On vuosi 2006. Seison hostellin makuusalissa Antiguan kaupungissa Guatemalassa ja sullon rinkkaani värikästä vilttiä. Se ei mahdu, jos mukana on muutakin tavaraa. Kuten matkatavarani.
Olen yksinäni reppureissaamassa Keski-Amerikassa. Olen tehnyt matkaa kengännauhabudjetilla Kuuban, Costa Rican, Nicaraguan ja Hondurasin halki. Matkaa on jäljellä vielä pari viikkoa ja tuhansia kilometrejä.
En ole shoppailija, enkä ollut varsinaisesti suunnitellut palaavani jyväskyläläiseen soluasuntooni keskiamerikkalaisten tekstiilien kera. Mutta torilla vastaan tullut viltti oli kauniin sinipunainen, pehmeä ja sen myyjä vaikutti mukavalta ihmiseltä.
En muista enää sen tarkkaa hintaa, mutta muistan, että ostos teki matkabudjettiini merkittävän loven.
Se on palvellut piknik-vilttinä, mattona, päiväpeittona ja viimeisimpänä estämässä koiranpentua pureksimasta sohvaa.
Siispä jätin suurimman osan vaatteistani ja matkatavaroistani hostellin löytötavaralaatikkoon. Viltti lämmittäisi minua Guatemalan ylängöillä ja Mexico Cityn viileässä joulukuussa.
Sittemmin se on kulkenut mukanani opiskelijaboksista lähiökolmioon. Se on palvellut piknik-vilttinä, mattona, päiväpeittona ja viimeisimpänä estämässä koiranpentua pureksimasta sohvaa.
Luulen, että se kaunistaa kotiani vielä pitkään.
Onko sinulla erikoinen matkamuisto? Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@fingo.fi