Monet Afrikan pienviljelijöistä joutuvat kastelemaan peltonsa ainakin teoriassa laittomasti, koska heillä ei ole virallisesti lupaa käyttää vettä, selviää tuoreesta tutkimuksesta (pdf). Syynä on siirtomaa-ajalta periytyvä vesilupajärjestelmä, jossa kansalliset viranomaiset myöntävät vedenkäyttölupia pääasiassa suurille toimijoille, kuten yrityksille.

”Kansallisten vesijärjestelmien soveltaminen on ainakin paperilla kriminalisoinut viidessä maassa jopa sata miljoonaa ihmistä, joilla ei ole vesilupaa. Valtio ei tavoita heitä lupajärjestelmän työläyden takia”, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Barbara van Koppen tiedotteessa.

Tutkimuksen ovat tehneet Sri Lankassa päämajaansa pitävä International Water Management Institute (IWMI) ja muun muassa Etelä-Afrikassa toimiva tutkimuslaitos Pegasys Institute.

Tutkimus keskittyy Keniaan, Malawiin, Etelä-Afrikkaan, Ugandaan ja Zimbabween, mutta tutkijoiden mukaan tilanne on samantyyppinen myös hyvin monessa muussa Afrikan maassa.

Monet siirtomaaisännät ottivat 1900-luvun alussa käyttöön järjestelmän, jossa vedenkäyttölupia annettiin vain valkoisille uudisasukkaille. Kotitaloudet saivat käyttää edelleen vettä, samoin mikrotason viljelijät, mutta heidän asemansa jäi heikommaksi. Itsenäistymisen jälkeen lupajärjestelmä on jäänyt monissa maissa ainoaksi tavaksi hallinnoida vettä.

Samalla on luotu hallinnollinen painajainen, kun pienviljelijät yrittävät hakea itselleen lupia eikä viranomaisten kapasiteetti riitä, tutkimuksessa kerrotaan. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana pystytty myöntämään vain vajaat 6 000 vesilupaa. Järjestelmä suosii suuria yrityksiä, jotka tietävät parhaiten, miten toimia viranomaisten kanssa ja joilla on varaa maksaa käsittelymaksut.

Suuryritykset tarvitsevat vettä esimerkiksi laajaan kastelutoimintaan, kaivostoimintaan, teollisuuteen ja vesivoimaloihin.

Pienviljelijät eivät yleensä joudu oikeuteen laittomasta vedenkäytöstään, mutta tutkijoiden mukaan vesijärjestelmien ”dekolonisointi” on silti tärkeää, jotta pienviljelijät voisivat harjoittaa tehokkaammin maataloutta. Sen mukaan paras tapa olisi hybridijärjestelmä, jossa lupajärjestelmä pysyisi, mutta se sääntelisi suuria vedenkäyttäjiä. Lisäksi rinnalle otettaisiin perinteiset lait, joita on neuvoteltu vuosisatojen ajan paikallisesti.

”Pienkastelu voi olla Afrikan paras toivo satojen tuottamisen lisäämiseksi ja sen haavoittuvuuden vähentämiseksi kuivuuden pahentuessa”, muistuttaa IWMI:n Afrikan-johtaja Timothy Williams.