Taloyhtiön pesutupa on tyhjä. Uusi asukas heittää pyykit koneeseen. Hänelle ei ole kerrottu seinässä olevasta vuorolistasta eikä hän suomen kieltä taitamattomana ole osannut sitä katsoa.

Kun pyykkivuorossa oleva tulee paikalle, koneet pyörivätkin jo täyttä häkää. Yhteistä kieltä ei ole, joten hän soittaa vihaisena isännöitsijälle.

”Tulkitsemme tällaisen tilanteen helposti kulttuuriseksi ristiriidaksi. Tulkinta ohjaa havaintoja ja asiat alkavat näyttää oudommilta kuin ne tosiasiassa ovat”, Naapuruussovittelun keskuksen päällikkö Miriam Attias sanoo.

Tapahtunutta tuodaan esiin kärjekkäästi tyyliin ”ei ne piittaa säännöistä ja kaikki ne ovat samanlaisia”. Kun asiasta jupistaan monta päivää, se paisuu. Lopulta pyykinpesijää saatetaan nimittää jo varkaaksi. 

Ikävimmillään oletetaan, ettei ristiriitoja voi ratkaista, koska muusta kulttuurisista tullut ei ymmärrä, mistä tilanteissa on kyse. Tai valtaväestö saattaa ajatella, että parempi olla puuttumatta ongelmiin, jottei saa rasistin leimaa.

”Tärkeää kuitenkin on, että taloyhtiön käytännöistä on yhteistä tietoa. Tieto ei synny kommunikoimatta”, Attias sanoo.

Kärpäsestä härkänen

”Kysymys on ihmisten välisistä konflikteista. Erimielisyyksiä syntyy myös Virtasen ja Järvisen välille”, Pirkanmaalla naapuruussovittelua tekevä Hanna Vuorinen tiivistää.

Hänen mukaansa suurin osa ongelmista johtuu huonosta viestinnästä tai väärinkäsityksistä. Ihmiset elävät erilaisissa elämäntilanteissa eivätkä aikataulut ja näkökulmat mene aina yksiin.

”Yleensä kiistan alkuperä on pieni asia, joka saa isot mittasuhteet tunteiden kärjistyessä”, Vuorinen sanoo.

Aina sopua ei synny. Tällöinkin hyvää on se, että ihmiset ovat kohdanneet toisensa.

Jos tilanne on äitynyt konfliktiksi eikä se ratkea taloyhtiössä omin voimin, naapuruussovittelija auttaa sovun löytymisessä. Naapuruussovittelu ei koske vain eri maista tulleita asukkaita. Suurin osa keskuksen sovitteluista liittyy valtaväestön konflikteihin.

Sovittelija kuuntelee aluksi osapuolia kahden kesken. Kukin saa kertoa rauhassa, mistä hänen mielestään konfliktissa on kyse. Sen jälkeen kokoonnutaan yhteen pohtimaan, miten ristiriita voitaisiin sovitella kaikkia tyydyttävällä tavalla.

”Ratkaisua etsivät osapuolet, ei sovittelija. Päämääränä on palauttaa asumisrauha”, Vuorinen sanoo.

Sovittelussa on mahdollista tehdä osapuolten päätöksestä myös kirjallinen sopimus, johon voidaan palata seurantakäynnillä.

Aina sopua ei synny. Tällöinkin hyvää on se, että ihmiset ovat kohdanneet toisensa. Ehkä jotain on sittenkin otettu opiksi.

Oudot äänet ärsyttävät

Kun ihmiset eivät tunne toisiaan, äänet ärsyttävät tavallista enemmän.

”Oletetaan, että vanha äitini asuu yläpuolellani. Tiedän hänen kuntonsa, joten osaan päätellä äänistä, milloin hän kulkee rollaattorilla tai milloin kaukosäädin tippuu lattialle”, Vuorinen sanoo.

Toisin on tuntemattomien kanssa. Esimerkiksi eräässä taloyhtiössä asukkaan yläpuolelta kuului useamman viikon ajan öisin puheensorinaa ja veden lorinaa. Tilanne äityi niin, että Vuorinen kutsuttiin selvittämään kiistaa.

Yläkerrassa oli menossa ramadan. Kun asukkaat kertoivat alakertalaiselle juhlan kulusta ja sen merkityksestä heille, äänet saivat selityksen.

”Lopulta alakertalainen hymähteli hyväntahtoisesti, että miten joku jaksaa juhlia kuukauden selvin päin”, Vuorinen sanoo.

Tutulle uskaltaa antaa palautetta ja sen sanoo mielellään ystävällisesti. 

Pulma ratkaistaan saman tien

Attias sanoo, että hänestä on ymmärrettävää, jos kommunikaatio ilman yhteistä kieltä tuntuu vaikealta. Totta on sekin, että mitä enemmän tilanteessa on moninaisuutta, sen vähemmän siinä on myös itsestäänselvyyksiä.

Hän pitää myös hyvänä, että Suomessa on virallisia valitusreittejä.

Ongelmasta voi kertoa toiselle esimerkiksi viittilöimällä: musiikki on liian kovalla tai hissi on rikki.

”Mutta olemme tottuneet niihin vähän liiankin hyvin. Useimmiten asiat selviävät helposti kasvokkain ilman kieltäkin. Hyvällä tahdolla”, hän sanoo.

Ongelmasta voi kertoa toiselle esimerkiksi viittilöimällä: musiikki on liian kovalla tai hissi on rikki. Voi näyttää esimerkkiä, miten joku laite toimii. Myös google-kääntäjästä on apua ongelmatilanteissa.

”Pakolaiset ovat selvinneet sodasta ja monista muistakin liemistä. Jos emme kommunikoi, aliarvioimme toisiamme ja toisen kykyä ymmärtää”, Attias sanoo.

Tervehtimällä hyvää mieltä

Naapuruussovittelun keskuksessa suunnitellaan myös ennaltaehkäisevää työtä.

”Taloyhtiö voi ottaa käyttöönsä hyväksi havaittuja käytäntöjä”, Vuorinen sanoo.

Hyväksi on osoittautunut esimerkiksi se, että ihmiset esittäytyvät naapureille taloon tullessaan. Sen jälkeen asukkaiden on helpompi lähestyä toisiaan.

Toimiva käytäntö on myös asukaskummi-järjestelmä. Esimerkiksi jo jonkin aikaa Suomessa asunut maahanmuuttaja ryhtyy pientä korvausta vastaan asukaskummiksi. Parasta on, jos hän osaa kieliä, arabiaa tai vaikka ranskaa. Kun uusi asukas tietää kenen puoleen kääntyä, hänen on helpompi ottaa asioista itsekin selvää.

Tervehtiminen poistaa myös vieraan ympäriltä mystiikkaa.

Tutkimusten mukaan niinkin yksinkertainen asia kuin tervehtiminen tuo missä tahansa taloyhtiössä asukkaille hyvää mieltä ja turvallisuuden tunnetta.

”Tervehtiminen poistaa myös vieraan ympäriltä mystiikkaa, ja tekee asioimisen helpoksi, vaikka ei toista tuntisikaan”, Attias sanoo.

”Tervehtiä voi, vaikkei olisi yhteistä kieltä. Hymynkin jokainen ymmärtää”, Vuorinen muistuttaa.

https://www.naapuruussovittelu.fi/ & www.depolarize.fi