Ugandalaisen Ssangan kyläkoulun luokka on täynnä eri uskontokuntien johtajia, enimmäkseen miehiä. Keskustellaan naisen ja miehen erilaisista tarpeista, seksuaalisuudesta ja tasa-arvosta.

Nuori nainen käyttää puheenvuoron.
“En koskaan käytä keinotekoista ehkäisyä, sillä luoja soi minulle menetelmän. En voi tulla raskaaksi, kun imetän”, hän sanoo.

“Siksi kysynkin: Miksi käy niin, että heti kun lakkaa imettämästä, tulee raskaaksi seuraavana päivänä?”

Luokka repeää nauruun. Puhuja itsekin hymyilee tavalla, josta näkee, että tuli sanottua nasevasti.

Nainen on Daizy Kimbowa. Vitsailusta huolimatta “menetelmän” toimimattomuus on hänelle aito huolenaihe. Valtaosan aikuisiästään hän on joko ollut raskaana tai imettänyt pientä vauvaa.

Nyt, 34-vuotiaana, Kimbowalla on kahdeksan lasta. Lisäksi hänellä on vastuu viidestä kasvattilapsesta.

Perhe on köyhä, ja lasten ylläpito kallista. Lisää ei tarvittaisi, ei ainakaan entisellä tahdilla.

Yksi ratkaisu ongelmaan toki olisi, mutta se on pois laskuista.

“Me katolilaiset noudatamme Jumalan käskyä ’älä tapa’. Minusta ehkäisyn käyttäminen on sama kuin murha”, Kimbowa sanoo.

Kohtaus on Iiris Härmän alkuvuodesta ilmestyneestä dokumenttielokuvasta Hyvästi Afrikka. Elokuva seuraa yli 25 vuotta Ugandassa kehitysyhteistyöhankkeissa työskennelleen suomalaislääkärin Riitta Kujalan viimeistä vuotta ennen eläköitymistä ja paluuta Suomeen.

Kujalan vetämään perhesuunnittelukoulutukseen osallistuvan Kimbowan kasvutarina on elokuvan toivoa antava sivujuoni.

Lähtötilanne ei ole helppo.

Kimbowan mies on aggressiivinen ja haluaa päättää kaikesta. Lapset pelkäävät isäänsä. Lisäksi miehellä on toinen nainen ja kolme yhteistä lasta tämän kanssa.

“Miehet kaappaavat valtamme. Emme omista mitään”, Kimbowa toteaa elokuvassa yhdelle seitsemästä tyttärestään. “Me ahkeroimme pellolla, mutta kun on sadon myynnin aika, isä väittää sen kuuluvan hänelle. Mitä isä tuo kotiin?”

“Ei mitään”, tytär vastaa.

Kimbowa valittaa tilanteesta miehelleen, joka lopettaa keskustelun alkuunsa.

Kimbowa alkaa kuitenkin soveltaa Cofcawe-järjestön koulutuksessa saamiaan oppeja ehkäisystä, avoimuudesta ja tasa-arvosta. Välit lapsiin lähenevät, ja Kimbowan koko olemus piristyy.

Hän kouluttaa myös kylänsä ja seurakuntansa ihmisiä. Mieskin lämpenee pikku hiljaa uusille ajatuksille.

Vuosi luokkakohtauksen jälkeen Kimbowa puhuu perhesuunnittelun hyödyistä jo suorassa radio-ohjelmassa.

“Ennen uskoin, että täytyy saada niin monta lasta kuin luoja suo. Sitten tajusin, millainen taakka monesta lapsesta huolehtiminen on. Minulla oli hädin tuskin varaa perustarpeisiin. Ehkäisyn myötä tulevaisuuteni näyttää paremmalta.”

Kaikkien yllätykseksi Kimbowan mies soittaa suoraan lähetykseen.

“Haluan kiittää Cofcawea yhteisömme kouluttamisesta. Se on ollut tärkeää minulle ja perheelleni. Toivon, että hanke jatkuu ja että meidät miehet otetaan mukaan perhesuunnitteluun. Jos nainen käyttää ehkäisyä ja mies tekee lapsia toisaalla, perhe kärsii.”

Vaimo on yllätyksestä äimänä.

Moottoripyörätaksi ei meinaa löytää perille. Lopulta näen kadun varressa kaksi Hyvästi Afrikka -elokuvasta tuttua hahmoa.

Olen sopinut Daizy Kimbowan kanssa tapaamisen Cofcawen toimistolle Ugandan pääkaupungin Kampalan esikaupunkialueelle. Hän on minua vastassa järjestön toiminnanjohtajan Catherine Othienon kanssa.

Eletään syyskuuta 2015. Dokumentin koulutuskohtauksesta on kulunut melkein neljä vuotta, radiohaastattelusta kolme. Istuudumme vehreään puutarhaan.

Kimbowa on pukeutunut kirkkaankeltaiseen mekkoon ja katsoo suoraan silmiin. Alun varautuneisuus karisee, kun kerron olevani Suomesta. “Tunnetko madame Riitan?” hän kysyy. “Entä madame Iiriksen? He ovat ystäviäni.”

Haluan tietää, miten perhesuunnittelu on käytännössä vaikuttanut perheen elämään. Olen kuullut, että Kimbowalla on uusi parikuinen vauva.

“Ennen, kun nuorin vauva oli kaksi kuukautta, edellinen lapsi oli vuoden ikäinen. Nyt välissä oli melkein viisi vuotta”, hän selittää.

Kun synnytysrumba on helpottanut, on ollut aikaa keskittyä muuhun.

”Olen tehnyt töitä ja rakentanut kunnon talon. Minulla on varaa laittaa lapseni hyviin kouluihin, sisäoppilaitoksiinkin. En juurikaan osta enää ruokaa. Kasvatamme sitä itse ja myymme myös.”

Aviomieskin on kuulemma tyytyväinen kohentuneeseen elämänlaatuun.

“Olen tullut hyvin kauas siitä, mistä aloitin. Olen tehnyt elämästämme paremman.”

Yhteisössään Ssangan kylässä Kimbowasta on tullut muutoksen myötä arvostettu auktoriteetti. Hän on paitsi katolisen seurakunnan johtohahmo myös kunnanvaltuutettu. Uudelleenvalinta tammikuun vaaleissa vaikuttaa varmalta.

Edelleen hän opettaa perhesuunnittelua ja tasa-arvoajattelua.

“Kerron ihmisille, kuinka ennen kärsin. Kylissä monet naiset eivät uskalla puhua lääkäreille tai sairaanhoitajille, joten menen vastaanotollekin heidän kanssaan. He oppivat ehkäisyn lisäksi myös sanitaatiosta ja sukupuolitaudeista.”

“Ihmiset kuuntelevat minua, koska olen johtaja.”

Ongelmatonta johtajan työ ei ole, sillä monet oppia saaneet naiset pelkäävät “kielteisiä sivuvaikutuksia”. Millaisia, siitä Kimbowa ei halua puhua. Tilastojen valossa voi kuitenkin arvata jotakin.

Pahoinpitely, pettäminen ja konservatiiviset asenteet ovat yleisiä Ugandan maaseudulla. Lähes kaksi kolmesta naisesta kokee parisuhdeväkivaltaa. Monet miehet uskovat ehkäisyvälineiden aiheuttavan syöpää, hedelmättömyyttä tai muita sairauksia ja rohkaisevan naisia aviorikokseen.

Miehen päätöksiä ei ole tapana kyseenalaistaa.

“Sivuvaikutusten vuoksi jotkut naiset kieltäytyvät ehkäisystä.”

Kieltäytymisen – tai ehkäisyvälineiden vaikean saatavuuden – seuraukset voi lukea suoraan tilastoista.

Abortti on Ugandassa laiton, mutta niitä tehdään 40 miljoonan ihmisen maassa satojatuhansia vuodessa. Erään tutkimuksen mukaan äitiyskuolleisuus vähenisi 40 prosenttia, jos kaikki nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä tarvitsevat käyttäisivät niitä.

Haasteista huolimatta muutos Ssangan kylässä on ilmeinen.

“Cofcawe teki yhteisöstämme ystävällisemmän. Aloimme työskennellä yhdessä ja auttaa toisiamme.”

Poikkeuksellista koulutuksissa oli se, että ne osallistivat kyläläisiä tavanomaista laajemmin. Yksittäisten “kärsijöiden” eli naisten lisäksi niihin osallistui uskonnollisia johtajia, päättäjiä ja kokonaisia perheitä. Näin oli mahdollista vaikuttaa yhteisön arvoihin ja käsityksiin.

Sallivamman asenneilmapiirin ja uuden tiedon ansiosta moni kylän perhe on seurannut Kimbowan esimerkkiä. “Kielteiset sivuvaikutukset” ovat vähentyneet.

“Lapset käyvät useammin koulua, ja heidän pahoinpitelynsä on vähentynyt. Ihmiset ovat myös alkaneet säästää rahaa.”

Hyvästi Afrikka -elokuvassa nähtyä Riitta Kujalan, Catherine Othienon ja Cofcawe-järjestön työtä rahoitti suomalainen Solidaarisuus-säätiö. Kehitysapuleikkausten vuoksi yhteistyö on pantu jäihin, eikä Cofcawe ole onnistunut hankkimaan muitakaan rahoittajia.

Kun juttelimme Kimbowan kanssa puutarhassa, Othieno pakkasi viimeisiä laatikoita järjestön tyhjennetyssä toimistossa. Kaikki kymmenen työntekijää oli ollut pakko irtisanoa.

“Olen surullinen Cofcawen puolesta. He tekivät hyvää työtä. Kylissä ihmiset kyselevät yhä heidän peräänsä”, Kimbowa sanoo.

Koulutuksilla on kuitenkin ollut pysyviä vaikutuksia.

Kimbowa ja joukko muita tasa-arvo- ja -seksuaaliterveysherätyksen saaneita naisia on perustanut Cofcawen ystävät -nimisen ryhmän, joka myy jäsentensä tekemiä kenkiä ja muita käsitöitä, opettaa naisille henkilökohtaista taloudenpitoa ja tekee valistusvierailuita kouluihin.

Kolmenkymmenen naisen ryhmä sponsoroi myös kylän vähävaraisten perheiden lasten koulunkäyntiä. Perhesuunnittelutietoa jaetaan myös.

“Kuka tahansa, joka hyväksyy yhdistyksemme säännöt, voi liittyä. Jäsenten on säästettävä joka viikko rahaa ja maksettava pieni osuus säästöistä ryhmälle.”

“Kun jollakulla on ongelma, ryhmäläiset auttavat.”

Tähän mennessä he ovat esimerkiksi asentaneet koteihin vessoja, maksaneet koulumaksuja ja jakaneet ruokaa. Miehiä ei mukaan huolita. Heitä kiinnostaa rahan tuhlaaminen, ei sen ansaitseminen tai säästäminen, Kimbowa perustelee.

Jos kunnanvaltuustopaikka varmistuu tammikuun vaaleissa, Kimbowa haluaa ensitöikseen taata, että mahdollisimman moni osallistuu erityisesti koulutuksiin, jossa käsitellään sukupuolten tasa-arvoa ja perhesuunnittelua.