Edessäni seisoo skarpin näköinen, pukuun sonnustautunut ghanalainen Richard Dzikunu. Nuorukaisella on kiire, mutta kun kerron tulevani Suomesta, Dzikunun kasvoille leviää vallaton hymy. Saan yllättäen halauksen.

”Rakastan Suomea ja sen ihmisiä. Te osaatte totisesti jonottaa. Kippis! Kiitos!” Dzikunu alkaa pulputtaa.

Tapasimme Brysselissä European Development Days (EDD) -konferenssissa, joka kokosi yhteen kehitysyhteistyötoimijoita ympäri maailmaa. Dzikunulle läsnäolo oli kunnia, sillä hänet oli valittu yhdeksi EDD:n nuorista johtajista. Se tarkoitti, että hän oli paikalla puhumassa Euroopan johtajien kanssa muun muassa Afrikan nuorten vaikeasta tilanteesta ja näköalattomuudesta.

”Ghanalaiset johtajat eivät kuuntele nuorten näkökulmia. On vain kyse siitä, kenet tunnet ja miten paljon rahaa sinulla on, taidot eivät merkitse”, Dzikunu harmittelee.

Dzikunu pitää itseään onnekkaana, sillä hän oli yksi viimeisistä ghanalaisnuorista, joka pääsi Suomen tukeman hankkeen turvin vaihto-opiskelijaksi Metropoliaan vuonna 2015. Miehelle on jäänyt hyvät muistot Helsingissä opiskelusta ja asumisesta Pasilassa Hoasin opiskelija-asunnossa.

Nuorukainen teki korkeakoulututkintonsa journalismista, ja luki sitten maisteriksi kehitysopinnoissa. Yksi huippuhetkistä Suomessa oli, kun Dzikunu pääsi haastattelemaan silloista pääministeri Alexander Stubbia. Dzikunu oli otettu siitä, kuinka valtionjohtaja halusi aidosti kuunnella ja kohdata nuoren afrikkalaisen.

”Hän kannusti minua opiskelemaan ja viemään taitojani takaisin Afrikkaan. Ja niin haluankin tehdä, olla jotain, mistä maani voi olla ylpeä.”

Suomi opetti uutta. Dzikunu ihasteli, kuinka reilusti yhteiskunta toimi: ihmiset jonottavat, liikenne pelaa.

”Teillä suomalaisilla on todella rautaiset periaatteet.”

Tällä hetkellä Dzikunu toimii Ghanassa kansalaisaktiivina valvoen hallituksensa toimia suhteessa YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Koulutustaustastaan huolimatta hän tekee töitä vapaaehtoisena, sillä vakipestit ovat nuorille kiven alla.

”Olen aivan tavallinen afrikkalainen poika. Äitini on myyjä, mutta minä onnistuin saamaan koulutuksen. Jos meille nuorille annetaan vain mahdollisuus, meistä voi tulla tärkeä osa yhteiskuntaa.”

Kirjoittaja toteaa

Korruptiosta kärsivä Ghana ei ole helppo paikka olla nuori. Sympaattisen Richardin kohtaaminen todisti, että meillä Suomessa nuorten asiat ovat aika hyvin, pääsemme opiskelemaan ilmaiseksi ja rakentamaan omaa tulevaisuuttamme.