Loppuvuodesta 2014 olimme Australian syrjäseudulla tallentamassa musiikkia alkuperäiskansojen vanhinten kanssa. Ennen kuin kirjoitettu sana tuli tuolle alueelle, laulut kytkivät eri yhteisöt yhteen ja välittivät elintärkeää kulttuurista tietoa siitä, kuinka elää kestävästi maailmassa.
Eräänä iltana äänitysten jälkeen, kuulimme ilmastonmuutospaneeli IPCC:n tuoreen raportin BBC:n uutisissa. Uutisessa kerrottiin ilmastonmuutoksen vaikutuksista maailman saariin. Asian traagisuus löi meihin lujaa: juuri ne ihmiset, jotka osaavat elää kestävällä tavalla haavoittuvilla pienillä saarilla, ovat ensimmäisiä, jotka menettävät kotinsa ja elämänsä muiden ihmisten kestämättömän elämäntavan vuoksi.
Kahden kuukauden kuluttua pakkasimme reppumme ja suuntasimme merelle. Jätimme kumpikin työpaikkamme turvanamme säästössä olevat kolmisen tuhatta euroa. Nukuimme autoissa, lentokentillä ja taiteilijaresidensseissä, sohvasurffasimme, keräsimme joukkorahoitusta ja etsimme sponsoreita. Unelmamme olivat isoja, koska aihe on iso ja tärkeä.
Vietimme lähes neljä vuotta merellä seilaten, tapasimme yli sata artistia 16 saarivaltiosta, jotka edustavat 35 eri alkuperäiskansaa. Muusikot viettivät aikaa kanssamme ja veivät meitä
heille tärkeisiin paikkoihin luonnossa.
Se sai meidät ymmärtämään, että nykyisiä kansallisia rajoja ei ollut aina olemassa, eikä niitä ole luonnossa vieläkään.
Matkan aikana havahduimme, miten vahvasti kulttuuri muovaa suhdettamme ympäristöön. Näillä haavoittuvilla saarilla taiteilijat ovat vahvistaneet yhteisöjään tuhansien vuosien ajan. Se sai meidät tarkastelemaan omaa kulttuuriamme, sitä kuinka planeettamme ekosysteemi romahtaa ympärillämme, mutta emme silti toimi sen edellyttämällä kiireellisyydellä. Jotain on pielessä.
Kun äänitämme näiden omien saartensa kulttuuria edustavien taiteilijoiden musiikkia – jota he esittävät oman elinympäristönsä luonnossa paikallisilla soittimilla ja kielillä – olemme ainakin luomassa vuoropuhelua.
Aloitimme projektin kahdestaan, mutta noin kuuden vuoden jälkeen sanomme, että meillä on ”bussi täynnä”, kun lähdemme kiertueelle koskettamaan ihmisten sydämiä ympäri maailmaa. Eri saarilta tulevat muusikkomme kokevat löytävänsä musisoidessaan vahvan yhteyden. Me kaikki voimme tehdä osamme asioiden muuttamiseksi.
Ensimmäinen yhteisharjoitus oli ravisteleva. Kaikki istuivat ympyrässä ja alkoivat laskea yhdestä kymmeneen omalla alkuperäiskielellään. Huomasimme,
miten monet numerot olivat samoja, tuhansien vuosien jälkeen. Se sai meidät ymmärtämään, että nykyisiä kansallisia rajoja ei ollut aina olemassa, eikä niitä ole luonnossa vieläkään.
Meidän on alettava nähdä planeettamme kokonaisuutena, pienenä saarena. Oseaniassa on sanonta: ”Jotkut sanovat, että valtameri erottaa meidät, mutta me sanomme, että valtameri yhdistää meidät.”
Taiteilijoina uskomme vilpittömästi, että taide voi auttaa välittämään henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia kertomuksia tunteiden kautta. Joten seuraavan kerran, kun kuulet Intian tai Tyynen valtameren saarista, muista nämä muusikot ja heidän laulamansa laulut.
alkuperäismetsistä.
Sarawakissa Borneossa.
Taiwanilainen BaoBao Chen ja australialainen Tim Cole aloittivat Small Island – Big Song -projektinsa vuonna 2015. Kuuden vuoden ajan kaksikko on äänittänyt ja kuvannut yli sataa muusikkoa kuudessatoista saarivaltiossa Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä. Projekti on poikinut palkitun albumin, elokuvan, multimediaprojektin ja livekonsertin, joka on kiertänyt neljässä maanosassa vuodesta 2018.
