Arvio. Appelsiinilehto on ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneen helsinkiläistoimittaja Marjut Helmisen esikoisromaani. Romaanin keskiössä on kohta kuusikymppinen suomalainen sairaanhoitaja Sini, joka on jo useamman vuosikymmenen ajan tehnyt keikkatöitä maailman eri kriisipesäkkeissä.
Nainen on elänyt ääriolosuhde-elämää muun muassa Beirutissa ja Darfurissa, eikä tasainen arki Suomessa ole muuta kuin valmistautumista seuraavaa matkaa varten. Rankka työ ja henkilökohtaisen elämän menetykset ovat jättäneet Siniin jälkensä. Ulkoisesti pärjäävä ja tehokas nainen on terapiasta huolimatta sisäisesti riekaleina.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin vuosiin 2008 ja 2009, ja takaumien kautta kauemmaskin. Sinin uusin pesti vie hänet rauhallisiin koulutushommiin Palestiinaan, mutta ennen kuin opetustyö ehtii edes alkaa, kriisi Gazassa imaisee hänet jälleen leikkausten ja ruhjoutuneiden raajojen äärelle. Kurjissa oloissa Sinin jo ennestään hauras mieli rasittuu äärimmilleen.
Sinin ohella tarinassa seurataan naisen ystävän, Beirutista 1980-luvulla Suomeen pakolaisena tulleen palestiinalaisen Fuadin vaiheita. Lääkärikoulutuksen saanut, Helsingissä taksikuskina työskentelevä mies on solahtanut sangen mukavasti suomalaiseen yhteiskuntaan, toisin kuin vaimonsa Leila, joka edelleen jollakin tasolla haaveilee paluusta Libanoniin.
Appelsiinilehto ei ole romaani, joka ensi luvuista lähtien vetäisi vastustamattomasti mukaansa. Varsinkin alkupuolella tekstiin on livahtanut mukaan paperinmakuista kantaaottavuutta, kompuroivia vertauksia ja kiemuraisia ilmaisuja.
Puolen välin paikkeilla, kun henkilöt ovat käyneet tutummiksi ja vihjepalapeli alkaa täydentyä, tarinaan ilmaantuu uudenlaista imua. Yllättäviä käänteitä – kauniita ja iloisiakin – riittää aivan loppuun saakka.
Appelsiinilehto on oudolla tavalla samaan aikaan tunteikas ja lukijaa etäällä pitävä. Niin koskettavia kuin ihmiskohtalot tarinassa ovatkin, psykologista syvyyttä ja auki kirjoitettua taustoitusta olisi omaan makuuni saanut olla enemmän.
Kirjassa häiritseekin hiukan kerronnan kiire. Ihmisten vaiheisiin ja suhteisiin, tilanteisiin ja tunnelmiin ei ehditä pysähtyä, sillä mukana kuljetettavaa ainesta on niin paljon.
Helminen on mahdollisesti tavoitellut jonkinlaista kokonaiskuvaa Israelin ja palestiinalaisten sotkuisesta riidasta ja sen vaikutuksesta taistelulinjojen vastakkaisilla puolilla elävien ihmisten elämään. Harmillisesti tarina kuitenkin uhkaa paikoin hajota henkilöiden, tilanteiden ja miljöiden tulvaan.