Seison mieheni ja lasteni kanssa Sambian pääkaupungissa Lusakassa, muurien ympäröimällä pihalla. Kymmenen vuotta sitten ajoimme mieheni kanssa pihan portista vanhalla Land Roverilla, jonka olimme kunnostaneet niin, että voimme ajaa sillä Afrikan ja Euroopan halki Helsinkiin.
Olemme Sambiassa ensimmäistä kertaa lähtömme jälkeen. Haluamme näyttää lapsille kodin, jossa asuimme ennen kuin heitä oli. Ajoitus on hyvä: pihapiirin viimeiset suomalaiset ovat pakkaamassa tavaroitaan. Ulkoministeriö luovuttaa suomalaisten käytössä olevat asunnot Sambian hallitukselle tämän vuoden alussa.
Alueesta luopuminen tapahtuu keskellä suurta muutosta, joka näkyy Lusakan katukuvassa konkreettisesti. Kansainvälisten kehitysyhteistyöjärjestöjen logoilla varustetut autot ovat hävinneet, järjestöjen toimistoja on suljettu. Tilalle ovat tulleet kiinalaisten rakentamat tiet, ostoskeskukset ja kasinot.
Muutos näkyy Sambian lisäksi suuressa osassa Afrikkaa. Kiina investoi kehittyviin maihin ennennäkemättömällä vauhdilla, ja ihmisten katseet kohdistuvat Euroopan ja Yhdysvaltojen asemesta Kiinaan.
Sambialainen, Afrikan maiden kehitysapuriippuvuutta kritisoinut taloustieteilijä Dambisa Moyo kirjoittaa tuoreimmissa kirjoissaan Kiinasta ja länsimaiden globaalin merkityksen heikkenemisestä. Moyon mukaan Kiinan merkityksen nousu tarkoittaa, että länsimaiden korostamien demokratian, poliittisten oikeuksien ja vapaan markkinatalouden sijaan kehittyvissä maissa korostuvat nyt toisenlaiset arvot: valtiokapitalismi ja taloudelliset oikeudet.
Kiinan roolista on Afrikan maissa ristiriitaisia mielipiteitä, mutta tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä suhtautuu siihen myönteisesti. Länsimailla on taakkanaan kolonialismin historia, epäreiluiksi koetut kauppasuhteet sekä IMF:n ja Maailmanpankin 90-luvulla toteuttamat epäonnistuneet uudistukset. Kiinan toiminta on tarkoittanut parempia teitä, suuria rakennushankkeita ja talouden kasvua.
Kiina investoi kehittyviin maihin ennennäkemättömällä vauhdilla.
Euroopan ja Yhdysvaltain rooliksi jää valita, miten muutokseen suhtaudumme. Jäämmekö kritisoimaan Kiinaa tai kilpailemaan sen kanssa? Vai pyrimmekö osoittamaan demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien voiman paitsi puheiden, myös entistä johdonmukaisemman toiminnan tasolla?
Kun lähdemme vanhalta kotipihalta, katsomme televisiosta sambialaista saippuasarjaa, Zubaa. Sarjan käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja ovat ystäviäni. Kymmenen vuotta sitten he kaikki olivat mukana Suomen ulkoministeriön tukemassa elokuvantekijöiden koulutushankkeessa. Sarja on Sambian katsotuin, koukuttava ja ammattitaidolla tehty. Sambiassa asuessani halusin antaa kaiken ammattitaitoni nuorten sambialaisten elokuvantekijöiden käyttöön. Nyt haluaisin oppia heiltä.
Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä.