Kolmannes Bangadeshista on tulvien vuoksi veden alla. Noin 5,5 miljoonaa ihmistä kärsii seurauksista.

Monsuunikaudella kesäkuusta elokuuhun sataa aina, mutta nyt sateet ovat jo kauden puoliväliin tullessa olleet niin rankkoja, että vesi on noussut maan joissa vaaralliselle tasolle ja tulviminen on kestänyt epätavallisen kauan.

Tulvavedet ovat vaurioittaneet taloja, patoja, jokipenkereitä, puhtaan veden lähteitä ja pesupaikkoja. Elinkeinoista varsinkin maataloussektori kärsii. Terveydenhoidon ja koulutuksen kaltaiset peruspalvelut kärsivät myös.

”Ihmiset Bangladeshissa, Intiassa ja Nepalissa ovat tulvien, koronaviruksen ja elinkeinojen katoamisen kolminkertaisen katastrofin puristuksessa. Miljoonien ihmisten kodit ja viljasadot ovat tuhoutuneet pahimmissa tulvissa vuosiin”, Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun kansainvälisen yhteisjärjestön pääsihteeri Jagan Chapagain sanoo.

Bangladesh ei ollut tulvien iskiessä vielä toipunut toukokuisen Amphan-sykloninkaan tuhoista.

Kaiken menettäneistä on yhdessä yössä tullut kerjäläisiä. Joillakin alueilla kokonaiset kylät ovat veden vallassa.

Arif Hossain oli räätäli. Nyt hän kuluttaa päivänsä pienessä veneessään kuljettaen pinnan alle vajonneen kotiseutunsa asukkaita kuivasta paikasta toiseen.

”Minkäänlaista apua en ole saanut”, Hossain kertoo.

”Monet täältä ovat jättäneet kylänsä. Ne, joilla ei laillani ole minne mennä, elävät taloissa, jotka ovat osittain veden alla. Meidän huoneessamme on polven syvyydeltä vettä. Pienet lapseni pelkäävät koko ajan käärmeitä.”

Käärmeenpuremat ovatkin hukkumisen rinnalla suurin tappaja Bangladeshin tulvaolosuhteissa.

Yksin elävä Manju Begum, 85, ei myöskään ole saanut apua viranomaisilta.

”Tulvavesi valtasi makuuhuoneeni kahdeksan päivää sitten. Naapureiltani olen sentään saanut vähän ruokaa”, Begum sanoo.

Pääministeri Sheikh Hasina on vakuuttanut, että tulvan uhreille annetaan mittavaa apua. Rahaa, riisiä ja muuta tarpeellista on luvassa.

Se ei kuitenkaan korvaa elinkeinon menettämisen ja koronasulun yhteistä takaiskua, josta etenkin pienyrittäjänaiset kärsivät.