Joitakin vuosia sitten keväisessä Nepalissa seikkailu Annapurna-vuoristossa kutkutti. Olin saanut muutaman päivän lomaa, joten päätimme lähteä ystäväni ja yhteensä kolmen alakouluikäisen lapsemme kanssa vaellusretkelle. 

Tällä kertaa matkasimme in style: mukanamme kokki ja kantajat, yksi kullekin lapselle silloin, kun käveleminen ei enää houkutellut. Illalla patikoinnin päätteeksi meitä odottivat valmiiksi pystytetyt teltat. Meidän ei tarvinnut tehdä muuta kuin tankata raikasta ilmaa ja huikeita vuoristonäkymiä. 

Kolmantena päivänä olimme lähtemässä hieman myöhemmin liikkeelle, kun maa jalkojemme alla jyrisi ja liikkui. Keräsimme lapset yhteen. 

Onneksi olimme jo taivasalla, totesimme yhteen ääneen. Nepalilaiset kännykkämme olivat pois päältä. Säästimme akkuja, teltoista kun ei latauspisteitä löytynyt. Käännyimme oppaiden puoleen; he vakuuttelivat, chaina, chaina, ei aihetta huoleen madam. 

Tuossa hetkessä emme tienneet, kuinka tuhoisa Nepaliin iskenyt 7,8 momenttimagnitudin maanjäristys oli ollut. Tilanteen vakavuus selvisi pikkuhiljaa. Ensin oppaat saivat hätäisiä soittoja perheiltään. Sitten piippasi hätätilanteita varten mukanani ollut pieni vanha Nokian kännykkäni, sisällään suomalainen sim-kortti. Suomen edustusto tavoitteli minua tiedustellakseen, onko kaikki hyvin. 

Hätä siinä tietenkin iski. Alkoi oma soittokierros kotiin ja läheisille, jotka kaikki olivat onneksi kunnossa. 

Seuraavana päivänä marssimme tuplatahtia rinnettä alas tunnelmaan sopivassa rankkasateessa ja viimassa, joka kasteli kaiken ja kaikki.  

Meni vielä toinen päivä, ennen kuin löysimme kuljettajan, joka suostui viemään meidät takaisin kotikaupunkiimme Kathmanduun. Matkalla autossa oli hiljaista, kun ajoimme sortuneiden talojen ohi. Ajatukset olivat henkensä menettäneissä. 

Kotona helpotus purkautui. Vastaanottokomitea oli tavanomaista suurempi: takapihalle oli muodostunut pieni telttakylä, kun pari kerrostalossa asunutta, kotinsa menettänyttä ystäväperhettä oli tullut vähän pidemmälle vierailulle. Neljän päivän telttailu venyi odottamatta pariksi kuukaudeksi.  

Sen jälkeen en seikkailuja kaivannut pitkään aikaan.