Pienen ruumishuoneen ulkopuolella San Pedro Sulassa Pohjois-Hondurasissa, 44-vuotias Aracely Paz ristii kätensä ja sulkee turvonneet silmänsä. Hän rukoilee tyttärensä Stefanyn, 19, puolesta. Tytär on joutunut oman poikaystävänsä ampumaksi.
”Taivaan isä, pyydän sinulta vahvuutta kestää tämä, ja suojelemaan tytärtäni ja hänen sieluaan. Älä anna hänelle tapahtua enempää matkalla elämästä kuolemaan.”
Siniseen t-paitaan ja kuluneisiin farkkuihin pukeutunut sureva äiti ei näytä huomaavan autoja, humalaisia tai jengiläisiä yhden maailman vaarallisimman kaupungin kaduilla.
”Suojele minua Herra, sillä sinä olet ainoa, mitä minulla on jäljellä. Ainoa mies, jonka puoleen kääntyä. Aamen.”
Paz heräsi tyttärensä talosta kuuluvaan äänekkääseen ampumiseen aikaisin aamulla. Paz kiirehti paikalle ja löysi tyttärensä kuolleena. Tämän suusta ja nenästä valui verta. Poikaystävää ei näkynyt missään.
Tyttären poikaystävä kuuluu mara-jengiin, Hondurasin vaikutusvaltaiseen huumekartelliin.
”Olen varma, että hän tappoi tyttäreni mustasukkaisuudesta. Tai rakkaudesta, kuten sanomme”, äiti sanoo.
Poliisi ilmoitti Pazille, etteivät he tutkisi murhasta tyttären poikaystävää vaan äitiä.
”He kertoivat minun olevan pääepäilty. Se sattuu”, hän sanoo värisevällä äänellä.
Aurinko laskee, kun Stefanyn arkku ajetaan pois. Äiti katselee näkyä turtuneena. Hän seisoo San Pedro Sulan pimeällä kadulla, eikä tiedä minne mennä. Hän ei halua palata kotiinsa, sillä häntä pelottaa. Tyttären poikaystävä kuuluu mara-jengiin, Hondurasin vaikutusvaltaiseen huumekartelliin.
”Naisena oleminen Hondurasissa on kamalaa. Täällä emme saa oikeutta. Nyt minun on oltava vahva ja jatkettava eteenpäin. Ehkä muutan Yhdysvaltoihin.”
Naismurhien epidemia
Honduras on yksi maailman vaarallisimmista maista naisille. Maassa esiintyy eniten naismurhia Latinalaisessa Amerikassa. Hondurasin autonomisen yliopiston väkivallan tutkimuskeskuksen mukaan maassa tapetaan nainen joka kahdeksastoista tunti. 70 prosenttia uhreista on alle 25-vuotiaita.
Yli 90 prosentissa tapauksista poliisi ei tutki murhaa, vaan se jää selvittämättä.
YK:n viimeisimpien raporttien mukaan Latinalainen Amerikka on konfliktin ulkopuolisista alueista naisille väkivaltaisin. Naismurhista on muodostunut epidemia niin sanotussa Keski-Amerikan kultaisessa kolmiossa, Hondurasissa, El Salvadorissa ja Guatemalassa, missä murhatuista naisista kaksi kolmasosaa on murhattu sukupuolensa vuoksi. Ilmiö tunnetaan termillä femicidio.
Naisena oleminen Hondurasissa merkitsee jatkuvaa pelkoa, sanoo paikallinen sosiologi Neesa Medina, joka työskentelee naisten oikeuksia ajavassa järjestössä. Suurin ongelma naisille on yhteiskunnallinen epätasa-arvoisuus.
”Kuusi kymmenesosaa hondurasilaista elää köyhyysrajan alapuolella. Useimmat heistä ovat naisia, jotka kamppailevat löytääkseen tulonlähteen”, hän sanoo.
”Hondurasilaisilla naisilla ei ole seksuaalioikeuksia. Yksi neljästä 15–19-vuotiaasta tytöstä on raskaana, eikä abortti ole sallittu. Naisiin kohdistuvia väkivaltarikoksia ei oteta vakavasti.”
”Naisen tappaminen rakkaudesta on tavallista. Suurin ongelma on se, että monet hondurasilaiset miehet ovat aseistautuneita.”
Suurin ongelma Hondurasissa ja muualla Latinalaisessa Amerikassa on machismo-kulttuuri, joka saa miehet tuntemaan, että he omistavat naiset, Neesa Medina sanoo.
”Miehellä on oikeus käyttäytyä omistavasti ja jopa tappaa nainen, jos tämä suututtaa hänet tai saa hänet mustasukkaiseksi. Naisen tappaminen rakkaudesta on tavallista. Suurin ongelma on se, että monet hondurasilaiset miehet ovat aseistautuneita.”
Hondurasilaiset naiset ovat kasvavissa määrin yrittäneet jättää maan paetakseen väkivaltaa. Joka vuosi noin 100 000 hondurasilaista yrittää muuttaa pois maasta. Tällä hetkellä puolet muuttajista on naisia, joita käytetään usein seksuaalisesti hyväksi Meksikon läpi kulkevalla reitillä.
Tappava machismo-kulttuuri
Jotkut hondurasilaiset naiset ovat järjestäytyneet maassa taistellakseen epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Kaatosateessa Hondurasin pääkaupungissa Tegucigalpassa, Mayki Graff, 23-vuotias räppäri Dolls Clan -ryhmästä sylkee feministisiä lyyrikoitaan. Graffin naisten oikeustaistelusta kertova rap on tehnyt hänestä internetsensaation Hondurasissa.
”Kukaan meistä ei ole pakotettu kestämään
pahoinpitelyä, väkivaltaa, kotiväkivaltaa
ja miksi puhun tästä, nostan ääneni ja isken rintaani
koska olen nainen ja puolustan oikeuksiani”, Graff räppää.
Ryhmä hyödyntää räppiä ja katutaidetta kannustaakseen ihmisiä toimimaan machismoa vastaan.
”Rapin ja graffitin kautta yritän muuttaa sekä miesten että naisten asenteita. Haluamme pysäyttää naisiin kohdistuvan väkivallan, laillistaa abortin sekä näyttää naisille, että rap-musiikki ei ole ainoastaan pahoille pojille, vaan myös naisille.”
”Berta Cáseresin murha oli iso isku naisia ja taisteluamme vastaan.”
Ryhmän taiteellinen protesti väkivaltaa vastaan sai tuulta alleen kaksi vuotta sitten tapahtuneesta Berta Cáseresin murhasta. Cáseres oli tunnettu hondurasilainen aktivisti ja feministi. Murha herätti tyrmistystä niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin.
”Berta Cáseresin murha oli iso isku naisia ja taisteluamme vastaan”, Graff sanoo ja osoittaa aktivistia kuvaavaa graffiti-maalausta, joita löytyy ympäri kaupunkia.
”Graffiti sanoo: Berta on elossa.”
Finnfund ja Berta Cáseresin murha
Berta Cáseres murhattiin La Esperanzan kaupungissa maaliskuussa 2016. Asemiehet murtautuivat yöllä 44-vuotiaan aktivistin ja neljän lapsen äidin asuntoon, ja ampuivat hänet kuoliaaksi.
Alkuperäiskansojen oikeuksia ajavan organisaation COPINH:n johtajana Cáseres taisteli Agua Zarca vesivoimalan patoa vastaan. Pato oli tarkoitus ottaa käyttöön Gualcarque-joella, missä patohanke uhkasi saada joen tulvimaan niin, että suuria lenca-kansalle kuuluvia alueita jäisi veden alle. Kiistanalaisen padon rakentamisen on maksanut suomalainen kehitysrahoitusyhtiö Finnfund.
Viime vuoden lokakuussa julkaistussa raportissa kansainväliset asiantuntijat toteavat, että energiayhtiön johtajat ja valtion viranomaiset sekä suunnittelivat että toteuttivat Cáseresin kuoleman ja pyrkivät peittelemään sitä. Tässä vaiheessa yhdeksän epäiltyä oli vangittuna, ja Suomen Finnfund vetäytyi keskeytetystä projektista.
Berta Cáseresin tyttäret ja äiti jatkavat taistelua Hondurasin alkuperäiskansojen maiden hyväksikäyttöä sekä alkuperäiskansojen, aktivististien ja naisten alistamista vastaan.
Berta Cáseresin tyttäret ja äiti jatkavat taistelua Hondurasin alkuperäiskansojen maiden hyväksikäyttöä sekä alkuperäiskansojen, aktivististien ja naisten alistamista vastaan.
Vuoristoalueella Intibucássa Berta Cáseresin vanhin tytär astuu lenca-kansan eteen.
”Olemme uusi sukupolvi ja voimme muuttaa Hondurasin yhteiskuntaa”, 28-vuotias Olivia Cáseres julistaa. Hän on pukeutunut valkoiseen villapaitaan ja kaulahuiviin.
”Meillä on rohkeutta puolustaa lenca-kansan oikeuksia ja asuinalueita. Teidän oikeuksianne”, hän toteaa ja katsoo vakavana väkijoukkoa.
Viime marraskuussa Hondurasin vaaleissa Olivia Cáseres sai paikan maan kongressissa. Hän edustaa oppositiopuoluetta Libertad y Refundación ja Intibucáa, yhtä maan köyhimmistä alueista, jossa asuu pääasiassa alkuperäisväestöä.
Cáseres kertoo suunnitelmistaan jatkaa äitinsä taistelua kansainvälisiä yhtiöitä vastaan, koska nämä hyväksikäyttävät Hondurasin alkuperäisväestön maita. Hondurasissa on tapettu yli 125 ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistia vuodesta 2010 lähtien, ja näitä surmia on henkeä kohden enemmän kuin missään muualla maailmassa. Global Witness -järjestön mukaan Honduras on maailman vaarallisin maa naisten ohella ympäristöaktivisteille.
Siinä missä miehillä on oikeuksia, naisilla on velvollisuuksia
Uhkista huolimatta Olivia Cáseres on päättänyt jatkaa äitinsä perintöä.
”Murhattu äitini oli roolimalli paitsi itselleni myös muille maailman ihmisille. Äidin kohtalo on minun kohtaloni, niin hyvässä kuin pahassa”, hän sanoo.
Naisten pitää ottaa valta itselleen muuttaakseen machismon hallitseman maan suuntaa.
La Esperanzan kaupungissa Olivia Cáseresin isoäiti pitää tyttärensä muistoa elossa. Hänellä on alttarihuone, joka on koristeltu valokuvin, bannerein ja palkinnoin. Näiden joukossa on Goldmanin ympäristöpalkinto, jonka Berta Cáseres sai vuonna 2015.
84-vuotias Doña Austra Bertha Flores, myös Mama Bertana tunnettu, oli Hondurasin ensimmäinen naispormestari. Hänen mielestään naisten pitää ottaa valta itselleen muuttaakseen machismon hallitseman maan suuntaa.
”Hondurasissa miehillä on oikeuksia ja naisilla velvollisuuksia. Siksi naisten pitää taistella oikeudestaan omaan kehoonsa ja oikeuksistaan maahansa.”
Kun Berta Cáseres tapettiin, hän ei kuollut, vaan moninkertaistui. Hänen taistelunsa elää Hondurasissa ja jatkaa tulevien sukupolvien inspiroimista, Mama Berta uskoo. Tavallaan Berta Cáceres on yhä keskuudessamme.
”Lenca-kansa sanoo, että Berta ei ole jättänyt Hondurasia, vaan hän elää ikuisesti joissa, tammissa ja männyissä. Heille hän on symboli, joka jatkaa taistelua maidensa puolesta, vaikka onkin jättänyt Äiti Maan.”
Hondurasin ensimmäinen naispresidentti
Kaikista vaikeuksista huolimatta monen nuoren hondurasilaistytön unelma on saada aikaan muutos.
Nueva Suyapan slummissa Tegucigalpan kaupungissa 13-vuotias Jennifer unelmoi aikuistuttuaan tulevansa Hondurasin ensimmäiseksi naispresidentiksi.
Kuten monet hondurasilaiset lapset, naiset ovat kasvattaneet hänet. Siksi hän ajattelee, että naiset ovat vastuullisempia kuin miehet.
Monet slummissa kasvavat tytöt tulevat raskaaksi tai joutuvat pakotettuina jengiläisten tyttöystäviksi. Useat tytöt Jenniferin koulusta päätyvät elämään ilman koulutusta ja työtä.
Jennifer haluaa kuitenkin tehdä elämällään jotain muuta kuin vain olla tyttö.
”Tyttönä oleminen Hondurasissa on rankkaa, koska miehet ovat machoja. Mutta nainen ajattelee pidemmälle kuin miehet. Naisen pitää ajatella kaikkia, miehiä, naisia ja lapsia – kun miesten pitää ajatella pääasiassa itseään.”
Jennifer ei ole kertonut kenellekään presidenttiunelmastaan, mutta hän suhtautuu siihen päättäväisesti. Kuten monet hondurasilaiset lapset, naiset ovat kasvattaneet hänet. Siksi hän ajattelee, että naiset ovat vastuullisempia kuin miehet.
Katsoessaan miespoliitikkojen julisteita kadulla, Jennifer kokee, että hän voi tehdä enemmän kuin nämä auttaakseen Hondurasia.
”Miksi minä en voisi olla presidentti? Vaikka miehet johtavat maata nyt, meidän naisten pitää olla vaikutusvaltaisia ja ottaa vastuu yhteiskunnastamme. Olen varma, että naispresidentti voi muuttaa maailmaa.”