Wambui Njuguna–Räisänen ja Petri Räisänen eivät voi poseerata valokuvaajalle kauan. Heidän poikansa, Sesam, 8, ja Sumu, 5, ovat hetken kahden aamiaispöydässä. Helsingin Tammisalossa sijaitseva koti on juuri myyty. Juuri nyt Petrin ja Wambuin elämässä moni asia järisee.
Petri: Olen hermona. Tuntuu, että haluaisin peruuttaa. Myimme asuntomme ihan liian halvalla.
Wambui: Petri, se on ihan ok.
P: Saimme idean Portugaliin muutosta kolme vuotta sitten, kun kävimme opettamassa joogaa Algarvessa. Paikassa meitä puhuttelivat luonto ja meri. Ostimme vanhan tilan, jonka päärakennus on nyt purettu. Syyskuussa ryhdymme rakentamaan uutta taloa. Tämä on huono aika rakentaa: materiaaleista on pula ja hinnat nousevat.
W: Suomalaista on vaikea irrottaa Suomesta.

Wambui: Tapasin Petrin 2009, kun työskentelin englannin opettajana Arabiemiraateissa. Pomoni suositteli minulle astangajoogakurssia ja päädyin Intian Goalle. Toinen opettajista oli Petri. Ennen häntä ja sitä joogaporukkaa en ollut tavannut suomalaisia. Pidin heidän hiljaisesta läsnäolostaan.
P: Kurssilla oli viitisenkymmentä oppilasta, emmekä juuri jutelleet. Eräänä iltana kasvisravintolassa oli bileet, ja siinä se kipinä taisi syttyä.
W: Kysyin Petriltä, aikooko hän tanssia vai seisooko hän vain nurkassa. Hän oli hiljaa ja hymyili. Söpö, ajattelin. Muuta ei tapahtunut.
P: Myöhemmin Wambui kertoi sähköpostitse tulevansa Helsinkiin kurssille.
W: Petri ei ollut enää opettajan roolissa ja hän tarjosi minulle majoitusta luonaan. Hän vaikutti luotettavalta ja suostuin.
P: Siirsin sinulle petauspatjan olohuoneeseen. Itse nukuin makuuhuoneessa.
W: Sillä matkallani liitimme kätemme yhteen. Puoli vuotta myöhemmin irtisanouduin työstäni ja aloitimme yhteisen elämän. Ryhdyin Petrin assistentiksi ja matkustin hänen kanssaan, kun hän opetti joogaa eri maissa. Etenkin Suomessa havaitsin ristiriidan. Joogan harjoittajat sanoivat salin oven olevan avoin kaikille, mutta siellä kävi vain terveitä, keskiluokkaisia ja valkoisia.

Wambuin ansiosta ymmärrän, että satojen vuosien hyväksikäyttö on aiheuttanut ruskeille ja mustille ihmisille traumoja.

Petri: Wambui avasi silmäni monelle asialle. Olen kuulunut rasisminvastaisiin kansanliikkeisiin ja kirjoittanut nuorena punk-bändille antirasistisia sanoituksia. Olen myös asunut New Yorkissa. Mutta minulla ei ole käytännön kokemusta siitä, millaista on olla ruskea tai musta. Se on meidän isoin eromme.
W: Alkuvuoteni Suomessa olivat kovia. Oli rankkaa tulla kotiin ja kertoa kumppanille päivän aikana kokemastani rasismista ja mikroaggressioista. Petri saattoi vähätellä sitä, koska ei tunnistanut sitä. Aloin vältellä kertomasta asioitani, koska pelkäsin joutuvani torjutuksi kahdesti.
P: Olen joutunut opiskelemaan, keskustelemaan ja yrittänyt ymmärtää tätä valkoisuuden etuoikeutettua asemaa. Se on ollut vaikeaa, mutta tehnyt myös hyvää. Monet kaverini eivät vielä ymmärrä, millaisia sanoja ei tulisi käyttää tai vaikkapa kosketella ihmisten hiuksia.
Wambuin ansiosta ymmärrän, että satojen vuosien hyväksikäyttö on aiheuttanut ruskeille ja mustille ihmisille sukupolvien traumoja Mutta traumatisoituneita ovat myös heidän alistajansa. Vaikka jokin asia kuulostaa pieneltä, se voi olla iso. Tämä tulee meillä eteen usein.
W: Onneksi Petri on luonteeltaan kyseenalaistaja. Hän ei pelkää asettua epämukavuuteen tai häpeään.

Eristyneisyyteni ruskeana ihmisenä kesti vuosia. 

P: Esimerkiksi kerran Italiassa myymäläetsivä lähti Wambuin perään.
W: Olimme joogaretriitillä Italian maaseudulla. Alueella oli paljon ihmiskaupan uhreja, mustia ja ruskeita naisia teiden varsilla odottamassa asiakkaita. Apteekissa kohtasin kylmää kohtelua. Kun ymmärsin, mistä se johtui, koin voimakkaan kehollisen reaktion. On raskasta kohdata se kuilu, joka syntyy sellaisten ihmisten välillä, jotka eivät pysty ymmärtämään näitä kokemuksia.
W: Eristyneisyyteni ruskeana ihmisenä kesti vuosia. Minulta puuttui yhteisö. Erityisen vaikea oli vuosi 2019, kun EU julkaisi raportin, joka osoitti Suomen olevan tutkituista maista afrikkalaistaustaisille ihmisille rasistisin. Tilanne helpotti kaksi vuotta sitten. Tutustuin Yhdysvalloissa dekolonisoivaan yhteisöön ja sain mentoreita. Vasta silloin ymmärsin sisäistäneeni rasismin itsekin. Ryhdyin lukemaan mustien ja ruskeiden, naisten ja queer-ihmisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Suomessa myös minusta on tullut joogaopettaja. Halusin myös tehdä muutoksen alallani. Nykyisin osallistun joogatunneille, joiden opettajat ovat ruskeita, vammaisia tai queereja.
Omissa asiakkaissani ruskeiden ja queer-ihmisten osuus kasvaa.
P: Myös oma näkökulmani joogaan on muuttunut. Olin 90-luvulla luontaisterapeutti, kunnes opin intialaisen hyvin hierarkisen ja rajun opetusmenetelmän, astangajoogan. Opiskelin sen ja aloin opettaa sitä. Sitten huomasin, että tapa on vaarallinen sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Oppilaan avustaminen on usein liian rajua, koska opettajat eivät huomioi oppilaan kuntoa, ikää tai kehotyyppiä. Psyykkisesti oppilaalta saatetaan odottaa liikaa ja jollakin tavalla alistaa häntä. Tässä tilanteessa oppilas ehkä pelkää opettajaansa eikä osaa lopettaa tai irtautua opettajasta. Se on vaarallista. Maailmalaajuisesti joogassa on paljastunut seksuaalista hyväksikäyttöä. Se sai minutkin muuttamaan tapaani koskettaa oppilaitani. Olen pyrkinyt pois hierarkisuudesta ja pehmentänyt opetustani. Otimme myös intialaisten brahmiinipappien kuvat pois joogasalin seinältä. Haluamme, että kaikenlaiset ihmiset voivat tuntea kuuluvansa joogatunnille. Keho ja mieli rentoutuvat, kun ei tarvitse stressata, millainen pitäisi olla.

Wambui: Nykyisin meillä on yhdessä monta hattua: olemme pariskunta, vanhempia, työkavereita. Meitä yhdistää erirotuisuus, erikielisyys, kuulumme jopa eri sukupolviin.
P: Ikäeromme ei ole iso juttu. Toki minä olen 13 vuotta vanhempi, mutta Wambuilla on laajempi kansainvälinen kokemus. Hänen isänsä on kenialainen ja äitinsä britti. Hän on asunut lapsuutensa Keniassa ja sitten Yhdysvalloissa, siirtynyt sieltä Aasiaan ja nyt tänne. Suomessa elämme suppeammin.
W: Mutta teillä on täällä syvemmät yhteydet. Olette juurtuneempia.
P: Wambuin vanhemmat ovat jo vanhoja. Olisi hienoa, jos he voisivat asua kanssamme Portugalissa ja olla enemmän poikien elämässä.
Silti minulla on paha olo. Sesam on nauttinut täällä ekaluokasta Montessori-koulussa. Tuntuu pelottavalta aloittaa hänen kanssaan uusi koulu. Siskoni, vanhempi poikani, ystävät, kaikki ovat täällä. Suomessa minut tunnetaan. Portugalissa en osaa kieltä.
W: Vaihdokset eivät koskaan ole helppoja. Muutolla tavoittelemme sitä, ettei Petrin tarvitse matkustaa niin paljon. Perustamme Portugaliin keskuksen, jossa ihmiset voivat käsitellä joogan lisäksi myös yhteiskunnallisia kipupisteitä.
P: En ole koskaan lähtenyt näin. Toki voimme palata, mutta emme tähän kotiin. Minulla ei ole koskaan ollut tällaista vaihetta. Venäjän hyökkäyssota laukaisi minussa jonkin isoisän vanhan sotakokemuksen. En ole nukkunut hyvin sodan alkamisen jälkeen.
W: Epävarmoja asioita on paljon. Emme tiedä, miten asiat tulevat menemään. Samalla pitää muistaa, että lähdemme vapaaehtoisesti. Se on etuoikeus. Niin monet lähtevät maasta pakon takia.
P: Wambui on kokeneempi lähtijä. Hän on tehnyt sen ennenkin.

Petri Räisänen, 54
Astangajoogan opettaja ja Helsingin Astanga-koulun osaomistaja
Asuu perheineen syyskuuhun asti Helsingissä
Työtausta Kansanparantaja, luontaiskosmetologi
Parasta Wambuissa: Ilmiömäinen kyky kohdata ihmisiä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä ja luoda heidän välilleen lämmin tunnelma. Hän on terävä, perehtyy asioihin syvällisesti ja osaa kertoa niistä selkeästi. Samaan aikaan Wambui on luonnonlapsi, joka saattaa haltioitua tuulesta tai ukkosesta.

Wambui Njuguna–Räisänen, 41 
Kielitieteilijä, englanninopettaja, joogaopettaja, hieroja, konsultti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
Asuu perheineen syyskuuhun asti Helsingissä 
Työskentelee Luontaiskosmetologi, energiahoitaja
Parasta Petrissä: Lojaalius. Hän on äärimmäisen sitoutunut ja lämminsydäminen ihminen. Todella hyvä isä.