Romaanin nimetön kertoja matkustaa maahanmuuttokysymyksistä ja eriävistä mielipiteistä syntynyttä perheriitaa pakoon Italiaan. Matkasta tulee romaani: se on todiste kertojan ajattelusta maailmassa, tässä ja nyt.

Kertojan filosofiystävä Mara asuu Roomassa ja on juuri ihastunut paperittomaan etiopialaismieheen, joka on kadonnut. Kertojan ja Maran keskustelut sekä kokemukset elämästä kutoutuvat pohdinnoiksi yksilöiden eriarvoisuudesta ja valtioista, rajoista sekä vapaudesta.

Nimenomaan pohdinnoiksi, sillä Kari Hukkilan romaani Tuhat ja yksi on lukijaansa taidolla sivistävä romaani. Se herättää näkemään todellisuuden laajemmalle kuin oma ajattelu ylettää.

Hukkila on kirjoittajana konkari. Ehkä tunnetuimpia hänen teoksistaan ovat esseet, etenkin vuonna 2010 ilmestynyt teos Kerettiläisesseet. Lisäksi hän on kirjoittanut vuosikymmenten aikana muun muassa näytelmiä, kuunnelmia ja tv-draamoja.

Esseistinen tyyli tekee myös Tuhat ja yksi -romaanista kiinnostavan yhdistettynä arjen sävyihin. Hukkilan romaani kiinnittyy konkreettisiin tilanteisiin, aikoihin ja paikkoihin. Se siirtyy sekä ajassa että paikassa nopeasti ja sovitusti kuin ihmisen päänsisäinen ajatus tai läheisten ystävien välinen rupattelu: Helsingin Uunisaaresta tai Kontulasta Rooman Trastevereen ja esimerkiksi Etiopiaan.

Romaani matkaa filosofi Ludwig Wittgensteinin ajatuksissa, puolalaisen kirjailija Gustaw Herlingin gulagi-vuosissa ja esimerkiksi ruotsalaisen lääkäri Gunnar Aggen kokemuksissa 1930-luvun Etiopiassa, kun Italia hyökkäsi maahan.

Ihminen ei opi, vaan toistaa yllättävän tiheään samoja virheitä. Romaanin nyt-hetki kietoutuu Maran etiopialaisen ystävän ympärille. Mara ei voi sietää sitä, miten ihmisarvoa alentavalla tavalla etiopialaista kohdellaan Italiassa – tai paperittomia ylipäätään Euroopassa – vain koska hän toivoo parempaa elämää.

Etiopialainen löytyy ja katoaa taas. Kertoja ja Mara elävät ajatusten labyrintissä ja koettavat ymmärtää enemmän. Sillä rajattomassa ajattelussa, jota miesten lapsuusvuosien Kontulassa halveksuttiin, on mahdollisuus parempaan.

”Ainoa todellinen mittari ajatuksille on niiden rohkeus, Mara sanoi, koska kaiken ajattelun tarkoitus on auttaa kärpänen pois kärpäspullosta, kuten Wittgenstein kirjoitti, eli muuttaa täysin mahdottomia olosuhteita.”

Romaani ei ole helppo. Sen maailmankuva on samalla raaka ja lämmin. Kari Hukkila ei tarjoile valmiiksi pureskeltua lausetta vaan jotain arvokkaampaa. Tuhat ja yksi -romaani on polttoainetta lukijan omalle ajattelulle.