä meni parisataa vuotta. Miten yhteiskunta kestää sen, että väestörakenne mullistui parissakymmenessä vuodessa?”

Maailman väestökehitys – ja sen esittäminen – on myös aina poliittista.

”Siinä ei ole mitään neutraalia”, Eppu Mikkonen huomauttaa.

Tämä näkyy siinä, kuinka väestökehitykseen suhtaudutaan eri tavalla riippuen siitä, missä se tapahtuu. Jos syntyvyys kääntyisi Suomessa nousuun, reaktio on eri kuin silloin, jos syntyvyys on nousussa jossain Afrikan valtiossa.

Globaalista väestönkasvusta puhutaan usein uhkana. Mikkosen mukaan aihepiiristä käytetään usein ”pyssykieltä”: väestönkasvusta puhutaan esimerkiksi räjähdyksenä tai pommina.

”Väestökehityksellä on peloteltu jo antiikin Kreikasta lähtien”, Mikkonen sanoo.

Yksi yleisistä uhkakuvista on Nigerian väestönkasvu, jota Helsingin Sanomatkin toisti toukokuussa. ”Me joudumme elämään koko elämämme yhä ahtaammaksi käyvällä maapallolla”, lehden toimittaja Vesa Sirén kirjoitti tarkastellessaan Nigerian ja maailman väestökehitystä. Samalla jää esittämättä kysymys: miksi tikunnokkaan otetaan juuri nyt syntyvät ihmiset, eikä aiempi väestökehitys?

Sosiaaliantropologian dosentti Minna Säävälä on huomauttanut väestöilmiöitä käsittelevässä kirjassaan ”Minne menet ihminen”, kuinka syyttävä sormi osoittaa väestökehityksestä puhuttaessa erityisesti kehittyvien maiden köyhiin. ”Maailman tulevaisuus tuntuu olevan heidän monilukuisuudestaan kiinni”, hän kirjoittaa – ja huomauttaa, että väestönkasvu johtuu pääasiassa ihmisten eliniän pitenemisestä, ei suuresta lapsiluvusta naista kohden. Säävälä huomauttaa myös, että väestötiheyden osalta monessa Afrikan maassa asutaan tällä hetkellä väljästi.

Ei myöskään ole yhtä yhtenäistä Afrikan väestönkasvua. Mikkonen huomauttaa, että esimerkiksi Etiopian pääkaupungissa hedelmällisyysluku on 1,7, mutta maan maaseudulla vastaava luku on noin 5.

Maailman väestönkasvua voisikin tarkastella korkean ja matalan tulotason maiden sijaan myös kaupunkien ja maaseudun väestönkasvuerojen kautta. Tulos olisi Mikkosen mukaan samankaltainen: syntyvyys on kaupungeissa aina matalampi, maasta riippumatta.

Mitä väestökehityksen muutokset sitten käytännössä tarkoittavat – sen lisäksi, että ikäsyrjinnälle pitää tehdä jotain, jos globaali keski-ikä nousee?

Ikääntyminen liittyy kaikkeen elämään. Väestökehityksen muutokset herättävät kysymyksen esimerkiksi siitä, kuinka ikääntyvä väestö selviää konflikteissa.

”Ukrainassa on käynnissä maailman ensimmäinen konfliktitilanne, jossa miltei neljännes väestöstä on yli 60-vuotiaita”, Mikkonen huomauttaa.

Mikkonen itse on erityisen kiinnostunut ikääntymisen ja ilmastotoimien risteämisestä. Ilmastotoimia suunnitellessa pitää ottaa huomioon se, että yhä useampi ihminen on tulevaisuudessa iäkkäämpi.

”Meidän täytyy ilmaston takia muuttaa tapaamme kuluttaa ja elää. Siinä saattaa olla yhtymäkohtia ikääntyvän väestön luonteenpiirteiden kanssa”, hän pohtii.

Myös työelämä ja käsitys työstä voivat muuttua. Kun yhteiskuntien väestörakenteet muuttuvat tulevaisuudessa pilarimaisimmiksi, ikäluokista tulee suunnilleen samankokoisia – tai ainakin niiden kokoerot pienenevät. Miltä silloin näyttää nykyinen toimintatapa, jossa tehdään töitä 30–40 vuotta, kunnes jäädään eläkkeelle?

Ikääntyminen vaatiikin Mikkosen mukaan sitä, että työn käsitettä haastetaan. Samalla näkyville tulisi vanhempien ihmisten, usein naisten, osallistuminen kansantalouteen hoitamalla lapsenlapsiaan, huonompikuntoisia puolisoitaan tai vammaisia perheenjäseniä, hän pohtii.

”Palkaton hoivatyö, johon markkinatalous nojaa, on suurilta osin ikääntyvien ihmisten harteilla. Koska sitä ei tunnisteta, tulee tällainen työputki, joka loppuu kuin seinään eläkeiässä.”

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!