Kirja. Keitä ovat Suomesta Syyriaan matkustaneet lähes sata ihmistä ja miksi he lähtivät? Sitä kysyy valtiotieteiden tohtori, toimittaja ja tietokirjailija Kristiina Koivunen tietokirjassaan Suomen nuoret jihadistit ja miten radikalisoituminen torjutaan.
Teos taustoittaa Syyrian sotaa, Lähi-idän konfliktin historiallisia vaikuttimia ja äärijärjestö Isisin ideologiaa. Lisäksi se kuvaa radikalisoitumisen syitä, taistelualueille matkustamiseen johtavia tekijöitä ja olosuhteita konfliktialueella.
Koivusen teos reagoi viime vuosien julkiseen keskusteluun ja sisältää runsaasti kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia islamista ja Lähi-idän kulttuureista. Aihetta käsitellään lähinnä tutkimustiedon valossa, ja teokseen haastateltujen suomalaisten muslimien kommentit jäävät harmillisen irrallisiksi.
Suomen nuorista jihadisteista teos ei varsinaisesti anna uutta tietoa. Se ei myöskään tuo tuoreita näkökulmia, vaan kuvaa ajatusilmapiiriä viranomaisten ja yksittäisten muslimitoimijoiden vinkkelistä. Samalla se näyttää ilmiön ympärillä olevan julkisen keskustelun hajanaisuuden ja keskeneräisyyden.
Koivunen käsittelee väkivaltaista ääriliikehdintää ja radikalisaatiota pääosin eurooppalaisessa kontekstissa ja esittelee ääri-islamismin kehityskulkuja Pohjoismaissa. Kirjoittaja palaa usein viimeaikaisiin terrori-iskuihin. Hän painottaa syyskuun 11. päivän iskujen merkitystä ääriliikkeiden vahvistumisessa.
Radikalisoitumisen syistä esille nousee erityisesti islamofobia, jonka vaikutuksia muslimiväestöön käsitellään kattavasti. Teoksessa myös konkretisoidaan vastakkaisten ääriliikkeiden, kuten väkivaltaisen äärioikeiston ja ääri-islamististen ryhmien, toisiaan vahvistavia voimia.
Teos keskittyy kuitenkin häiritsevän paljon radikalisaation ja uskonnon yhteyteen. Koivunen ontuu islamin ja kristinuskon vertailussa sortumalla epätarkkuuksiin, yleistyksiin ja ristiriitaisuuksiin.
Ensisijaisesti teos auttaa ymmärtämään uutisointia Isisistä. Koivunen kuvaa elävästi olosuhteita islamin ydinalueilla Lähi-idässä ja islamin perinteitä käytännössä. Sen sijaan kuvaus länsimaissa ja varsinkin Suomessa elävistä muslimeista jää ohueksi. Ote on etäinen siksikin, ettei nuoria jihadisteja tai heidän läheisiään ole haastateltu.
Harmillisesti kirja ei siis vastaa kysymyksiin, joita se itse esittää Isisin rekrytoinnista ja värvääjistä.
Suomen nuoret jihadistit jäävät edelleen kasvottomiksi ja pelottaviksi.