Kämmenelläni lepää etelänbastardikilpikonnan poikanen. Pienet, märät räpylät potkivat hetken aikaa ilmaa, kunnes lasken otuksen takaisin hautomon altaaseen lajitoveriensa keskuuteen. Saan tietää, että kaikki poikaset ovat vastikään kuoriutuneet munistaan noin 40 päivää kestäneen hautomisajan jälkeen ja odottavat nyt pääsyä takaisin mereen. Kilpikonnat vapautetaan tavallisesti noin kahden viikon ikäisinä.
”Suurin osa kilpikonnista tulee meille munina, joita keräämme öisin rannoilta. Lisäksi tuomme tänne loukkaantuneita yksilöitä toipumaan”, kertoo Refugee Des Tortues -aseman perustaja Francois Amoussou.
Olemme Grand-Popon rantakaupungissa, eteläisessä Beninissä sijaitsevalla kilpikonnien suojeluasemalla. Vuonna 2019 perustetun aseman toimintaa inspiroi osaltaan Natural Tropicale -ympäristöjärjestö, joka tekee työtä luonnon ja merten monimuotoisuuden säilyttämiseksi kaikkialla Beninissä. Grand-Popon keskuksella työskentelee noin 20 miespuolista vapaaehtoista – miehiä siksi, että munienkeruu on yötyötä, joka ei paikallisen ajattelun mukaan sovellu naisille. Yksi vapaaehtoisista on Carlos Mesan-Gbewa.
”Olen lapsesta saakka pitänyt eläimistä ja luonnosta. Kun huomasin, että Francois pyöritti tätä toimintaa yksinään, halusin tulla avuksi. Kilpikonnia täytyy suojella ulkoisilta uhilta, erityisesti ihmisiltä”, hän toteaa.
Beninin aluevesillä tavataan neljää eri kilpikonnalajia: etelänbastardikilpikonnia (tortue olivatre / olive ridley), karettikilpikonnia (tortue imbriquee / hawksbill turtle), liemikilpikonnia (tortue verte / green turtle) ja merinahkakilpikonnia (tortue luth / leatherback turtle). Valtaosa Grand-Popon suojeluasemalle tulevista munista ja kilpikonnista on lajiltaan etelänbastardeja. Merinahkakilpikonnat ovat kaikkein harvinaisimpia.
Mitä tulee maa- ja merikilpikonnien suojeluun ja merten monimuotoisuuden säilyttämiseen, olennaista on ymmärtää, että kilpikonnat elävät lukemattomien globaalien uhkien spiraalissa. Birdlife Internationalissa julkaistussa raportissaan tutkija J. Dossa toteaa, että kilpikonnien suurin tragedia on se, että kaikki niiden osat aina nokan kärjestä hännän päähän ja sisäelimistä kuoreen asti ovat ihmisen hyödynnettävissä.
”Ja niitä myös hyödynnetään, ei vain Beninissä vaan kaikkialla Länsi-Afrikassa”, Amoussou täsmentää.
Kilpikonnia on kautta aikain pyydystetty paitsi lihan, myös öljyn sekä koristeellisten ja lääkinnällisten ominaisuuksiensa tähden. Kilpikonnien eri osista saatavaa öljyä käytetään niin ruoanlaittoon, nahkatuotteiden voiteluun, öljylamppuihin kuin lämmitykseenkin. Kilpikonnan kilpi on pääosin keratiinia, siis verrattavissa ihmisen kynsiin, ja soveltuu siten muun muassa käyttö- ja koriste-esineiden raaka-aineeksi.
Eri kilpikonnalajeja riistetään eri käyttötarkoituksiin ja eri keinoin. Siinä missä liemi- ja karettikilpikonnat jäävät usein kalastajien ja troolareiden saaliiksi tai takertuvat merelle lojumaan jääneisiin verkkoihin, merinahka- ja etelänbastardikilpikonnien arvokkainta antia ovat niiden munat tai poikaset, joita kerätään pitkin Länsi-Afrikan rantoja. Rannat ovat naaraskilpikonnien ainoita pesimispaikkoja.
”Nämä kilpikonnat laskevat munansa pitkin läntisen Afrikan rantoja elo- ja maaliskuun välisenä aikana. Aktiivisin piikki ajoittuu marras- ja tammikuun välille”, Dossa kirjoittaa.
Ihminen on kilpikonnien suurin uhka paitsi suoraan, myös välillisesti. Yksi suurimmista uhista on rantojen eroosio, joka on pääosin seurausta rantahiekan kontrolloimattomasta kantamisesta pois rannoilta. Sen seurauksena merieläinten elinpiiri vähitellen kapenee. Vuonna 2019 Beninin nuorisohallituksen jäsen Desire Houngnigbe kirjoitti ympäristönsuojeluun keskittyvällä verkkoforumilla, että usein rantojen eroosiota pidetään virheellisesti luonnonilmiönä, vaikka tosiasiassa se johtuu ihmisen toiminnasta.
”Kaikki nämä tekijät selittävät, miksi monet tutkijat ja biodiversiteetin säilyttämiseen erikoistuneet toimijat ovat niin huolissaan merikilpikonnien määrän vähenemisestä merissämme seuraavien vuosien aikana.”
Beninissä luonnon-, eläinten- ja mertensuojelutyö oli pitkään lapsenkengissä: tietoa ei kerätty aktiivisesti, eikä olemassa oleva tieto jalkautunut ruohonjuuritasolle, koska luonnon puolesta ei kampanjoitu, eikä uhanalaisten lajien, kuten kilpikonnien, suojelemiseksi ollut olemassa selkeitä käytänteitä. Muutos parempaan käynnistyi nykyisen presidentin, Patrice Tallonin astuttua virkaan vuonna 2016.
”Hän on tehnyt hyvää, konkreettista työtä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi,” Amoussou tietää.
Kilpikonniin kohdistuvat uhat konkretisoituvat Grand-Popon kaltaisissa pienissä rannikkokylissä, joissa vanhat toiminta- ja ajattelumallit istuvat tiukassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö asiat voisi muuttua. Viime vuosina konkreettisia muutoksia onkin ollut havaittavissa, sillä kilpikonnien munien ja poikasten kerääminen rannoilta on vähentynyt merkittävästi. Taustalla on lakimuutos, joka teki toiminnasta laitonta.
”Hallituksen yhtenä tavoitteena on tietenkin parantaa matkailijoiden mielikuvaa Beninistä. Turismi luo paineita ympäristönsuojeluun sekä merten ja rantojen pitämiseen puhtaana”, Mesan-Gbewa sanoo.
Tässä asiassa myös Grand-Popon suojeluaseman aktiivit ovat aktivoituneet. Siinä missä aiemmin rannat olivat täynnä roskaa, nykyään rantoja kiertää yöaikaan joukko valtion palkkaamia siivoajia. Rantojen raivaaminen tukee myös kilpikonnien hyväksi tehtävää työtä, sillä kilpikonnat erehtyvät helposti luulemaan muoviroskia meduusoiksi ja syövät niitä, kuten tunnettua, usein kohtalokkain seurauksin.
”Matkailijat ovat saaneet meidät havahtumaan moniin ympäristöongelmiin”, Amoussou sanoo.
Turismi on ollut myös Grand-Popon kilpikonnien suojeluaseman liikkeellepaneva voima. Kaikki alkoi jo vuonna 1999, jolloin kylässä vieraillut amerikkalaisturisti kauhisteli kilpikonnan munien ja poikasten keräämistä ravinnoksi. Tuo kohtaaminen muutti Amoussoun ajatukset ja koko elämän suunnan. Hän jäi miettimään naisen sanoja, ja tämän inspiroimana liittyi Natural Tropicale -järjestöön.
”Siitä lähtien, eli nyt jo yli 20 vuoden ajan, olen tehnyt töitä luonnon, merten ja kilpikonnien suojelun parissa. Kolme vuotta sitten päätin perustaa suojeluaseman omaan kotikylääni.”
Lahjoitusten varassa toimivan suojeluaseman toiminta on kasvanut pikkuhiljaa ja vapaaehtoisia on tullut vähitellen lisää. Pääasiassa matkailijoiden tekemillä lahjoituksilla on kolmessa vuodessa rakennettu uusi päärakennus ja hankittu kaksi suurehkoa allasta kilpikonnille. Aikaisemmin kilpikonnia pidettiin ammeissa.
Nyt yhtenä tavoitteena on saada altaiden päälle lasikannet, jotta palmunlehdistä askarrellusta katosta ei putoilisi roskaa ja hiekkaa altaisiin.
”Haluamme pikkuhiljaa kasvattaa aseman kokoa ja altaiden määrää niin, että pystymme ottamaan yhä enemmän kilpikonnia turvaan, hoitoon ja kasvatettaviksi”, Amoussou ja Mesan-Gbewa sanovat.
Vaikuttaa siltä, että hanke on syntynyt aitoon tarpeeseen ja onnistunut palvelemaan tarkoitustaan. Kuten Grand-Popossa sijaitsevassa, suomalais-länsiafrikkalaisessa kulttuurikeskus Villa Karossa pari vuotta sitten työskennellyt toimittaja-kirjailija Mari Manninen tulkitsee teoksessaan Hyviä aikeita (2020):
”Kilpikonnien suojeluprojekti on ollut mitä ilmeisimmin menestyksekäs. Poikasia päästetään veteen usein ja paljon. Kampanjoinnin vuoksi paikalliset myös tietävät, että kilpikonnien munia on laitonta syödä ja että kalaverkkoihin tarttuneet yksilöt pitää päästää mereen.”
Kilpikonnat kohtaavat monia uhkia, eivätkä ne pysty itse suojelemaan itseään. Se on meidän tehtävämme.
Beninin sitoutuminen luonnon ja kilpikonnien suojeluun näkyy vuosittain kahdeksas tammikuuta. Päivä on omistettu tietoisuuden lisäämiselle maan ympäristöasioista, kilpikonnista ja muista uhanalaisista lajeista. Niitä on kilpikonnien lisäksi useita, mukaan lukien muurahaiskäpy, afrikanpikkutiira ja gueretsa-apina.
”Meidän resurssimme eivät valitettavasti riitä auttamaan kaikkia lajeja. Olemme päättäneet keskittyä kilpikonniin”, Mesan-Gbewa linjaa.
Kahdeksas tammikuuta eri puolilla Beniniä järjestetään tapahtumia, joissa valotetaan maan ekosysteemin tilaa ja tulevaisuuden näkymiä, ja kannustetaan ihmisiä toimimaan. Grand-Popo antaa oman panoksensa järjestämällä vuotuisen kilpikonnafestivaalin, jonka tiimoilta marras-tammikuun munimissesongin aikana rannoilta kerättyjä ja hautomossa kasvatettuja kilpikonnia vapautetaan runsaslukuisesti mereen.
”Rannat ovat silloin täynnä ihmisiä vapauttamassa kilpikonnia. Se on upea näky”, Amoussou sanoo.
Maaliskuussa 2022 Beninissä virallistettiin maan historian ensimmäinen, Atlantin valtameren ja Välimeren alueen Afrikan merikilpikonnien suojelulle omistautunut kongressi. Kongressin tavoitteena on määritellä alueelliset kilpikonniensuojelustrategiat ja ratkaista kysymys lajien pelastamiseksi sukupuutolta. Merikilpikonnien lisäksi myös maakilpikonnien ja muissa vesistöissä elävien kilpikonnien tilaa tarkastellaan.
Grand-Popossa, Refugees Des Tortoise -suojeluasemalla uusia aloitteita pidetään tervetulleena askeleena kohti kestävämpää ekosysteemiä paitsi Beninissä, myös koko planeetalla.
”Koemme, että teemme tärkeää työtä, jolla on merkitystä. Kilpikonnat kohtaavat monia uhkia, eivätkä ne pysty itse suojelemaan itseään. Se on meidän tehtävämme”, Mesan-Gbewa ja Amoussou sanovat.
