Maailmanpankki on asettanut uuden tavoitteen niin sanotun oppimisköyhyyden puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä.
Oppimisköyhyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa 10-vuotias ei pysty lukemaan ja ymmärtämään yksinkertaista tarinaa. Maailmanpankin arvion mukaan tällaisia lapsia on matalan tulotason ja keskitulotason maissa noin 53 prosenttia alakoulunsa päättävistä lapsista.
Köyhimmissä maissa osuus on peräti 80 prosenttia.
”Tiedämme, että koulutus on kriittinen tekijä mahdollisuuksien tasa-arvon luomisessa. Monet maat ovat lähes poistaneet oppimisköyhyyden. Mutta joissakin muissa se on uskomattoman korkealla ja asettaa monien lasten tulevaisuuden vaaraan. Tätä on moraalisesti ja taloudellisesti mahdotonta hyväksyä”, sanoo Maailmanpankin inhimillisen kehityksen varajohtaja Annette Dixon tiedotteessa.
Huoli ei ole uusi. Viime vuosina kansainvälinen yhteisö on keskustellut siitä, että koulussa ei opita riittävästi, vaikka noin 90 prosenttia maailman lapsista aloittaa koulun. Esimerkiksi YK:n tiede-, kasvatus- ja kulttuurijärjestö Unescon vuonna 2017 ilmestyneen raportin mukaan kehitysmaissa 617 miljoonaa lasta ei saa peruskoulussa edes alkeistason luku- ja laskutaitoa.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluu laadukkaan koulutuksen takaaminen kaikille vuoteen 2030 mennessä. Maailmanpankin mukaan monissa maissa oppimisköyhyydestä ei kuitenkaan siihen mennessä päästä eroon, vaikka ponnistelut nopeutettaisiin korkeimmilleen 20 vuoteen.
Sen mukaan puolittaminen on kuitenkin mahdollista. Se on määritellyt kolme osa-aluetta, joiden avulla kehittyviä maita aiotaan tukea oppimisen laadun parantamisessa. Toimenpiteisiin kuuluu esimerkiksi lukutaito-opetuksen parantaminen, opettajien koulutus, lasten opettaminen näiden äidinkielellä, luokkahuoneiden varustelu oppimisen helpottamiseksi ja turvalliset koulut. Oppimistuloksia on myös mitattava.
Hyviä esimerkkejä on Maailmanpankin mukaan jo olemassa. Esimerkiksi Keniassa on hyödynnetty teknologiaa opettajankoulutuksessa. Egyptissä on muutettu opetussuunnitelmaa niin, että opiskelijoita arvioidaan läpi vuoden ja arvioinnissa keskitytään oppimiseen, ei pelkästään opintosuorituksiin. Vietnamissa oppikirjojen saatavuus on lähes universaalia ja opettajien ja oppilaiden poissaoloaste alhainen.
Laadun lisäksi myös määrässä on yhä tehtävää. Noin 260 miljoonaa lasta ei käy koulua lainkaan. Koulua käymättömien lasten määrän väheneminen on viime vuosina pysähtynyt muun muassa konfliktien vuoksi.