Valkoiset hiekkarannat, herkullinen ruoka ja hymyilevät ihmiset ovat asioita, jotka tulevat monelle ensimmäiseksi mieleen Thaimaasta. Maan kauniin ulkokuoren takana on kuitenkin myös synkempiä sävyjä.

”Thaimaa on sotilasdiktatuuri, jonka eteläosissa sotilashallinnon ja kapinallisjoukkojen välillä on edelleen käynnissä aseellinen konflikti”, sanoo thaimaalainen ihmisoikeusaktivisti Sutharee Wannasiri. Maailman Kuvalehti tapasi Wannarin huhtikuussa Belgradissa järjestetyssä International Civil Society Week -tapahtumassa.

Thaimaan sotilasjuntta nousi maan johtoon kaappaamalla vallan vuonna 2014. Vaikka maassa järjestettiin maaliskuussa ensimmäiset vaalit vallankaappauksen jälkeen, valta on yhä tukevasti asevoimilla.

Armeijan määräysvalta sementoitiin perustuslain muutoksella sekä rajoittamalla sananvapautta ja poliittisen opposition toimintaa. Maassa ei ole itsenäistä oikeuslaitosta, ja viranomaiset häiritsevät ja vangitsevat kriittisiä aktivisteja ja toimittajia mielivaltaisesti.

Juntta on kieltänyt yli viiden henkilön kokoontumiset. Armeija voi pidättää ja vangita kenet tahansa nostamatta mitään syytettä jopa seitsemän päivän ajaksi. Hallituksen ja yritysten rikkomuksista raportoivia ihmisoikeuspuolustajia kohtaan nostetaan syytteitä rutiininomaisesti.

Thaimaalaiset ihmisoikeusaktivistit joutuvat miettimään sanomisiaan tarkkaan, niin myös Sutharee Wannasiri. Haastattelun aluksi sovimme ihmisoikeusloukkauksiin liittyvistä termeistä, joita haastattelun aikana olisi hyvä välttää – väärät sanavalinnat voisivat tietää Wannasirille lisää vaikeuksia. Jo nyt häntä vastaan on nostettu sekä rikosoikeudellinen että siviilikanne kunnianloukkauksesta.  

”Minua voi odottaa jopa kuuden vuoden vankeustuomio.”

”Julkaisin sosiaalisessa mediassa kolme päivitystä, jotka koskivat myanmarilaisten työntekijöiden oikeuksien loukkauksia thaimaalaisella kanatilalla ja vaadin, että valtion tulisi pidättäytyä oikeustoimista loukkauksista raportoinutta myanmarilaista työntekijää kohtaan”, Wannasiri kertoo.

”Kunnianloukkauksesta voi rikoslain mukaan saada enintään kahden vuoden tuomion. Koska tein kolme päivitystä, minua voi odottaa jopa kuuden vuoden vankeustuomio. Lisäksi kyseinen kanatila vaatii minulta viiden miljoonan bahtin eli noin 140 000 euron korvauksia kunnianloukkauksesta.”

Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n arvion mukaan Thaimaassa on yli kaksi miljoonaa myanmarilaista siirtotyöläistä. He ovat usein hyvin haavoittuvaisessa asemassa niin lain näkökulmasta kuin heikon kielitaitonsa vuoksikin. Työnantajat käyttävät tätä hyväkseen: siirtotyöläisille maksetaan usein alle minimipalkan, työtä teetetään yli lakisääteisten rajojen, lomia ja vapaa-aikaa koskevia säännöksiä ei noudateta ja naispuolisilla työntekijöillä raskaus johtaa usein työsuhteen päättymiseen.

Siirtotyöläisille on olemassa virallisia kanavia, joiden kautta voi ilmoittaa ongelmista, mutta ilmoituksen tekeminen voi johtaa ongelmiin. Esimerkiksi Sutharee Wannasirin esiin nostamassa tapauksessa myanmarilainen työntekijä raportoi työntekijöiden oikeuksiin liittyvistä rikkomuksista työsuojelutarkastajalle. Yritys määrättiin maksamaan korvauksia yhteensä 14 työntekijälle, mutta se haastoi rikkomusten ilmoittajat ja Wannasirin oikeuteen kunnianloukkauksesta.

Ihmisoikeuksien kannalta tilanne Thaimaassa on ristiriitainen. Wannasiri kertoo, että sotilashallinto on ollut aktiivinen esimerkiksi ihmiskauppaan liittyvissä kysymyksissä ja hyväksynyt YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet (United Nations Guiding Principles on Business and Human Rights, UNGP). Toisaalta maan rikoslain nojalla asetetaan syytteeseen toimittajia, aktivisteja ja työtekijöitä, jotka raportoivat työtekijöiden oikeuksiin kohdistuneista loukkauksista.

”Ihmiset eivät tiedä, keitä ihmisoikeuspuolustajat ovat tai miksi he tekevät työtään.”

”Hallitus haluaa profiloitua kansainvälisesti ihmisoikeuksien suojelijana ja jossain määrin parannuksia onkin tehty. Maassa ei kuitenkaan ole mekanismeja loukkauksien ilmiantajien suojelemiseksi oikeudelliselta ajojahdilta”, Wannasiri sanoo.

Ihmisoikeuspuolustajia ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhujia pidetään häirikköinä, jotka vastustavat taloudellista kehitystä ja yritystoimintaa.

”Ihmiset eivät tiedä, keitä ihmisoikeuspuolustajat ovat tai miksi he tekevät työtään. Sitä vaikeuttaa myös meihin liitetty negatiivinen narratiivi.”

Erityisesti naispuoliset aktivistit ovat hankalassa asemassa. Ihmisoikeuspuolustajia puolustava kansainvälinen Protection International -järjestö arvioi vuonna 2016, että kahdeksan kymmenestä oikeudellisen ajojahdin kohteeksi joutuneesta ihmisoikeuspuolustajasta on naisia.

Se johtuu osin naisiin kohdistuvista yhteiskunnallisista odotuksista, Wannasiri arvelee.

”Kun nainen toimii sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta, hän nousee sortavia valtarakenteita vastaan. Yhteiskunta odottaa naisten pitävän huolta perheestä ja pysyvän kodin piirissä eikä ottavan kantaa julkisesti. Miehillä ei ole samanlaisia odotuksia, ja siksi he saattavat päästä vähemmällä.”