Pienten lasten seksuaalikasvatus on yhä yleisempää. Suomessa alle murrosikäisten kehotunnekasvatusta on vienyt eteenpäin esimerkiksi Väestöliitto, jonka mukaan kehotunnekasvatus on ikätasoista puhetta kehosta ja oppia siitä, miten se on tärkeä.

Lapsille ei puhuta sukupuolitaudeista ja ehkäisystä, vaan heitä opetetaan tuntemaan kehonsa ja pitämään siitä – ja vetämään rajat sille, kuka heihin saa koskea, miten ja mistä syistä.

”Jo ihan vauvoja voi opettaa kertomalla heille, minkä nimisiä eri kehonosat ovat. Ei vauva tällaisesta juttelusta varmaan juurikaan ymmärrä, mutta samalla vanhempi tuo puhetavan itselleen tutuksi”, Väestöliiton asiantuntijalääkäri ja lastenpsykiatri Raisa Cacciatore sanoo.

”Vauva kuitenkin ymmärtää jo puheen sävyn, ilmeet ja kehon käsittelytavan, ja ne yhdistyvät hänen mielessään jo varhain avoimeen jutteluun kehosta.”

”Jos kukaan ei ole sanonut lapselle, että keho on ikioma, miten lapsi osaisi sanoa, ettei saa koskea, jos se tuntuu epämiellyttävältä?”

Suomessa kehotunnekasvatus on jo pitkällä. Se on aihealueena mukana varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa ja suurimmat suomalaiskunnat ovat nimenneet sen osaksi omia varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmiaan. Väestöliitto on laskenut, että jo 37 prosenttia Suomen lapsista saa kehotunnekasvatusta.

”En tiedä, onko tilanne näin hyvä missään muussa maailman maassa”, Cacciatore sanoo.

Osalle aikuisista kasvatus voi tuntua vaikealta tai tarpeettomalta. Hyvin monien mielestä lasten kanssa ei sovi puhua tällaisista asioista, ja monille puhuminen on vierasta. 

Mutta Cacciatoren mielestä todellakin sopii ja pitää puhua. Opetus antaa lapselle turvataitoja. Jos kukaan ei ole sanonut lapselle, että keho on ikioma, miten lapsi osaisi sanoa, ettei saa koskea, jos se tuntuu epämiellyttävältä?

”Kiusaaminen, häirintä ja kaikenlainen epäasiallinen kohtelu ovat yleisiä. Lapsen kuuluu tietää oikeutensa.”

Cacciatore korostaa, että lapsen on syytä osata lähteä pois, jos tilanne on epämiellyttävä ja pitää uskaltaa puhua koetusta turvalliselle aikuiselle. Puhuminen on helppoa, jos aikuisen kanssa on ollut tapana puhua näistä asioista.
 

Monissa maailman maissa lasten kehotunnekasvatus on terminä ja metodina vielä melko tuntematon aihe. Väestöliitto tekee seksuaalikasvatustyötä myös ulkomailla, kohderyhminään lähinnä hieman vanhemmat, teini-ikäiset.

Seksuaalikasvatus on osana Väestöliiton Malawi-hanketta ja tämän lisäksi Väestöliitto on antanut seksuaalikasvatuskoulutusta Marttojen Kamerun-hankkeessa ja Kynnys ry:n Keski-Aasian hankkeessa.

Teini-ikäisten seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on luoda aiheesta positiivista kuvaa ja opettaa lapsille ja nuorille heidän oikeuksiaan seksuaalisuuteensa ja omaan kehoonsa.

”Jos asiallista tietoa ei ole, se korvautuu uskomuksilla ja myyteillä”

Aiheeseen liittyy paljon ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä, ja näitä Väestöliitto on pyrkinyt murtamaan jo pitkään.

”Usein suhtautuminen on torjuvaa, ja ajatellaan, että nuoret villiintyvät kokeilemaan seksiä, jos siitä puhuu heille”, sanoo kehitysyhteistyön asiantuntija Laura Lipsanen Väestöliitosta.

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Tutkimusten mukaan esimerkiksi seksikokeilut viivästyvät koulutuksen avulla. Usein nuoret eivät tiedä, miten tullaan raskaaksi tai että seksistä voi saada sukupuolitauteja. Kun he tietävät, he voivat varoa ja tehdä omia ratkaisujaan tiedon pohjalta. Tieto auttaa heitä asettamaan rajoja.

”Jos asiallista tietoa ei ole, se korvautuu uskomuksilla ja myyteillä”, Lipsanen sanoo.

Väestöliitto ja muutkaan järjestöt eivät juuri pidä kumppanimaissaan kehotunnekasvatusta lapsille, koska näissä maissa ei esimerkiksi yleensä ole kunnallista päivähoitojärjestelmää, jonka kautta koulutusta voisi pitää. 

”Näistä asioista puhuimme muun muassa Kamerunin koulutuksessa, ja se oli ensimmäinen kerta, kun koulutettavat kuulivat lasten seksuaalikasvatuksen näkökulmista. He olivat ajatelleet, että seksuaalikasvatus on vain ja ainoastaan kondomeista ja muusta ehkäisystä puhumista, ei mitään muuta. He kertoivat tosiaan oivaltaneensa, miten tärkeää on puhua lapsillekin totta ja että myönteinen puhe on lapsillekin vain etu.”

Tarvetta pikkulastenkin koulutukseen maailmalla kyllä olisi. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ja vanhemmat ovat joka päivä seksuaalikasvatuksen teemojen äärellä, kun lapset estottomasti ja uteliaasti tutkivat ja pohtivat omaa ja muiden kehoa ja miettivät esimerkiksi vauvojen alkuperää.

Esimerkiksi Kamerunissa on havaittu, että jo ihan pienet lapset kyselevät, mistä vauvat tulevat. 

”Aikuiset saattavat mennä hämilleen näiden tilanteiden edessä, ja he saattavat torjuvalla käytöksellään luoda lapsille häpeää omasta kehostaan tai kysymyksistään”, Lipsanen sanoo. 

Aikuiset ehkä kokevat, ettei heillä ole sopivia sanoja kertoa näistä asioista ja he mieluummin vaikenevat. Vaikeneminen ja torjuminen ovat kuitenkin todella voimakkaita viestejä lapsille: omat kysymykset tai oman kehon tutkiminen onkin jotain väärää ja sopimatonta.

Lasten kehotunnekasvatuksessa annetaan tällaista perustietoa ja opetetaan lapselle samalla oman kehon arvostusta ja omien rajojen määrittämistä.

”Kehotunnekasvatus, eli pienille lapsille annettava seksuaalikasvatus, koettiin erittäin uutena asiana Kamerunin koulutettavien keskuudessa, ja koulutuksen jälkeen he kertoivat oivaltaneensa, kuinka tärkeää se oli”, Lipsanen sanoo.

Hankepäällikkö  Edward Chikhwana työskentelee eteläafrikkalaisessa Malawissa CYECE-järjestössä (Centre for youth empowerment and civic education). Järjestö työskentelee lähinnä 10-18 -vuotiaiden koululaisten kanssa.

”Annamme nuorille tietoja, joiden avulla he pystyvät tekemään turvallisia päätöksiä elämästään, kehostaan ja tulevaisuudestaan. Opetus on aina ikätasoista”, Chikhwana kertoo sähköpostitse.

Koulutuksissa käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi lapsiavioliitot, teiniraskaudet ja niiden vaarat, seksi ja seksuaalisuus, ehkäisy, sukupuolitaudit ja tulevaisuuden suunnitelmat.

”Aikuistuminen on täynnä jännitystä, uusia tunteita, kysymyksiä vailla vastauksia, haasteita, mahdollisuuksia ja suunnitelmia tulevaisuudesta ja terveestä elämästä.”

 

Järjestö pitää kursseja viikoittain koululla muiden oppituntien jälkeen, ja samalla varsinkin tyttöjä kannustetaan jäämään myös koulun muihin kerhoihin. Niissä myös tämä koulutus voi jatkua. CYECE on kouluttanut myös näiden kerhojen ohjaajia.

Chikhwana kutsuu seksuaalisuuteen liittyvää opetusta elämäntaitojen opetteluksi.

Hän sanoo, että aikuistuminen on täynnä jännitystä, uusia tunteita, kysymyksiä vailla vastauksia, haasteita, mahdollisuuksia ja suunnitelmia tulevaisuudesta ja terveestä elämästä. 

”Seksuaaliopetus on tärkeää, koska se auttaa aikuistuvia nuoria ymmärtämään, keitä he ovat nyt, mihin he suuntaavat ja keiksi he haluavat tulla.”

Yksi suurimmista haasteista opetuksen tiellä on hänen mielestään se, että aiheeseen liittyy paljon arkoja aiheita, kuten abortti, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja niin edelleen. 

”Monet uskonnolliset ja sosiokulttuuriset uskomukset ympäröivät näitä aiheita.”