Kun viime vuoden puolella mietimme tulevien lehtien teemoja, valitsimme kevään numeron aiheeksi eläimet.
Miten hyvä veto!
Tietämättämme, millaiseen asentoon maailma asettuisi 24. helmikuuta, tulimme vahingossa päättäneeksi, että nyt olisi hyvä hetki kääntää katse eläimiin.
Ihmisen toiminta maapallolla on viime aikoina aiheuttanut niin paljon hätää, tuskaa, surua ja raivoa, että toivomme tämän lehden tuovan tietoisuuteenne toisenlaista näkökulmaa. Ainakin meille lehden tekijöille lehtemme jutut ovat antaneet paljon.
Iloksemme näemme, että olemme tulleet yhä enemmän kohti sitä ymmärrystä, että ihmisen ohella eläimelläkin on arvo, siis itseisarvo. Eläimet ovat arvokkaita itsessään, ilman ihmiselle koituvaa hyötyä. Näinhän siis tulisi olla, ja ihmisen tehtävä olisi kaikin tavoin suojella tätä arvoa, eläinten oikeutta olla eläin.
Stray Dog Cabaret ry:n ja pelastettujen rescue-koirien turvakodin perustanut Heli Mäenpää muotoilee suhteensa koiriin (s. 37) näin: ”Koirat ovat niin kiinteästi perheenjäseniä, että en ajattele niitä varsinaisesti koirina. Ne ovat minulle yksilöitä. Mitä enemmän minulla on eläimiä, sen vähemmän kaipaan ihmisseuraa. Olen todella kotonani koirieni kanssa. Nukun aina neljän koiran kanssa.”
Kun ihmiset ajattelevat vain omaa etuaan, se johtaa myös yksinäisyyteen.
Eläinten oikeudet ovat syvästi kytköksissä lihansyöntiin. Vihdoinkin meillä on olemassa sille vaihtoehtoja! Jopa lihafirmat kehittelevät kasviproteiinia.
Samaan aikaan on alettu puhua lihaparadoksista: eläinrakas lihaa syövä ihminen ei ajattele, että hänen lautasellaan on kuollut eläin. Nämä asiat eivät jostain syystä yhdisty hänen mielessään. Hän näkee lihan vain lihana, ei eläimenä.
”Suhteemme eläimiin on vinksahtanut: olemme ostaneet täysin se ajatuksen, että on eläimet, joita rakastetaan, ja ne joita voidaan syödä ja hyödyntää”, ammattiaktivisti Suvi Auvinen toteaa haastattelussaan (s. 14–17).
Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Kyselytutkimusten mukaan jopa 44 prosenttia suomalaisista haluaisi lisätä kasvisruoan määrää ruokavaliossaan. Vegaaneja on yhä vain noin viisi prosenttia väestöstä, mutta iso muutos on tapahtunut niin sanotussa ”fleksaamisessa”. Tämä kehityssuunta on erittäin hyvä, ja sitä korostaa myös Auvinen.
”On parempi, että suurin osa syö edes välillä vegaanisesti kuin että pieni osa on puritaaneja. Kun kasvissyönti lisääntyy, ihmisten on mahdollista ottaa huomioon, että kyseessä ovat muunlajiset eläimet eivätkä mitkään nimettömät lihakimpaleet.”
Sama ajatus koskee esimerkiksi myös turkistarhausta, joka toisin kuin monessa Euroopan maassa, on Suomessa yhä laillista toimintaa. On hyvin vaikea nähdä ja perustella, miksi nykyihmisen pitäisi enää pukeutua eläimeen.
Suuri osa maailman ongelmista johtuu ihmiskeskeisyydestä, Auvinenkin sanoo. Kun ihmiset ajattelevat vain omaa etuaan, se johtaa myös yksinäisyyteen.
”Olemme erotelleet ihmisen ja luonnon toisistaan. Jos olisimme enemmän kosketuksissa eläimeen sisällämme, maailma olisi ihan erilainen.”
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja.