Artikkelikuva
Kiinan talouskasvu hidastuu maan ikääntyvän väestön myötä. Myös kansan vähäinen kulutus vaikuttaa siihen, miten paljon rahaa päätyy kiertoon.

Ikääntyvä jättiläinen tarvitsee uudet lääkkeet – Sosiaaliturvasta ratkaisu Kiinan hidastuvaan talouskasvuun?

Kiina ikääntyy, joten sen talouden täytyy vihdoin uusiutua. Tämä asettaa kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinpingille velvollisuuden lunastaa lupauksensa. Kiina tarvitsee käänteen kohti kotimaisen kulutuksen vahvistumista. Se taas edellyttää kansalaisille parempaa sosiaaliturvaa.

Kiinan 1,4 miljardin hengen väkimäärä kääntyi niukkaan laskuun viime vuonna. YK ennakoi maan väkiluvun pienenevän noin sadalla miljoonalla vuoteen 2050 mennessä. Vuosisadan vaihtuessa kiinalaisia voi nykykehityksen jatkuessa olla alle 800 miljoonaa.

Lisäksi työikäisen väestön osuus koko maan väestöstä pienenee koko ajan jo nyt, kun vanhusväestön määrä kasvaa. Ongelma on tuttu Suomestakin: huoltosuhde heikkenee. Siksi myös talouskasvun hidastuminen on odotettua.

Nyt Kiinan johdon ja etunenässä kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinpingin on ryhdyttävä lunastamaan lupauksiaan, joita hänen edustamansa johto on jo kymmenen vuoden ajan antanut maan talouden uudistamisesta.

”Maan johto on asettanut tavoitteen, että Kiinassa tulotaso olisi keskimääräisen kehittyneen talouden luokkaa vuonna 2035. Se vaatisi laskennallisesti 4–5 prosentin vuosittaista talouskasvua”, sanoo Kiinan taloutta tutkiva Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen vanhempi ekonomisti Juuso Kaaresvirta.

Välillä Xi puhuu Kiinan sopeutumisesta hitaamman ja laadukkaamman kasvun aikaan. Se on ristiriitaista, sanoo Kaaresvirta.

”Maa tarvitsisi edelleen kovaa kasvua, jos 2035 tavoitteeseen halutaan päästä.”

Kaukana ovat reilun kymmenen vuoden takaiset 10 prosentin talouskasvulukemat, kun Kiinan taloutta vauhditettiin vuoden 2008 globaalin talouskriisin jälkeen mittavin investoinnen infrastruktuuriin. Nykyisellään Kiinan talouden ennakoidaan kasvavan noin kolme prosenttia vuositasolla. Se ei riittäisi saavuttamaan Kaaresvirran mainitsemaa korkean tulotason statusta toivotulla aikataululla.

Keskeinen ongelma on, että Kiinan tulonjako on vinoutunut liian vahvasti yrityssektorille. Kotitaloudet saavat siivusta liian vähän. Vaikka Kiinassa palkat ovat kasvaneet merkittävästi, palkkatulojen osuus kansantulosta on edelleen melko alhainen. Koska sosiaaliturva on monin paikoin kehittymätön, palkasta iso osa säästetään vanhuuden tai pahan päivän varalle.

Kiinalaiskotitalouksien säästämisaste on korkea länsimaihin nähden ja vähentää talouteen esimerkiksi palveluiden kulutuksena päätyvää rahamäärää. Varsinkin korona-aika on näkynyt säästämisenä Kiinassakin. Kotimaisen kulutuksen lisääminen onkin nähty sekä maan sisällä että ulkopuolella keskeisenä keinona saada maan talous vakaammalle pohjalle.

”Kiinassa yksityinen kulutus ja palvelualat ovat suhteessa vielä aika alhaisella tasolla verrattuna siihen, missä ne vastaavissa talouksissa yleensä ovat”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori Mikael Mattlin.

Kotitalouksien kulutuksen lisääminen kuitenkin edellyttäisi, että maassa tehtäisiin selkeästi tulonsiirtoja enemmän kuluttajille ja pois yrityksistä, eritoten valtionyhtiöistä, Mattlin sanoo.

Kiinassa on ollut viime vuodesta alkaen sallittua hankkia kolme lasta, mutta nuoret aikuiset eivät ole ainakaan vielä ryhtyneet synnytystalkoisiin.

Kiinan johto tiedostaa ongelman. Mattlin ja Kaaresvirta molemmat muistuttavat, että kotimaisen kulutuksen lisäämistä on virallisissa puheissa suunniteltu jo kymmenen vuoden ajan – eli koko sen ajan, jonka Xi Jinping on ollut vallassa.

Talouden yskähdellessä on kommunistisella puolueella ollut viime vuosikymmenenkin aikana tapana ratkaista vaikeuksia samalla tavalla kuin finanssikriisin jälkeen: isoilla hankkeilla, jotka kyllä työllistävät ja tuovat kasvua, mutta jotka eivät pidemmän päälle tuota merkittävästi tai monipuolista taloutta.

Huolta hitaamman kasvun aikana aiheuttaa myös Kiinan korkea velkataso. Maan yritysten, kotitalouksien ja julkisen sektorin yhteenlaskettu velka on kasvanut 300 prosenttiin maan bruttokansantuotteeseen nähden. Tuollainen velkataso ei ole suunniteltu kestämään hitaampaa talouskasvua.

”Monet investointihankkeet eivät ole välttämättä suunniteltu hitaan kasvun oloihin. Kun on laskettu niiden kannattavuutta, on ajateltu, että talouskasvu jatkuisi edelleen nopeana. Mitä hitaampaa talouskasvu on, sitä hankalampi on hoitaa velkoja”, Kaaresvirta sanoo.

Yksi keskeinen jarru talouskasvulle on maan rakennussektori, joka on kuplinut pitkään ja ylikuumentui viime vuosien aikana. Nyt sektori on supistunut jyrkästi jo puolitoista vuotta. Rakennusala on merkittävä, sillä sen ja siihen liitännäisten toimialojen osuuden, arvioidaan olevan maan bruttokansantuotteesta jopa 30 prosenttia.

”Rakennusalan jyrkkä hiljentyminen on luonut jarrun talouskasvuun. Nyt maassa on pyritty helpottamaan rakennusyritysten rahoituksen saantia, jotta rakenteilla olevat kiinteistöt saataisiin oikeasti valmiiksi”, sanoo Kaaresvirta.

Kiinan talouden tasapainottamista ja kotitalouksien luottamusta parempaan auttaisi, jos kommunistinen puolue kehittäisi maan sosiaaliturvaa. Maan valtionjohto on esimerkiksi ennakoinut uudistuksia, joilla parannettaisiin lapsiperheiden ja eritoten äitien asemaa työelämässä. Kotitalouksille on muun muassa luvattu helpotuksia lasten kasvatukseen ja koulutusmenoihin.

Vielä kymmenen vuotta sitten mielipidemittaukset kertoivat, että kiinalainen nuoriso oli maailman mittakaavassa hyvin optimistista.

Viestit ovat oikean suuntaisia, mutta paljon on vielä todistettavaa, asiantuntijat sanovat. Ongelma ylipäätään on, että maahan ei synny lapsia. Siitä kertoo alaspäin kääntynyt väestökäyräkin: syntyvyys Kiinassa on painunut ennätyksellisen alas. Kommunistinen puolue luopui yhden lapsen politiikasta vuonna 2016 ja viime vuonna sallittua lapsimäärää kasvatettiin kolmeen.

Säännöistä ei perheen perustaminen ole ollut kiinni: jo pitkään nuoret aikuiset varsinkin Kiinan suurissa kaupungeissa ovat kokeneet, että lasten hankkiminen on kallista ja työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on vaikeaa.

Samalla kysymys perheen perustamisesta palautuu yleiseen tulevaisuudenuskoon kiinalaisten keskuudessa. Koronavirus on aiheuttanut paljon ahdinkoa maan palvelualalla, mikä on yksi keskeinen syy maan korkealle nuorisotyöttömyydelle. Vielä kymmenen vuotta sitten mielipidemittaukset kertoivat, että kiinalainen nuoriso oli maailman mittakaavassa hyvin optimistista, sanoo Mattlin.

”Silloin moni näki, että yhteiskunta menee eteenpäin ja vaurastuu. Kyselyiden osalta voi toki Kiinassa aina miettiä, pitävätkö ne kutinsa, mutta silloin ilmapiiri oli yleisesti hyvin toiveikas. Nyt varsinkin korona-aikana on näkynyt selvästi, että usko tulevaisuuteen on kärsinyt.”

Miten jämäkästi maa aikoo sitten väestön ongelmiin tarttua? Keinoja on esitetty, mutta näkymä siihen, miten keinoja tosiasiallisesti käytetään, on utuinen, sanoo Kaaresvirta.

”Viime vuodet maassa on harjoitettu hyvin tempoilevaa talouspolitiikkaa, ja kun Xi Jinping on keskittänyt edelleen valtaansa, voi olla, että tempoileva talouspolitiikka jatkuu.”

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!