Hyvästi riisi, hyvästi lentomatkat, hyvästi uudet tavarat.
Helppoa.
Hyvästi ravintolat, kuntosalikortti ja lämpimät suihkut.
Vähän vaikeampaa.
Hyvästi Toyota Corolla.
Ne hyvästit autolle olivatkin yllättäen ”vitun iso juttu”, kun helsinkiläinen Timo Korpi, 30, aloitti syyskuussa 2018 vuoden kestävän päästöpaaston.
”En olisi etukäteen uskonut, että autosta luopuminen tekee niin tiukkaa. Olin rakastunut siihen elämäntapaan ja hauskanpitoon, jota sain auton kanssa kokea”, Korpi sanoo.
Hyvästit olivat kuitenkin välttämättömät. Korpi oli päättänyt rajata vuosittaiset päästönsä kahteen hiilidioksiditonniin eikä laskelmia tehdessään keksinyt minkäänlaista tapaa, jolla saisi vuotta aiemmin kesäautoksi hankkimansa Toyota Corollan mahtumaan kiintiöönsä.
”Kun mukaan otti polttoaineen lisäksi autopaikan ja -vakuutusten ilmastovaikutukset, auto oli pakko jättää pois.”
Korvella ei ole tarkkaa käsitystä siitä, kuinka suuri hänen henkilökohtainen hiilijalanjälkensä oli ennen syyskuuta. Todennäköisesti se kuitenkin oli suhteellisen pieni.
Korpi jakaa tyttöystävänsä kanssa reilun 40 neliömetrin kaksion eli asuu puolet keskivertosuomalaista ahtaammin. Lihansyönnin hän lopetti jo kymmenen vuotta sitten. Lentomatkailua Korpi harrasti maltillisesti, ja matala tulotaso rajoitti tavaroiden ja palveluiden kulutuksesta syntyviä päästöjä.
Korpi uskoo, että kahden hiilidioksiditonnin tavoitteeseen pääseminen on hänelle mahdollista siksi, että hänen ainoa suuri ilmastopaheensa oli auto. Selvää kuitenkin oli, että siitä luopumisen lisäksi tarvittaisiin muitakin muutoksia.
Millaisia, sitä Korpi selvitti lukemalla ja käyttämällä päästölaskureita, joista tarkimpana ja kunnianhimoisimpana hän pitää Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-laskuria. Lisäksi Korpi konsultoi Syken tutkijaa Marja Saloa ja ”päästösenseitään”, tutkija Mikko Valtosta.
Korpi on nimittäin siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että ehtii käyttää ilmastoasioihin perehtymiseen aikaa: päästöpaastovuosi on osa hänen työtään.
”Tähän elämäntapaan liittyy lapsellista löytämisen iloa mitättömänkin pienistä jutuista: ai, tämän voi tehdä näinkin!”
Pihvi vai auto? Tällaisten kysymysten ympärillä ilmastonmuutoksen hillitsemistä käsittelevät jutut usein pyörivät. Korpi taas halusi lähestyä aihetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja henkilökohtaisesti. Siksi hänen Yle Kioskille tekemänsä Ilmastouutiset-videosarja rakentuu pitkälti hänen oman paastovuotensa ympärille.
”Tein just jutun sähköstä ja opin, että lämmitys on saatanasta”, Korpi huokaa.
Jo syksyllä Korpi osti käytetyn lämpömittarin (yksi harvoista tavaroista, joita hän on hankkinut sitten paaston aloittamisen) ja käänsi pattereita niin, että lämpötila kotona laski 19 asteeseen. Sen alemmas kerrostalossa ei tunnu pääsevän.
Hieman aiempaa viileämpään huoneilmaan tottuu yllättävän nopeasti, eikä kotona tarvitse värjötellä, Korpi vakuuttaa. Myöskään kuumien suihkujen vaihtuminen kylmiksi ei tunnu erityiseltä uhraukselta. Korpi ei ole koskaan kuulunut siihen ihmisryhmään, joka rakastaa lotraamista, ja kylmästä suihkusta saa ”avantofiilikset”.
Hienosäätöä koki myös julkisilla liikkuminen. Helsingin Kalliossa asuva Korpi kulkee tätä nykyä bussin sijasta raitiovaunuilla ja junilla. Suomen Kuvalehden tilaus piti katkaista.
Aiemmin noutoruokaa harrastanut Korpi on alkanut kokkailla tyttöystävänsä kanssa ja opetellut hyödyntämään sesonkiajattelua ja silakkaa. Viime aikoina ruokalistalla ovat olleet esimerkiksi linssilasagne ja kalakeitto tofusta.
”Näin lyhyellä aikajänteellä ei ole kauheasti muita juttuja, mitä ehtisin tehdä, mutta jatkossa haluaisin rakentaa sähköpyörän, oppia kasvattamaan ruokaa ja biokaasuautoilla.”
Valtaosa suomalaisten päästöistä syntyy ruoasta, asumisesta ja liikkumisesta. Toisaalta tosiasia on, että palveluistakin kertyy päästöjä. Kaikki, mihin rahaa käyttää, saastuttaa enemmän tai vähemmän.
”On ollut jännä huomata, että käytännössä köyhimmät ihmiset Suomessa saastuttavat vähiten. Suomalaisten rikkaimman kymmenyksen päästöt ovat 2,6-kertaiset pienituloisiin verrattuna. Ei tämä mikään yhtenäiskulttuuri ole”, Korpi sanoo.
Koska Korven päästötavoite on äärimmäisen tiukka – viidennes keskivertosuomalaisen päästöistä – hän on joutunut karsimaan myös palveluiden kuluttamista. Siksi kuntosalikortti on tauolla eikä Korpea ole nähty myöskään kiipeilykeskuksessa, elokuvateattereissa tai yökerhoissa; niiden lämmittäminen kun tapahtuu kivihiilellä ja maakaasulla.
”Meidän pitäisi vaihtaa energianlähteemme vähäpäästöisiin, kuten tuuli-, ydin- ja aurinkoenergiaan sekä maalämpöön”, sanoo Korpi.
Hän muistuttaa, että useiden ilmastoasiantuntijoiden mukaan elämäntapamme ei tarvitse muuttua kuin näennäisesti. Tulevaisuudessa eläintuotteet vaihtuvat lihankorvikkeisiin ja laboratoriolihaan, ja sähköautot korvaavat polttomoottorilliset esi-isänsä. Lämmitys ja sähkön käyttö pysyvät todennäköisesti suhteellisen ennallaan, jos vain pystymme vaihtamaan energiantuotantomme fossiilisesta vähäpäästöiseen. Liikenteestä ainoastaan lentämiselle ei näytä löytyvän kestävää korvaajaa edes keskipitkällä aikavälillä.
”Siksi on vielä vaikea sanoa, onko tämä, miten nyt elän, tulevaisuudessa tavallista arkea. Yhtä hyvin saattaa olla että näin eletään vain silloin, kun kriisinappi on jo painettu pohjaan.
Ja toisaalta: koska ilmastonmuutos on todellinen kriisi, eikö hätätilatunnelma ole perusteltua?
Ongelmia ei välttämättä kannata ratkoa yksin.
Timo Korpi kokee, että vähäpäästöinen arki on tuonut hänen elämäänsä paljon hyvää. Uuden opettelu ja vaihtoehtojen karsiminen pakottavat mielen kiinnostavaan asentoon.
Kun ei pääse baariin, kotibilekutsu saa uutta hohtoa. Kunnossa pysyy myös pelaten pipolätkää, eikä kaveriporukan mökkireissuakaan tarvitse jättää välistä, kun auton tankissa on biodieseliä ja kyytiläisiä riittävän monta.
”Tähän elämäntapaan liittyy lapsellista löytämisen iloa mitättömänkin pienistä jutuista: ai, tämän voi tehdä näinkin! En ylipäätään ajattele tätä vuotta kieltäymyksen kautta, vaan uteliaana kokeiluna ja seikkailuna.”
Korpi on vitsaillut, että päästöpaastoon ryhtyminen on samalla tulevan hautarauhan turvaamista.
”Ei tarvitse sitten olla se, joka yrittää selittää tuleville sukupolville, että en se minä ollut, joka tuhosi planeetan.”
Jonkinlaisena uuden elämäntavan pioneerina toimiminen motivoi Korpea. Taannoin hän kyseli katugallupissa, kenen ihmiset ajattelevat elävän ilmaston kannalta kestävää elämää.
Pentti Linkola, suomalaiset vastasivat.
”Mutta hän on aika far out. On erikoista, että tavalliselle ihmiselle samaistuttavia ilmastoihmisiä ei juuri ole.”
Ensi syksyyn saakka Korpi voi olla sellainen Ilmastouutisten katsojille. Ja luultavasti sen jälkeenkin. Korpi nimittäin uskoo, ettei kyseessä ole vuoden vaan loppuelämän kestävä kokeilu.
”Tiedän että tulen jatkamaan, sillä tämä elämäntapa kiinnostaa ja tuntuu merkitykselliseltä. Sanotaan, että tällaisilla ilmastoteoilla ostetaan omaatuntoa puhtaaksi. Mutta mikä on lopulta tärkeämpää kuin se, että voi tuntea elävänsä arvojensa mukaan?”
Kahden tonnin päästökiintiöllä Korpi tuskin tulevista vuosista selviää. Hän on ajatellut nostaa määrää maltillisesti, ehkä noin viidelläsadalla kilolla. Sen hän käyttää luultavasti lähinnä palveluiden kuluttamiseen. Silloin Korven ei tarvitsisi jäädä kotiin, kun kaverit lähtevät leffaan tai baariin.
Korpi ei haaveile säntäävänsä syyskuussa törsäämään kaikkeen, mitä ei ole vuoden aikana saanut ostaa. Päästöpaasto on kuitenkin säästänyt ilmakehän lisäksi euroja, joten harkinnassa on kompaktin asunnon osto. Unelmana olisi pieni, maalämmöllä lämpiävä omakotitalo, jonka katolla olisi aurinkopaneelit ja pihalla tilaa kotitarveviljelmille.
”Sen pitäisi olla metroradan varrella – ja meren ja järven rannalla”, Korpi vitsailee.
Omakotitalossa Korpea kiehtoo Helsingin kaukolämpöverkosta irrottautuminen ja kestävien energiaratkaisujen kokeileminen käytännössä. Tehokkaan kaavoituksen näkökulmasta talohaave on ristiriitainen, mutta kaikkia elämänvalintoja ei voi ajatella skaalattavina esimerkkiratkaisuina.
Lentokoneeseen Korven on vaikea kuvitella enää nousevansa, ellei syynä olisi esimerkiksi tärkeä ja pakollinen työreissu. Sen sijaan Ylen parkkihalliin säilötyn Toyotan rattiin tarttuminen himottaa edelleen.
”Voi olla, että kun päästöpaastovuosi päättyy, menen heti seuraavana päivänä tekemään siitä biokaasuauton.”
Hiljattain Timo Korpi oli puhumassa Helsingin Tiedekulmassa ilmastonmuutosta käsittelevässä tilaisuudessa. Tapahtumaa varten häntä pyydettiin miettimään, mikä on hänen mielestään tärkein ilmastoteko.
Korpi päätyi kahteen vastaukseen: ”Ole onnellinen” ja ”Mitä teetkin, tee se yhdessä.”
Ensimmäinen vastauksista liittyy siihen, että maailman epäkohtiin puuttuminen vaatii voimavaroja. Vielä viisi vuotta sitten Korvenoman elämän haasteet veivät niin paljon energiaa, ettei häneltä olisi liiennyt aikaa ilmastonmuutoksen päivittäiselle pohdiskelulle.
”Nyt kun raha- ja rakkausasiat ovat kunnossa, minulla on resursseja tähän”, hän sanoo.
Toisaalta kuluva vuosi on opettanut sen, että vaikka resursseja löytyisi, ongelmia ei välttämättä kannata ratkoa yksin.
”Olen miettinyt, että haluan lähestyä ilmastonmuutosta yhteisöllisyyden kautta. Seuraavaksi voisi olla kiinnostava tehdä joku projekti ihmisistä, jotka tekevät yhdessä jotain aiheen parissa.”
Timo Korven vinkit päästöpaastoajille
1. Keskity suuriin linjoihin
2. Katso Ilmastouutiset
3. Ole onnellinen
Näin paljon hiilidioksidipäästöjä Timo Korven tekemät muutokset säästävät vuositasolla
Lämpimän suihkun vaihtaminen kylmään ~ 500 kg
Autosta luopuminen ~ 1 600 kg
Aikakauslehtitilauksen lopettaminen ~ 30 kg
Huonelämpötilan laskeminen kahdella asteella ~ 200 kg
Ilmastoruokavalio (riisitöntä, vegaanista kausiruokaa) ~ 1 100 kg
Korpi on laskenut luvut vertaamalla keskiarvoon.