YK:n ilmastokokouksen isäntämaa Iso-Britannia yrittää pitää viimeiseen asti hengissä Pariisin sopimuksen tavoitteita Skotlannin Glasgow’ssa.
Britit yrittävät kirittää 1.5 asteen lämpenemistavoittetta tiukentamalla valtioiden antamien sitoumusten seurantaa.
Kokouksen kalkkiviivoilla yritetään hakea vielä keinoja, joilla sopimuksen toinen keskeinen osa eli sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon saadaan paremmin maita sitovaksi.
Suuri osa kokouksen osallistujamaista on vedonnut tiukempiin keinoihin rahoittaa sopeutumista, ja osa on pitänyt sitä ehtona Pariisin sopimuksen jatkolle. Heidän mukaansa ilmastotoimet eivät onnistu, jos vanhat teollisuusmaat eivät rahoita globaalin etelän hankkeita.
Tyytymättömyys tuli esille jo kokouksen ensimmäisellä viikolla, kun lopullisesti selvisi, että isoja päästöjä aiheuttavat maat saavat kolme vuotta sovittua myöhemmin kokoon 100 miljardia dollaria ilmastotoimiin. Lupaus vuosittaisesta rahoituksesta annettiin vuonna 2009.
”Pitkäaikainen rahoitus, kuten 100 miljardia vuodeksi 2020 luvattu, on saatava. Emme voi luottaa toteutumattomiin lupauksiin. Ilmastorahoitus on tämän kokouksen avain ja Pariisin sopimuksen mahdollistaja”, linjaa Guinean ilmastoneuvottelija Ahmadou Sebory Toure kokouksen lopun odotuksia.
Toure edustaa myös kokouksen suurinta maaryhmittymää G77 ja Kiinaa. Ryhmässä ovat mukana kehittyvät maat muun muassa Afrikasta ja Intia.
Glasgow’ssa on tarkoitus tehdä suunnitelmia, miten rahoitusta pitäisi lisätä vuodesta 2025 lähtien samalla, kun ilmastonmuutos etenee ja vaikutukset pahenevat globaalissa etelässä.
Kehittyvät maat ovat ilmoittaneet vuosittaiseksi rahoitustarpeeksi 1300 miljardia dollaria vuodesta 2025. Afrikan maiden osuus tästä olisi Afrikan unionin mukaan noin 700 miljardia. Ennen vuotta 2025 Afrikka hakee 25 miljardia dollaria.
Toisaalta Intia on kertonut, että pelkästään heidän tarpeensa olisi potista vielä enemmän, mikä kertoo enemmän maiden isoista tarpeista kuin tarkoista summista rahoittaa muun muassa siirtymää vähäpäästöisyyteen.
Keskellä kaikkein kiivainta neuvotteluvaihetta rahoituksesta ja sopimuksen kunnianhimosta, ilmastotutkijat palauttivat kokousväen nykytilanteen tasalle. Edellisellä viikolla annetuista useista julistuksista huolimatta maapallon keskilämpötila on nousemassa vähintään 2,4 astetta.
Arvioon on laskettu mukaan viimeisimmät sopimusmaiden tiedot ja toimet tälle vuosikymmenelle. Arvio voi mennä pieleen 50 prosentin todennäköisyydellä.
”Yhdelläkään maalla ei ole toimia, joilla päästään lyhyen ajan tavoitteeseen. Tässä edetään nyt lasten askeleilla”, mittaa professori Niclas Höhne Wageningen yliopistosta Hollannista.
Ennuste ei lupaa hyvää esimerkiksi Afrikan mantereelle, jossa viimeisten kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tietojen mukaan jokainen puolen asteen lisäys 1.5 asteesta voimistaa jo nyt koettuja ääri-ilmiöitä.
Kansainvälistä avustustyötä alueella miettivä malawilainen Chikondi Chabvuta koki muutokset henkilökohtaisesti, kun hirmumyrsky Ldai osui alueelle alkuvuodesta 2019.
”Mitä me teemme, kun olemme tehneet kaikkemme parantaakseen viljelymaata ja yrittäneet kaikin tavoin sopeutua muuttuneisiin sääoloihin”, maaseudulta kotoisin oleva Chavbuta kertoo naisista, jotka purkivat hänelle huoliaan pyörremyrskyn jäljiltä.
Malawilaiset, kuten monet muut maanosan ihmiset ja kansantaloudet ovat edelleen hyvin riippuvaisia sääalttiista maataloudesta.
Care Internationalissa työskentelevä Chavbuta painottaa rahoitusta, jolla korvataan tai tuetaan muutosta ja jo aiheutuneita vahinkoja kärsijämaille. Heidän päästönsä eivät Chavbutan mukaan ole aiheuttaneet nykytilannetta.
”Haluan lähteä täältä kotiin ja sanoa etenkin vahingoista kärsiville naisille, että maailmassa on oikeudenmukaisuutta ja rahaa vahinkojen kattamiseen”, Chavbuta toivoo.
Höhne taas haluaa nähdä Pariisin sopimuksessa mukana olevat maat ensi vuonna ja siitä lähtien vuosittain kertomassa paljon tiukemmista lähiajan toimista päästöjen vähentämiseksi. Toimia pitäisi myös edellyttää pontevammin isoilta päästöjä aiheuttavilta mailta.
”Mailla pitää olla hätätila -asetus päällä ja tiedostaa ammottava kuilu lupausten ja lämpötilakehityksen välillä.”
Puheenjohtajamaa Iso-Britannia on tuonut viimeisille neuvottelukierroksille yleisiä vetoomuksia siitä, että 1.5 asteen lämpenemistavoitetta varten maiden on esitettävä vuoden sisällä nopeasti vaikuttavia keinoja päästöjen leikkaamiseksi. Lisäksi päästöjen aiheuttamia vahinkoja pitäisi pystyä paremmin korvaamaan.
Kuin vastauksena huutoon, Yhdysvallat ja Kiina ovat ilmoittaneet kokouksen ratkaisuvaiheissa tekevänsä yhteistyötä 1.5 asteen tavoitteen eteen. Yhteistyön sisällöstä ei ole vielä tarkempia tietoja.
Glasgow’ssa on ensimmäistä kertaa Pariisin sopimuksen hyväksymisen jälkeen käyty virallisesti läpi sitä, kuinka hyvin maiden lupaukset alentavat päästöjä kohti 1.5 asteen tavoitetta. Jos pahimmat päästömaat joutuvat tiukentamaan tavoitteitaan mahdollisesti vuosittain, ero aikaisemmin sovittuun viiden vuoden arviointiväliin on merkittävä.
Sopimuksessa ei ole vastaavia määrällisiä tavoitteita ilmastomuutokseen sopeutumiseen ja sen aiheuttamia vahinkoja varten. Kehittyvät maat ja erityisesti saarivaltiot yrittävät saada niitä mukaan neuvotteluihin samoin kuin nyt on lämpötilatavoite ja päästöjen vähentäminen sen mukaisesti. Vahinkojen rahoittamista on vaadittu jo pitkään.
Haluan lähteä täältä kotiin Malawiin ja sanoa etenkin vahingoista kärsiville naisille, että maailmassa on oikeudenmukaisuutta ja rahaa vahinkojen kattamiseen.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että rahoituksen ja vahinkojen korvaus ovat jäämässä sopimuksessa yleisiksi kirjauksiksi, ei varsinaisiksi rahoitusmekanismeiksi sopimukseen.
Johtaja Antony Nyong kansainvälisestä sopeutumissäätiöstä Hollannista sanoo, että Afrikan maat eivät ole kuitenkaan menettäneet toivoa rahoituksen saamiseksi Pariisin sopimuksen kautta. Se on kuitenkin vaikeaa.
”Tiedämme, että ilmastosopimuksen kautta rahan saaminen on lähes mahdotonta.”
Tällä hetkellä sopimusluonnoksessa on maininta, että sopeutumisrahaa pitäisi olla enemmän kuin vuodelle 2020 luvattu 100 miljardia dollaria.
Afrikan maiden tavoitteena on saada esimerkiksi Pohjoismaista tukea, joiden avulla alue kiinnostaisi myös yksityisiä sijoittajia. Yksityiset sijoittajat vastaisivat jatkossa suurimmasta osasta hankerahoituksesta.
Ensin pitäisi kuitenkin päästä hyvin liikkeelle, jotta yksityinen raha kiinnostuisi myös Afrikasta. Nyongin ja muiden johtajien toiveissa on kehittää tätä varten kansallisia vihreän rahoituksen järjestelmiä, jotka voisivat rahoittaa halvemmalla paikallisia kehityshankkeita.
Yhtenä esimerkkinä paikallisista toimista on Glasgow’ssa julkistettu Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) hanke, jolla kehitetään puutteellista Afrikan ja saarivaltioiden ilmasto- ja säähavaintotietojen keruuta.
”Tästä on suuri apu maan taloudelle ja kehitykselle. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta itse toteuttaa järjestelmää”, sanoo valtiosihteeri Saada Makuya Salum Tansanian varapresidentin kansliasta.
Hankkeelta puuttuu vielä iso osa tarvittavasta rahoituksesta, ja WMO:n pääsihteeri Petteri Taalaksen mukaan myös Suomi on todennäköisesti lähdössä mukaan rahoittamaan vuodenvaihteessa todennäköisesti aloittavaa hanketta.
”Doupattu ilmasto tuo lisääntyviä säähän liittyviä ongelmia, kuten kuivuutta. Muun muassa nälänhätä on noussut uudelleen isoksi kohteeksi kansainvälisessä avustustoiminnassa”, Taalas kertoo järjestön uusimman ilmastovuosiraportin esittelyn yhteydessä Glasgow’ssa.
Taalaksen mukaan hanke on hyvä esimerkki siitä, kuinka tarkemmilla säähavainnoilla pystytään paremmin ennakoimaan säätä ja tekemään parempia sopeutumispäätöksiä.