Nangula Kathindi muistaa vieläkin jännityksen tunteen, kun hän päätti: ”Haluan olla pastori”. Tuolloin, 1970-luvun lopulla, hän opiskeli Yhdysvalloissa ja kuuli, että siellä naisia vihittiin papeiksi.
”Muttei virallisesti, sillä naisten pappisvihkimyksiä suorittivat eläkkeellä olevat piispat.”
Nainen aavisti, että matka Namibian anglikaanisen kirkon ensimmäiseksi naispastoriksi olisi suuri haaste.
Nykyisin Kathindi on Namibian puolustusvoimien johtava kappalainen, jonka alaisuudessa työskentelee yhteensä 11 kappalaista, maa-, meri- sekä ilmavoimissa.
Nuoressa maassa, 25-vuotiaassa Namibiassa, on rauha – vaikka tässäkään puistossa ei kuulemma kannata liikkua yksin pimeällä. Kathindi huomauttaakin, että maan itsenäisyystaistelun jättämät jäljet ovat edelleen läsnä.
”Monella on kokemusta sodasta, mutta traumat ovat suurelta osin käsittelemättä. Asiaan on nyt tartuttu: hallitus nimesi pastorin tukemaan ja neuvomaan sotaveteraaneja.”
Namibialaisia osallistuu YK:n rauhanturvaoperaatioihin Etelä-Sudanissa ja Sudanissa. Työssään pastori kohtaa esimerkiksi komennukselle lähteviä sotilaita. Hän valmistaa perheitä aikaan, jolloin puolisot ovat erossa toisistaan ja pitää samalla tasa-arvon jatkuvasti esillä.
”Namibiassa on totuttu siihen, että naiset eivät ilmaise mielipiteitään avioliitossa. Kannustamme naisia puhumaan, ja kerromme, että heillä on siihen oikeus.”
”Me taistelimme!” pastori toteaa nyt ja viittaa aikaan, jolloin hän halusi jo kipeästi papin virkaan. Hän oli valmistunut teologian maisteriksi Yhdysvalloissa ja nähnyt siellä naisia myös kirkollisissa johtotehtävissä. Mutta aika ei kotimaassa ollut vielä valmis naispappeudelle; Namibian anglikaaninen kirkko seuraili Englannin kirkkoa.
Kathindista tuli pastori lopulta vuonna 1994. ”Valmistumisestani oli kulunut seitsemän vuotta.”
Sittemmin hänet valittiin myös Namibian kirkkoneuvoston pääsihteerin pestiin, jälleen ensimmäisenä naisena.
”Ajattelen aina naisten oikeuksia. Siten jaksan jatkaa tätä.”
Pääsihteerinä on nykyisinkin nainen, mistä Kathindi on ylpeä. Sukupuolten tasa-arvo on Namibiassa muutenkin kohentunut. Kansanedustajista puolet on naisia.
Mitä tästä ajattelee nainen, joka oli auton ratissa jo 1990-luvulla – ja pyysi miehiä istumaan takapenkillä – vaikka se radikaalia olikin?
”Naisilla on nyt paremmat mahdollisuudet menestyä kuin koskaan. Jos nuori nainen haluaa olla vaikka pastori tai pilotti, häntä pitää myös kannustaa siihen. Meidän kannattaa juhlia toistemme kutsumuksia”, pastori hymyilee.