”Sehän oli hirveää, aivan järkyttävää.”

Tältä Samia Mohamudista tuntui tämän vuoden maaliskuussa. Mohamud vapaaehtoistiimeineen oli kuukausien ajan valmistellut afrikkalaista muotia esittelevää African Fashion Week Helsinki -muotinäytöstä.

Tilaisuutta varten oli varattu tilat kolmelle sadalle vieraalle Helsingin Suvilahden Tiivistämöstä, missä mallien oli suunniteltu kävelevän tiiviisti istutetun yleisön lomassa kahdella eri näytöslavalla.

Kymmenet vapaaehtoiset olivat pyörittäneet käytännön järjestelyitä, muotisuunnittelijat valmistaneet asuja, mallit harjoitelleet koreografioita. Näytöksen piti olla 15.3.2020.

Kyseessä oli kolmas African Fashion Week Helsinki ja kuten myös edellisinä vuosina, Mohamud oli tapahtuman pääjärjestäjä.

Ensimmäisenä vuonna näytös oli loppuunmyyty ja toisena melkein. Nytkin ennakkoliput olivat tehneet kauppansa hyvin. Sitten koronavirus rantautui Suomeen ja kaikki piti perua. 

Mohamud tiimeineen tuli siihen tulokseen, että poikkeusolosuhteissa muotinäytöstoimintaa ei ollut mahdollista jatkaa sellaisenaan.

”Muotinäytöstä ei ole järkeä tehdä virtuaalisesti. Samalla tuntui kuitenkin todella tärkeältä ylläpitää toimintaa jotenkin. Aloimme miettiä, millä muilla tavoilla voisimme esitellä afrikkalaista muotia ja käsitöitä.”

”Välillä mietin, että olisiko helpompaa saada toimintaan tukea, jos yhdistyksessämme olisi ihmisiä, joilla on kantasuomalainen nimi.”

Ajatus omasta mediasta oli muhinut Mohamudin alitajunnassa jo vuosia.

”Ettei aina olisi niin, että afrikkalaistaustaiset pyydetään kommentoimaan haastatteluihin. Jokaiselle tulisi suoda oma puheenvuoro, myös mustille. Meillä oli aina mahdollisuus vain kommentoida!” 

Nyt Mohamud ja vapaaehtoisista koostuva toimituskunta on perustanut suomenkielisen, afrikkalaista kulttuuria käsittelevän muoti- ja lifestylelehden. Sen nimi on AFWH, taustalla vaikuttavan muotinäytöksen lyhenteen mukaisesti.

Mohamudin lisäksi tekijätiimissä on muutama, jolla on media-alan koulutus, mutta joukossa on myös harrastelijoita. Lehden 1500 kappaleen eränä painettu ensimmäinen numero ilmestyy joulukuun toisella viikolla. 

Mohamudin mukaan lehden tekoon ei ole ollut minkäänlaista budjettia. Tuotantokuluja pyritään kattamaan lehden myynnillä: lehteä voi tilata verkkokaupasta kymmenen euron hintaan ja joitakin myyntipisteitä on myös harkittu.

Suunnitelmat vuodelle 2021 ovat jo selvillä: lehteä ilmestyy neljä numeroa, jotka kaikki voi tilata verkkokaupasta yksittäin tai kestotilauksena. 

Myös muotinäytöksen toteuttamiseen on Mohamudin mukaan ollut kaikkina vuosina vaikeaa saada rahoitusta.

”Helsingin kaupunki on ollut ainoa, jolta olemme saaneet taloudellista tukea tapahtuman tuotantoon. Välillä mietin, että olisiko helpompaa saada toimintaan tukea, jos yhdistyksessämme olisi ihmisiä, joilla on kantasuomalainen nimi.”

”Meidät otetaan esille kausiluontoisesti koristamaan ja tuomaan väriä. Kuin jotkut joulukoristeet, jotka sitten loppiaisena korjataan pois.”

Mohamudin mukaan lehdelle on tarvetta, sillä nykyisellään afrikkalainen kulttuuri ja muoti näkyy suomalaisessa mediassa vain harvoin.

”Meidät otetaan esille kausiluontoisesti koristamaan ja tuomaan väriä. Kuin jotkut joulukoristeet, jotka sitten loppiaisena korjataan pois.”

Mohamud tiimeineen haluaa afrikkalaiset esille pysyvämmin. 

Mohamudin mukaan lehti on suunnattu sekä afrosuomalaisille itselleen että kaikille muillekin kiinnostuneille. Hän uskoo, että lehti löytää lukijoita. Suomalaiset ovat hänen mukaansa uteliasta kansaa ja se on hyvä asia.

Lehti on yritys tehdä afrikkalaista kulttuuria tutummaksi.

”Monilla on syrjiviä ennakkoasenteita afrikkalaistaustaisia kohtaan, mutta minusta ne johtuvat paljolti siitä, että emme ole vieläkään tutustuneet toisiimme kunnolla. Ihmiset elävät omissa kuplissaan eivätkä tapaa toisiaan. Lehtemme tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa afrikkalaistaustaisen yhteisön elämään. Kirjoitamme omilla ehdoillamme ja lukijalla on vapaus valita, miten lehden sisältöön suhtautuu.”

Afrikkalaisista ja Afrikasta yksittäisten maiden kautta puhumisessa on myös ongelmia, jotka liittyvät mantereen kolonialistiseen historiaan.

Lehden ensimmäisessä numerossa kerrotaan muun muassa ugandalaistaustaisen vaatesuunnittelijan Sharon Nyanjuran näkemyksiä vastuullisesta muodista, Sierra Leonesta Suomeen muuttaneen jalkapalloilija Tejan Deenin tiestä Suomeen, ghanalaisesta ruuasta ja afrikkalaisista hääperinteistä.

Lehdessä on myös juttu ”Kuinka rakastaa afroasi”, sekä vinkkejä Suomessa toimivista afrikkalaistaustaisista kauneusalan yrittäjistä. 

Viime aikoina afrikkalaisuudesta puhuminen on herättänyt kritiikkiä. Marraskuussa Helsingin Sanomissa kirjoitettiin Nenäpäivä-hyväntekeväisyystapahtuman ja sen takana olevien kehitysyhteistyöjärjestöjen tavasta käsitellä Afrikkaa vanhanaikaisena ja kurjuutta korostavana.

Juttuun haastateltu Think Africa-järjestöä edustava Akin Akinsola kritisoi länsimaiden tapaa puhua Afrikasta yhtenä kokonaisuutena, kun kyseessä on useista kymmenistä maista muodostuva manner. Hänestä parempi olisi puhua eri Afrikan maista, sillä niiden välillä on eroja.

Somalialaistaustainen, noin 30 vuotta sitten lapsena Suomeen muuttanut Samia Mohamud kokee tärkeäksi puhua Afrikasta ja afrikkalaisuudesta.

”Afrikkalaisia on vuosisatojen ajan sorrettu. Sen seurauksena sanoihin ’Afrikka’ ja ’afrikkalainen’ liittyy monilla jopa häpeää. Mutta minä olen afrikkalainen ja kannan Afrikkaa kaikkine sen hienouksineen ja kauheuksineen. Olen sitä mieltä, että jonkun pitää jo alkaa olla ylpeä Afrikasta.”

Mohamud katsoo, että afrikkalaisista ja Afrikasta yksittäisten maiden kautta puhumisessa on myös ongelmia, jotka liittyvät mantereen kolonialistiseen historiaan.

”Maiden rajat on aikanaan viivoittimella vedetty. Niissä elää eri kielisiä, -heimoisia ja -taustaisia ihmisiä. Olen huomannut, että maihin perustuva identifioiminen saattaa nostaa esiin näihin asioihin liittyvää kitkaa ihmisten välille.” 

Tästä kitkasta Mohamud haluaa eroon.

Hän haluaa, että ihmiset paranevat sorrosta, ja että he voisivat hyväksyä, oman afrikkalaisuutensa. Lisäksi hän haluaa luoda yhtenäisyyttä.

”Kun puhutaan muodista, ruuasta ja matkailusta, puhutaan iloisista asioista. Ne tuovat ihmisiä yhteen yli rajojen.”