1. Pelasit vuoteen 2015 ­asti naisten maajoukkueessa. Oliko sinulle selkeää jatkaa uraasi jalkapallon parissa?

Jalkapallo on vaikuttanut elämässäni aivan kaikkeen. Olen nähnyt mitä ihmeellisimpiä paikkoja, mutta ennen kaikkea olen saanut jalkapallon parista toisen perheen. Lisäksi olen oppinut määrätietoisuutta, tiimityötä ja ongelmanratkaisua. Siksi ajattelin aina, että olisi hienoa antaa jalkapallolle jotakin takaisin, vaikka en tiennyt, mitä se voisi olla. Olen tosin kuulemma jo pienenä todennut, että isona minusta tulee Fifan eli Kansainvälisen jalkapalloliiton johtaja.

2. Suomen Palloliitto on perustettu vuonna 1907. Olet liiton ensimmäinen naisvarapuheenjohtaja. Miksi nainen valittiin varapuheenjohtajaksi vasta vuonna 2018?

Naisehdokkaita ei ollut vuotta 2018 aiemmin. Naisilla ei ole ollut johdossa esikuvia, joten tuohon asemaan ei ole edes osattu tai uskallettu asettua ehdolle. Haluan kannustaa naisia uskaltamaan rooleihin, joissa tulee myös kuraa niskaan ja joissa joutuu toisinaan tekemään epämiellyttäviä päätöksiä.

Palloliitossa hyväksyttiin samalla suuri organisaatiouudistus, joten muutoksen tuulet puhalsivat muutenkin. Ehkä siksi aika oli vihdoin oikea.

3. Mitä seurauksia on sillä, ­että miehiä on urheiluliittojen johtavissa asemissa suuri enemmistö?

Rajallisia resursseja on aikoinaan saatettu jakaa enemmän miesten ja poikien urheiluun. Urheilumaailmaa on myös kritisoitu hyvä veli -verkostosta. Mielestäni tässä asiassa on kuitenkin menty eteenpäin. Kaikissa lajiliitoissa olisi syytä tarkastella, onko työryhmissä ja päätöksenteossa monimuotoisuutta.

4. Mitä työhösi kuuluu ja millaisia asioita haluat vara­puheenjohtajana edistää?

Olen muun muassa erilaisissa UEFAn eli Euroopan palloliiton työryhmissä ja jalkapallokomiteassa – sielläkin ensimmäisenä naisena. Vastuualueisiini Palloliiton hallituksessa kuuluu huippujalkapallo, maajoukkueet ja naisten jalkapallo.

Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla osaava valmentaja. Yhtään potentiaalista harrastajaa ei saa hukata siksi, ettei valmentaja luo turvallista ympäristöä tai osaa opettaa. On myös muistettava, että suomalainen urheilumaailma ei pyöri ilman vapaaehtoisia. Heidän jaksamistaan on tuettava.

5. Olet vaatinut tasa-arvoisempaa palkkiopolitiikkaa maajoukkueisiin. Onko palkkiotasa-arvo jalkapallon parissa edennyt?

Parin vuoden sisään useat maat, kuten Ruotsi, Norja ja Espanja ovat ottaneet käyttöön tasa-arvoisen palkkio­järjestelmän. Myös Suomen maajoukkueiden saamat bonukset ovat olleet samanarvoisia vuodesta 2019 lähtien. Palloliitto katsoo, että meillä on kaksi tasa-arvoista maajoukkuetta, joita pitää kohdella samalla tavalla.

Jokaisella pitää olla mahdollisuus olla osa jalkapalloperhettä ikään, sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai muuhunkaan katsomatta.

6. Millaisia tasa-arvo-­ongelmia jalkapallon parissa palkkio-­ongelmien lisäksi on?

Käytännön ongelmat voivat näkyä esimerkiksi lasten ja nuorten harrastamisessa: mille kentille tytöt ja naiset pääsevät pelaamaan tai mihin aikaan harjoitusvuoroja on? Poikien valmennustehtävät voivat olla halutumpia.

Esimerkiksi vielä 1970-luvun Englannissa jalkapallo oli naisilta kielletty. Historiaan pohjaten epätasa-arvo on siis ymmärrettävää, vaikka ei hyväksyttävää.

7. Millaista tasa-arvotyötä urheilumaailma kaipaa?

Kaipaan urheilujohtamiseen diversiteettiä. Oli kyseessä sitten seurajohto, valmentaja tai erotuomari, nämä positiot ovat edelleen hyvin miehisiä. Kehitystä ei saa pitää itsestäänselvänä, vaan jatkuvaa työtä on tehtävä.

8. Entä tarkemmin futis?

Suuntaisin katseeni kansainvälisiin kattojärjestöihin Fifaan ja UEFAan. Fifan MM-kisapalkkiorahoissa on valtavat erot. Miehille on jaossa 440 miljoonaa dollaria, naisille 60 miljoonaa dollaria.

Liiton sisällä arvostamme naisten futista, ja sen on näyttävä teoissamme. Sillä on väliä, miten asiasta viestitään ja miten pelejä markkinoidaan. Myös medianäkyvyys on tärkeää.

9. Miten Palloliitto pyrkii edustamaan yhdenvertaisuutta?

Jokaisella pitää olla mahdollisuus olla osa jalkapalloperhettä ikään, sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai muuhunkaan katsomatta. Se on kirjattu yhdenvertaisuussuunnitelmaan, jossa on listattu tätä tukevia toimenpiteitä. Sellaisia ovat esimerkiksi soveltavan jalkapallon tarjoaminen erityisryhmille, rasisminvastaiset kampanjat ja jalkapallon alueellinen mahdollistaminen kaikille. Liiton Jalkapallosäätiö edistää vähävaraisten tai syrjäytymisuhan alla olevien lasten ja nuorten jalkapallotoimintaa.

10. Onko jotakin, mitä kuka tahansa voi ­tehdä edistääkseen tasa-­arvoa urheilumaailmassa?

Muiden ihmisten kunnioittamisella, epäkohtiin puuttumisella ja niistä raportoimalla pääsee pitkälle. Lisäksi kannustaisin ihmisiä katsomaan paikallisten joukkueiden pelejä. Se on konkreettista tukea, jota kuka tahansa voi antaa.