Lempipaidan tuotelappu ei paljon kerro. Siitä ilmenee ainoastaan se, että trikoopaita on puuvillaa, se pitää pestä 40 asteessa ja se on valmistettu Bangladeshissa. Tuotelapusta ja merkin nettisivuilta ei ilmene, millaisissa oloissa paidan lanka ja kangas on valmistettu. Onko ympäristöstä huolehdittu vai saastuttiko kankaan värjäys paikallisen joen? Entä maksoiko työnantaja ompelijalle lupaamansa palkan? Saiko työntekijä käydä työvuoron aikana vessassa? Entä oliko tehdas turvallinen?
“Sun paita on väärinpäin”, kaverini huomauttaa nähdessään paitani saumojen törröttävän ja tuotelapun paistavan niskassa.
“Ei, ihan oikein se on. Osallistun vaatevallankumoukseen”, vastaan.
Vaikka virallisesti muodin vallankumouspäivä on vasta huhtikuun 24. päivänä.
Silloin on kulunut kolme vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa. Vaikka rakennus oli jo määrätty käyttökieltoon, johto vaati töiden jatkamista. Sen takia tehtaaseen menehtyi 1134 ompelijaa, 2500 loukkaantui.
Vastaavia onnettomuuksia oli tapahtunut aiemminkin, mutta monelle Rana Plaza oli viimeinen pisara. Britanniassa asuvat Orsola de Castro ja Carry Somers päättivät yhdistää voimansa, ettei sama toistuisi.
Omilla tahoillaan naiset olivat jo vuosia koettaneet kammeta muotiteollisuutta kestävämpään suuntaan. Orsola de Castro on eettisen muotisuunnittelun pioneeri, jonka oma merkki From Somewhere on parikymmentä vuotta hyödyntänyt kierrätysmateriaaleja ja panostanut paikalliseen brittityöhön. Hän on myös perustanut eettisille suunnittelijoille yhteisen nettiyhteisön Estethican ja kuratoinut Lontoon muotiviikoilla ekologista muotia.
Myös Carry Somers on muotisuunnittelija, joka perusti vuonna 1992 maailman ensimmäisen reilun kaupan vaatemerkin, Ecuadorissa ympäristöystävällisin menetelmin hattuja valmistavan Pachacutin. Somers on vetänyt erilaisia reilun kaupan projekteja.
Orsola de Castro on innoissaan Vaatevallankumouksen (englanniksi Fashion Revolution) suosiosta. Sen hästägillä #whomademyclothes oli viime vuonna sosiaalisessa mediassa 16,5 miljardia näyttöä.
“Mikään muu muotialan kampanja ei ole saavuttanut tällaisia mittasuhteita”, De Castro toteaa.
Kampanja perustuu helppouteen ja myönteisyyteen. Orsola de Castro ei kannata boikotteja, huutomielenosoituksia, saati turkisten vastustajien suosimaa verellä töhrimistä. Hän kannustaa ihmisiä yksinkertaisesti kääntämään vaatteensa nurinperin, ottamaan sen tuotelapusta valokuvan ja lähettämään sen vaatteen valmistajalle mukaan liitetyllä kysymyksellä: kuka valmisti vaatteeni?
Tänä vuonna mukana on 83 maata ja de Castro uskoo some-aktivismin lyövän jälleen ennätykset.
Mutta auttaako se bangladeshilaista ompelijaa, että virtuaalimaailma täyttyy länsimaissa tuotelapuista otetuista kuvista?
“Kyllä, ennen pitkää, ehdottomasti”, de Castro vakuuttaa. “Kuluttajilta lähtevä paine on jo käynnistänyt liikkeen, johon kansalaisjärjestöt ja muut vaikuttajat nyt liittyvät mukaan.”
Mutta entä vaatevalmistajat, muotimerkit itse? Onko kansalaisten paine saanut muotimerkit nostamaan palkkoja tai rakentamaan Rana Plazaa vahvempia tehdassaleja? Vaatemerkit eivät näytä nettisivuillaan videoita tuotteidensa tekopaikoista, nosta esiin työntekijöitään, eivätkä paljasta millaista palkkaa ompelija saa.
Sillä puolella on hitaampaa, myöntää Orsola de Castro.
“Muotiteollisuus on äärimmäisen monimutkainen alihankkijoiden ketju, jota on hidasta muuttaa.”
De Castro kertoo, että viime vuonna julkaistun The Behind of Barcode Fashion -raportin mukaan edelleenkään vain joka toinen kansainvälinen vaatemerkki tietää, missä tehtaassa heidän vaatteensa on ommeltu. Sen, missä merkin käyttämät kankaat on tehty, tietää yksi neljästä valmistajasta. Raakamateriaalien alkuperän pystyy nimeämään yksi kymmenestä merkistä.
“Mutta olen varma, että tämän vuoden aikana merkit alkavat kiinnostua asiasta ja muutos alkaa. Olemme jo saaneet sellaisia viestejä muun muassa Zaralta, H&M:ltä, Marks & Spenceriltä.”
Edistystä on sekin, että jo 2000 bangladeshilaista vaatetehdasta on tarkastettu.
Jos kampanjanluojien suunnitelmat toteutuvat, pian sanasta läpinäkyvyys tulee niin seksikäs, että kuulemme sitä kaikkialla.
“Muotiteollisuudessa muutoksesta tulee vielä kilpailutekijä. Jo nyt entistä useampi vaatevalmistaja yrittää avata tuotantoketjuaan.”
Niin on käynyt ruokapuolellakin. Jauheliha voidaan jäljittää tilalle asti ja appelsiininviljelijöitä tuodaan suomalaisiin marketteihin kertomaan, miten asiat tilalla ovat ja pääsevätkö lapset kouluun.
Vaateteollisuudessa hyväksikäyttö ja ympäristön saastuttaminen jatkuvat. Ne verhoutuvat tietämättömyyden kaapuun ja selvittämisen vaikeuteen.
Syynä on äärimmilleen viety hintakilpailu, sääntelyn puute ja vanhat tavat. Kuluttajat ovat tottuneet saamaan halpaa.
“Olemme selvittäneet, että jos asiakas olisi valmis maksamaan vaatteesta edes 32 senttiä enemmän, työntekijän ansiot nousisivat kohtuulliselle tasolle ja tehtaiden turvallisuus voitaisiin taata.”
Koko teollisuudenala ei muutu kerralla. Orsola de Castro korostaa, että hyvää tapahtuu koko ajan. Eurooppaan syntyy pieniä merkkejä, joiden suunnittelijat ja valmistajat haluavat varmistaa, että vaatteet on tehty ympäristöä vaalien ja työntekijät saavat kohtuulliset palkkiot. Moni jopa palkkaa ompelijat Euroopasta.
Orsola de Castro huomauttaa, että Britanniassa vaatteiden valmistuksen taito ehti melkein jo kadota.
“Me käytännössä tapoimme kotimaisen tuotannon, taitomme, koko kulttuurin. Se oli minusta lähes rikollista.”
Nyt Britanniassa ompelutyötä tuetaan julkisin varoin. Samalla syntyy energiaa ja raaka-aineita säästäviä keksintöjä. Asiakkaat voivat halutessaan tarkistaa ostoksensa alkuperän. Sellaista vaativia kuluttajia on koko ajan enemmän.
Vaatevallankumous on maltillinen ja diplomaattinen liike eikä Orsola de Castro suostu nimeämään erityisen eettisesti tai täysin vastuuttomasti toimivaa valmistajaa.
“Kannustamme kuluttajia olemaan uteliaita, aktiivisia ja vaatimaan muutosta. Vaatemerkit eivät voi jättää asiakkailta tulevaa palautetta huomiotta”.
Viime vuosina moni vaatealan yritys on lähtenyt kiillottamaan merkkiään, niin sanotusti viherpesemään merkkiään katteettomin tai kyseenalaisin keinoin. Orsola de Castro ei halua suoraan tuomita niitäkään.
“Jokainen yrittää nyt tehdä jotakin ekologisempaa ja kestävämpää. Osa valitsee parempia keinoja kuin toiset. Ajan saatossa vasta nähdään, mitkä ratkaisut ovat oikeasti eettisempiä.”
Sitä odotellessa Orsola de Castro neuvoo hankkimaan sellaisia vaatteita, joihin haluaa kiintyä niin syvästi, että on niiden hajotessa valmis ennemmin korjaamaan kuin vaihtamaan uuteen.“Itse suosin pieniä valmistajia, joiden tuotanto on todistetusti kestävällä pohjalla. Ostan käytettyä ja vintagea, vaihdan vaatteita ystävien kanssa ja lainaan tyttäriltäni heidän vaatteitaan.”
Mutta kaikkea vastuuta ei pidä jättää kuluttajien harteille. Vaatevallankumouksen kampanjoijat ovat tänä vuonna neuvotteluissa mukana, kun Euroopan neuvostossa, parlamentissa ja YK:ssa neuvotellaan tekstiili- ja vaatealan säädöksistä. De Castro vaatii muun muassa, että EU-maat sitoutuvat modernin orjuuden vastaiseen lainsäädäntöön.
“Se varmistaisi, että suuryritykset sitoutuvat varmistamaan mitä tuotantoketjun toisessa päässä tapahtuu.”
Fakta: Fashion Revolution
- Kansainvälinen kampanja vaatii vaateteollisuutta muuttamaan käytäntöjään työntekijöiden ja ympäristön kannalta kestävämmiksi. Vaatevallankumousta vietetään 24. huhtikuuta, bangladeshilaisen vaatetehtaan romahduksen vuosipäivänä.
- Viime vuonna 700 000 ihmistä käänsi vaatteensa nurinpäin, otti tuotelapusta kuvan jä lähetti sen valmistajalle kysyen: kuka valmisti vaatteeni?
- Joka vuosi laajentuvassa kampanjassa on mukana kouluja, työpaikkoja, järjestöjä ja julkisuuden henkilöitä.
Osallistu vaatevallankumoukseen 18.-24.4. www.fashionrevolution.org/country/finland/