Joku saattaisi olla sitä mieltä, että Nicaraguan Greytownissa vieraileminen on virhe. Ajatus kävi myös omassa mielessäni, kun en löytänyt mistään ruokaa.
Kylässä ei ollut ravintolaa, eikä sen ainoassa hotellissa tarjottu muuta kuin kädenlämpöistä olutta. Lopulta sain riisiä ja papuja kahlattuani ruohoisen laguunin läpi erään vanhan miehen talolle.
Vaikka Greytownissa vierailee ainoastaan huumekauppiaita ja kaltaisiani historiafriikkejä, näkymät kylässä ovat mahtavia: eteläpuolella, Costa Rican ja Nicaraguan rajalla, sijaitsee San Juan -joen viidakkoinen suistoalue ja idässä kimaltelee Karibianmeri.
Itse kylä voisi olla viehättävämpi, ellei yhdysvaltalainen taisteluhelikopteri olisi tehnyt niin pahaa jälkeä 1980-luvulla, kun Nicaraguan sisällissota roihusi kuumimmillaan.
Rantapenkerettä halkoo rivi rumia betonilaattoja. Rannan päässä on ränsistynyt hotelli, jonka edustalla huumekauppiaat käyvät tankkaamassa pikaveneitään. Kaikkea tätä kehystää hautausmaa ja muutamia hökkeleitä. Tuholta säästynyt alue on kierretty kymmenessä minuutissa.
Miksi siis Greytown? Historiafriikkiä kutkuttaa se, että kaupungilla on takanaan poikkeuksellisen kunniakas tulevaisuus. Maailmanhistorialla oli suuria suunnitelmia Greytownin varalle – se kun sattuu sijaitsemaan sopivasti San Juan -joen suulla, johon 1800-luvulla suunniteltiin Keski-Amerikan kannasta halkovaa kanavaa.
Kanavahanke unohdettiin, kun Panaman kanava valmistui vuonna 1914. Jos kanava olisi rakennettu Panaman sijasta Nicaraguaan, Greytownista olisi tullut merkittävä satamakaupunki.
Sain häivähdyksen vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta, kun myöhemmin illalla minua vastaan asteli kaksi newyorkilaista leidiä kimaltelevissa iltapuvuissa – toinen sinisessä ja toinen punaisessa.
Puna-asuinen sanoi: ”Tulemme aina Greytowniin viettämään uutta vuotta.”
Kumma kolkka -palstalla matkaillaan maailman eri laidoilla.