”Missä ovat kaikki mustat ja eteläaasialaiset ihmiset?”

Wambui Njuguna-Räisänen oli ihmeissään astuessaan ensimmäistä kertaa suomalaiseen joogasaliin kymmenen vuotta sitten. Njuguna-Räisänen oli juuri muuttanut Suomeen miehensä, joogaopettaja Petri Räisäsen perässä. Kenialais-amerikkalainen Njuguna-Räisänen oli joogannut teini-ikäisestä asti ja kouluttautunut joogaohjaajaksi. Myös hänen kotimaassaan Yhdysvalloissa jooga oli leimallisesti valkoisten, ylempää keskiluokkaa edustavien ihmisten harrastus. Suomessa lajin totaalinen valkoisuus hätkähdytti.

Aihe vaivasi Njuguna-Räisästä vuosien ajan. Hän teki työtään joogaopettajana, hierojana sekä meditaatio-ohjaajana, sai lapsia ja kasvatti perhettään Räisäsen kanssa. Alkukesä 2020 käänsi koko maailman huomion mustien kohtaamaan syrjintään. Toukokuussa jälleen yksi amerikkalainen musta mies, 46-vuotias George Floyd, kuoli Yhdysvalloissa poliisin tappamana, kun valkoinen poliisi painoi häntä polvella katukiveystä vastaan useiden minuuttien ajan. Floydista tuli viimeinen niitti mustiin kohdistettua poliisiväkivaltaa ja rakenteellista syrjintää vastustavien keskuudessa ja laajat Black Lives Matter -protestit levisivät Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa. Kansanliike saapui myös Suomeen ja alkoi nostaa esiin rakenteellista rasismia ja rodullistettujen vähemmistöjen syrjintää yhteiskunnassa.

Tapahtumaketju nosti myös Njuguna-Räisäsen, 39, sisällä kyteneet ajatukset jooga- ja hyvinvointialan valkoisuudesta pintaan. ”En saa henkeä” olivat George Floydin viimeiset sanat. Njuguna-Räisänen kiinnittää arjessaan hengittämiseen paljon huomiota, sillä hänen työtään on opettaa ihmisiä hengittämään oikein. Syvähengitys on joogan perusperiaate, johon niin joogaliikkeiden rytmin ja tehon, tunnin aikana tapahtuvan rentoutumisen kuin joogan parantavan vaikutuksenkin ajatellaan nojaavan.

”Aloin pohtia entistä aktiivisemmin, ketkä eivät ole läsnä meidän parantamisen tiloissamme? Kuka ei kirjaimellisesti saa hengittää ja voida hyvin yhteiskunnassamme? Miksi näin on?”

Joogaa ja hyvinvointialaa pidetään usein politiikasta erillisenä alueena. Tunneille mennään unohtamaan stressi ja kokemaan rauhaa itsensä ja maailmankaikkeuden kanssa. Njuguna-Räisänen näkee tässä myös häiritseviä piirteitä. ”Alalla hoetaan, että ’olemme kaikki yhtä” ’olemme yksi ihmisrotu’ tai ’ollaan vain onnellisia’. Tämä ykseyden käsitys on romantisoitu”, Njuguna-Räisänen sanoo.

”Siihen liittyy kykenemättömyyttä kohdata sitä, että esimerkiksi sukupuoli, rotu, yhteiskuntaluokka ja ikä määrittävät sitä, kuka saa ottaa osaa hyvinvointipalveluihin.”

Njuguna-Räisäsen mielestä vallitseva, epäpoliittinen joogan määritelmä on hyvin kapea. ”Myös Gandhi oli joogi ja poliittinen aktivisti samaan aikaan.”

Njuguna-Räisänen pyrkii yhdistämään työssään tasa-arvon ja hyvinvoinnin. ”Decolonize wellness”, dekolonisoidaan hyvinvointiala, hänen Instagram-profiilissaan lukee. Hän tarjoaa hyvinvointialan yrittäjille opastusta siitä, kuinka laajentaa ymmärrystään huomioidakseen myös ei-valkoiset ja ei-enemmistöä edustavat asiakkaat.

”Aloitan siitä, että salin omistajat tunnistavat, missä he itse sijaitsevat suhteessa valkoisuuteen. Se merkitsee samaa kuin valta ja etuoikeus. Sitten perehdymme asiakaskunnan väestörakenteeseen. Yleensä salien omistajat sanovat, että ’kaikki ovat tervetulleita meille’. Teettämissäni harjoituksissa käy kuitenkin usein ilmi, että tyypillinen asiakas on valkoinen, laiha, tervevartaloinen keskiluokkainen nainen.”

Johdannon jälkeen käydään keskusteluja siitä, miksi näin on ja mitä se merkitsee. Jos eteläaasialaisia, mustia ja transsukupuolisia tai queer-ihmisiä ei näy asiakkaina tai heitä ei kutsuta ja palkata ohjaamaan tunteja, jotain on Njuguna-Räisäsen mukaan pielessä. Ja entäpä vammaisten ja lihavien syrjintä joogapiireissä?

Njuguna-Räisänen korostaa, että hyvinvointiala heijastelee samoja hierarkioita ja vallan ja alistamisen rakenteita kuin muukin yhteiskunta.

”Valkoisten ihmisten pitää oppia tunnistamaan ja käsittelemään etuoikeutensa ja tiedostamaton ylemmyydentuntonsa.”

 

Hyvinvointialan asiakaskunnan monimuotoistamisen lisäksi Njuguna-Räisäsen mielestä tarvitaan myös kokonaan omia tunteja BIPOC-ihmisille. Lyhenne tulee englannin kielen sanoista black, indigenous and people of colour, ja se viittaa mustiin, alkuperäiskansoihin ja muihin rodullistettuihin ihmisiin.

”Valkoisuuden määrittämässä yhteiskunnassa navigoiminen on rodullistetuille ihmisille kivuliasta. Omilla tunneilla kokemuksia voi käsitellä vertaistuen keinoin ilman, että pitää koko ajan ottaa huomioon valkoisuutta. Tai sitten voi vain uppoutua joogaharjoitukseensa ilman pelkoa rasistisista mikroaggressioista esimerkiksi pukuhuoneessa.”

Njuguna-Räisänen ajattelee, että erilliset tunnit ovat tarpeellinen siirtymävaihe.

”Olen toiveikas, että voimme päästä tilanteeseen, jossa treenaamme kaikki turvallisesti yhdessä ja toteutamme joogan ykseyden ihanteita. Mutta sitä ennen valkoisten ihmisten pitää oppia tunnistamaan ja käsittelemään etuoikeutensa ja tiedostamaton ylemmyydentuntonsa. Rodullistettujen ihmisten taas on saatava turvallisessa ympäristössä purkaa sisäistettyä rasismia ja sen synnyttämää traumaa”, Njuguna-Räisänen sanoo.

Hän pitää viikoittaisia wellness for BIPOC-tunteja Helsingin Astangajoogakoulun tiloissa Kalliossa. Ne ovat avoimia kaikille, mutta Njuguna-Räisänen kuvailee niitä ”anteeksipyytelemättömän BIPOC-keskeisiksi”. Hänen omilla nettisivuillaan markkinoidaan myös BIPOC-keskeistä astangajoogan alkeiskurssia. Toiminta on lähtenyt käyntiin pikkuhiljaa.

”Suomessa tämä on hyvin uutta. Yhdysvalloissa ei ole mitään shokeeraavaa siinä, jos jossain kokoontuu BIPOC-joogaajien ryhmä, mutta täällä dynamiikka on eri. Moni on saattanut olla koko elämänsä lähipiirinsä ainoa rodullistettu ihminen, eikä ole välttämättä tullut edes ajatelleeksi, mitä kokemusten jakaminen muiden rodullistettujen kanssa voisi olla.”

Vastaavia ääniä kuuluu muun muassa tanssin kentältä, missä esimerkiksi tanssinopettaja Sikujua Mponda on peräänkuuluttanut omien tanssituntien tärkeyttä rodullistetuille ihmisille. Myös tanssija Sophia Wekesa on kehottanut suomalaisia tanssipiirejä huomioimaan paremmin niin rodullistetut ihmiset esiintyjä- ja opettajavalinnoissa kuin tanssilajien kulttuurisen historian ja merkitysten opettaminenkin.

Monet suomalaisten suosimista katutanssilajeista tulevat esimerkiksi Afrikan ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maista, missä ne ovat olleet sorrettujen ryhmien keinoja esimerkiksi käsitellä kohdattua epäoikeudenmukaisuutta.

Njuguna-Räisänen kokee myös oman roolinsa rodullistettujen suomalaisten puolestapuhujana rajalliseksi. ”En ole suomalainen. Teen tämän afrosuomalaisten lasteni ja heidän sukupolvensa vuoksi.”

Tutustu Wambuin Intragram-profiiliin @wellnesswithwambui