Artikkelikuva
Tässä kirkkaassa vedessä pitää varoa polskimasta liian kauas rannasta. Muuten voi päätyä vierailulle itänaapuriin. Kuvassa horisontissa siintää Venäjän puoleinen Karjala.

Mökkeilyä rajavyöhykkeellä: ”Ei itänaapurissa vierailuun mitään Allegroa tarvita: tarvitaan sorsalakki, mehupilli ja sopiva annos kylähulluutta”

Pyhäjärvi on kuuluisa kirkkaasta vedestään ja luonnontilaisista hiekkarannoistaan. Pyhäjärvelle ei kuitenkaan pääse kuka tahansa. Vierailua varten pitää nimittäin anoa rajavyöhykelupa.

Jos Savonlinnasta kulkee linnuntietä itään niin pitkälle kuin kotimaata riittää, vastaan tulee vesistö nimeltä Pyhäjärvi. Järvessä, kohdassa, jossa Etelä- ja Pohjois-­Karjalan raja halkoo karttaa, sijaitsee samovaarin muotoinen maapläntti. Pläntti on Suitsansaari ja siellä sijaitsee sukulaiseni mökki.

Pyhäjärvi on kuuluisa kirkkaasta vedestään ja luonnontilaisista hiekkarannoistaan. Tänä kesänä vierailumme sattui osumaan hellejaksoon. Köllin rantahiekassa ja mietin, että tämän lähemmäs Pattayaa ei Suomessa pääse.

Mutta toisin kuin Pattayalle, kenellä tahansa ei näille main ole asiaa: mökkivierailua varten kyläilijän tarvitsee anoa rajavyöhykelupa.

Nimittäin kun mökkitontilta tarpoo muutaman minuutin kohti saaren koilliskulmaa, Suomea ja Venäjää erottaa enää viitisen metriä vettä. Venäjän rajatolppa näyttää rannalla seisten olevan niin lähellä, että sen voisi taitavampi cowboy vaikka lassota. Tapanamme on ollut heittää hurttia huumoria, että ei itänaapurissa vierailuun mitään Allegroa tarvita: tarvitaan sorsalakki, mehupilli ja sopiva annos kylähulluutta.

Äitimuori on ikänsä haaveillut, että vielä jonain päivänä asiat olisivat sillä mallilla, että rajan yli saisi kulkea vapaasti.

Asiaan liittyy kuitenkin vakavampi puoli. Siellä toisella puolella, lassonmitan päässä, sijaitsi ennen sotia sukulaiseni äidin kotitalo. Äitimuori on ikänsä haaveillut, että vielä jonain päivänä asiat olisivat sillä mallilla, että rajan yli saisi kulkea vapaasti. Ei ehkä asumaan lapsuudenkotia, mutta jospa vaikka soutuveneellä piknikille.

Vielä pari vuotta sitten haave tuntui realismilta, nyt katkeransuloiselta muistutukselta siitä, miten maailmanpolitiikka vaikuttaa tavallisiin ihmisiin.

Aika ei ole sukulaiseni äidin puolella. Siksi hetkellä näyttää todennäköisemmältä, että muori ylittäisi poukaman sorsahattu päässä, kuin että näkisimme uuden rauhanajan ja voisimme soutaa hänet perille veneellä.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!