Viimeiseen yksilöön asti 1930-luvulla ammutut sudet tuotiin takaisin Yellowstonen kansallispuistoon Yhdysvalloissa vuonna 1995. Seuraukset olivat puiston omien verkkosivujen mukaan jopa hämmästyttävän positiiviset.
Kun sudet olivat olleet poissa, puiston hirvipopulaatio oli räjähtänyt. Hirvet söivät taimet, ja majavat olivat pulassa, kun puuta patoihin ei riittänyt entiseen malliin. Lintukannatkin hupenivat, kun ei ollut suojaisia pajukoita.
Kun sudet tulivat takaisin ravintoketjun huipulle, hirvikanta kaventui
18 000 yksilöstä 4 500:aan, ja loputkin sarvipäät joutuivat kulkemaan laajemmilla alueilla ja pienemmissä ryhmissä susien pelossa.
Pajut ja haavat pääsivät kasvamaan, majavien kanta nousi, ja pian metsissä oli taas enemmän pikkulintuja. Majavien padot tekivät hyvää vesistöille ja kalakannoille, ja elpyvä kasvillisuus vähensi eroosiota ja vahvisti jokien törmiä.
Tiedeväki ei kuitenkaan ole täysin yksimielinen siitä, että sudet yksin pelastivat Yellowstonen. Osa tutkijoista muistuttaa, että kuivuus, metsäpalot, vähempi lumen määrä, nousseet lämpötilat ja sademäärät ovat myös tehneet osansa. Mutta kukaan ei kiistä sitä, että Yellowstonen satakunta sutta ovat osaltaan palauttaneet tasapainon puistoon, joka pitkään oli heikossa kunnossa.